Saunan terassi

Viime kesänä, kun saatiin palju ja sille vievän "laiturin" myötä uusi porrastaso saunalle, saunan terassi alkoi näyttää rähjäiseltä. Se oli alkuperäinen, mutta olimme uudistaneet sitä joitain vuosia sitten maalaamalla sen (kuten mökinkin terassin) mustaksi. Maali ei kuitenkaan ollut pysynyt erityisen hyvin, vaan oli alkanut paikka paikoin hilseilemään ikävästi. Niinpä tuo terassi oli tarkoitus uusia jo viime kesänä. Saunaremontti kuitenkin vähän viivästyi ja vei loppukesän ajan ja voimat, joten siirsimme sen homman tälle kesälle.

                                

Ensimmäisinä lomapäivinä haimme jälleen kerran paikallisesta hyvän palvelun (ja mielen) puutavaraliikkeestä terassilaudat ja toisella lomaviikolla Penkkiurheilija ensin purki vanhat kansilaudat irrotettuaan kaiteet.

                               

Seuraavaksi vuorossa oli uusien terassilautojen pätkiminen ja kiinnittäminen. Uusilla työkaluilla työskentely oli sujuvaa ja selkeästi motivoivaa. Siistihän siitä tuli! Ensi vuodeksi painekyllästetyt laudat ovat vaalenneet ja oletettavasti muuttuneet samanvärisiksi edellisvuoden rakennelmien kanssa. Harkinnassa on, josko käsiteltäisiin pinnat jollakin sävytetyllä öljyllä, mutta tämä idea on vasta muhimassa ja ajankohtainen aikaisintaan ensi kesänä.

                                   

                                   

Tyytyväisiä olivat niin rakentaja (Penkkiurheilija), käyttäjien edustaja (Manu) kuin rakennuttajakin (minä). Uusi terassilauta tuntuu niin miellyttävältä jalan alla! Viimeisimmässä kuvassa terassikaiteet olivat vielä asentamatta takaisin, mutta muuten homma oli jo valmis. Nyt terassilla on askellettu monta viikkoa ja hyvähän siitä tuli!

Kivikkopuutarha

Terassinteon alta siirrettiin joitakin vuosia sitten kunttaa, mutta ei se oikein lähtenyt kasvuun uudessa paikassaan. Liekö sillä merkitystä, että tuohon lähellä ovensuuta olevaan paikkaan Manu-koira nosti mieluusti koipeaan. Siihen alkoi kuitenkin levitä horsmaa ja jos jonkinlaista heinää eikä paikka lopulta näyttänyt enää kovinkaan siistiltä. Koska maasto näytti siinä kohtaa jokseenkin surkealta, päätin perustaa tuohon pienen kivikkopuutarhan. Laatoituksen laiton yhteydessä asensimme ruukun, johon istutimme tuivion. Se on menestynyt siinä oikein hyvin, mutta ajattelin siirtää sen kasvamaan maahan, jotta se voi levitä laajemmalle alueelle.  

                                                                    

Viime kesänä kävimme peräkärryn kanssa keräilemässä kiviä lähiseudulta. Niitä jäi käyttämättä ylimääräisissä puuhissa sekä paljutyömaalla ja hyödynsinkin ne tähän projektiini. Haimme tosin vielä lisääkin kiviä samalla systeemillä, koska kiviröykkiöön tarvittiin hiukan kookkaampiakin yksilöitä. Vaivattomasti löytyi paljon joutavia kiviä lähitienoilta.

Valmis istutusalue kesäkuussa

Istutusalue elokuun alussa

Ajattelin tuivion siirtämisen olevan pikkujuttu, mutta eipä se ollutkaan niin. Ruukun pohjassa oli pieni reikä ylimääräisten vesien valumista varten. Tuivio mokoma olikin kasvattanut kunnon juuret, jotka olivat pujahtaneet reiästä ja kiinnittyneet tiukasti maahan. Pikkuisen piti katkoa juuria, mutta uskoakseni kasville jäi kuitenkin riittävästi niitä. Istutin puutarhaani myös sinikatajan, muutamia mehikasveja ja muita kivikkokasveja sekä viimeisimpänä kaksi punatähkää (tosin valkoisena kukkivia) ja ketoneilikan. Ruukkuun istutin pelargonian ja muratin, jotka olivat aiemmin pienemmässä astiassa.     

Vielä tuota mahtuu jatkamaankin, jos innostusta riittää. Kiviä nimittäin kyllä riittää sekä omalla mