Perhejoulu

Tänä vuonna vietimme oman perheen joulua laajemmalla kokoonpanolla kuin koskaan. Mukana joulunvietossa olivat sekä miniä että lapsenlapsi. Viime vuonna pikkuinen ei ollut vielä syntynyt ja nuori pari vain käväisi tuolloin meillä ennen joulua mennessään Etelä-Karjalaan joulunviettoon. Vielä ei pikkuneiti ymmärtänyt varsinaisesti joulun erityisyydestä mitään, mutta toi meidän jouluumme paljon iloa.

Joululomani alkoi lauantaina perinteisen koulun kuusijuhlan ja joulupuuron sekä muutaman epätoivoisesti keksityn ekstraohjelman jälkeen (koulupäivän kun piti olla juhlasta huolimatta vähintään kolmen tunnin pituinen). Tässä kohtaa päättävät ihmiset eivät totta tosiaan olleet tilanteen tasalla. Mikään ei ole vaikeammin hallittavissa ja motivoitavissa luokkatyöskentelyyn kuin koko joukko ekaluokkalaisia jännittävän tonttuleikkiesityksen sisältäneen joulujuhlan jälkeen. Tuon kolmituntisen jälkeen tuntui kuin olisi vetänyt täyden työpäivän! No, olipahan sitäkin upeampaa jäädä parin viikon lomalle. Työpäivämme aikana nuoriso-osasto (tässä tapauksessa tyttäret) oli koristellut kuusen. Sen verran nohevia jo ovat, että yhtä ainutta koristetta ei tarvinnut siirtää eikä moitteen sanaa sanoa. Hienosti olivat onnistuneet!

Sunnuntai-iltana lähdimme Penkkiurheilijan kanssa hakemaan joulutunnelmaa Lumen Valo -lauluyhtyeen joulukonsertista Uspenskin katedraalissa. Matkalla käväisimme uudessa Mall of Triplassa elikkäs suomeksi sanottuna Pasilan kauppakeskuksessa (aikamoinen nimihirviö keksitty tuollekin paikalle!) syömässä. Hienolta näytti ja mukavanoloisia ruokapaikkojakin oli tarjolla useita. Konsertti oli erinomaisen laadukas ja katedraali sekä tunnelmallinen että akustiikaltaan loistava. Esitys jätti silti hiukan kylmäksi, koska musiikki ei ollut niin perinteisen jouluista, mihin on tottunut ja mitä ehkä juuri nyt kaipasi. 

Palattuamme tunnelmalliselta konserttireissultamme viimeisimmätkin joulunviettäjät olivat jo saapuneet. Illan päätteeksi menimme vielä isolla joukolla kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Pahaksi onneksemme lähdimme kotoa turhan myöhään ja kun saavuimme kirkkoon, se oli jo tupaten täynnä. Jäimme seisomapaikoille kirkon takaosaan, jossa toki laulu raikui yhtälailla.

Vaikka olimme jo tehneet monenmoisia jouluvalmisteluja, aatonaatolle jäi vielä jotakin puuhaa: leipomisia ja viimeisten lahjojen paketointia. Kinkku numero 1 laitettiin uuniin aamupäivällä ja sitä pääsi maistelemaan illalla, kun se oli muhinut ylikypsäksi.

Varsinaiset joulunpyhät sujuivat leppoisissa tunnelmissa pikkuneidin puuhia seuraten, lautapelejä pelaillen ja yhdessäolosta nauttien.  Käväisimme joulupäivänä koko porukalla anoppilassa. Toinen kinkku tuupattiin uuniin jo jouluiltana, joten tapaninpäivänä osa porukasta söi vielä kinkkua osan siirtyessä jo pastapuuhiin. Tapaninpäivänä saimme vieraiksi nuorisoa, joka sai onneksi melko tehokkaasti tuhottua runsaita herkkuvarastoja hiukan vähemmiksi jalkapallo- ja jääkiekkopelien katsomisen lomassa.

Nopeasti menivät päivät huolimatta rentoilusta ja leppoisasta oleskelusta. Sen verran joulussa oli sentään aikatauluja, että valitsimme aattohartauden ajankohdan. Vanhin poika teki pari pukkikeikkaa, jotka ajoittuivat tietystikin juuri samaan ajankohtaan. Pukki siis tuli meillekin ja se, jos mikä ihmetytti  (ja totta puhuen kyllä pelottikin) pikkuista.

Joululahjoihin on perheessämme suhtauduttu maltillisesti ja niinpä tänäkin jouluna annoimme ja saimme tarpeellisia, järkeviä ja ilahduttavia lahjoja. Eniten lahjoja sai nuorimmainen, jonka mielestä hauskinta oli kuitenkin lahjapapereiden rapistelu ja repiminen. Kokosimme hänelle albumin ensimmäisen elinvuotensa aikana otetuista kuvista, joissa hän itse oli suurimmassa osassa pääosassa. Valitsimme joukkoon myös kuvia meistä muista perheenjäsenistä, jottei hän unohtaisi meitä, kun välillä oli pitkiäkin taukoja näkemisessä. Annoin Penkkiurheilijalle lahjan, joka ilahduttanee vuoden jokaisena kuukautena. Mutta siitä sitten erikseen ihan oma postauksensa - tai ehkäpä kaksitoista postausta.

Nyt on taas talo jo hiljennyt ja joulunviettäjistä suurin osa on lähtenyt valmistautumaan uuden vuoden vastaanottoon kuka minnekin. Me lähdemme huomenna Suomen Turkuun jatkamaan vanhoja uuden vuoden perinteitä ja samaan aikaan aloittamaan uusia sellaisia. Nimittäin siskon perheen kanssa on tullut vietettyä eräskin vuodenvaihde, tosin paljon ylempänä länsirannikkoa ja monta juhlijaa on vuosien varrella pudonnut matkasta omiin juhliinsa. Nauru raikanee kuitenkin pienemmälläkin porukalla.

Itsenäisyyspäivä mökillä

Miniä oli kaveriporukkansa kanssa viettämässä mökkiviikonloppua ja ajattelimme, että kun kerran lämmittävät vaivalla mökin, käytetään hyväksi tuota. Niinpä pyysimme heitä jättämään lämmityksen päälle ja lähdimme seuraavana viikonloppuna viettämään itsenäisyyspäivää mökille. Emme ole juurikaan olleet siellä talvella - joulun välipäivinä ja hiihtolomalla muutaman kerran. Pääsiäisiä olemme viettäneet jo useammankin kerran, mutta silloinhan onkin jo kevät! Meitä odotti mökillä mukava, teemaan sopiva tervetuliaisyllätys pöydällä.

Järvi oli jo ehtinyt jäätyä, mutta sää oli taas lauhtunut juuri parahultaisesti ennen tuloamme ja useana päivänä oli satanut, joten jäällä oli aimo kerros vettä. Vaikka jään paksuus oli kymmenisen senttiä, ei sinne oikein uskaltanut mennä kävelemään. Koska satoi miltei koko ajan, oleskelimme sisätiloissa lukuunottamatta pikaisia saunanlämmitys- ja saunomis- sekä huussireissuja.



Mikäs oli ollessa lämpimässä, tunnelmallisessa mökissä. Pimeä tuli jo varhain ja keskipäivän aikaankin sadepäivän hämäryys pysytteli koko päivän mökkimaiseman yllä. Kuten olen aiemminkin maininnut mökkipostauksissa, downshiftaus on usein lajimme, etenkin syksyllä ja talvella. Kesällä puurretaan aika ajoin hiki hatussa, joten tasapaino lienee löytynyt.

Pikkuneiti oli luonnollisestikin ollut äitinsä mukana "tyttöjen viikonlopussa" (mukana oli myös muutaman kuukauden ikäinen pikkuserkkunsa). Hän oli jättänyt söpöt terveisensä mummille 💓 Koska lähdimme mökille hyvissä ajoin torstaina iltapäivällä, viikonloppu tuntui paljon tavallista pidemmältä, vaikka  palasimmekin kotiin jo lauantaina ehtiäksemme illaksi naapuriin perinteiseen kaveriporukan joululauluiltaan. Pitkän viikonlopun maisemanvaihdos ja erilainen ohjelma voimaannuttivat tässä vaiheessa lukuvuotta jo melko tyhjiin niistetyt kansankynttilät.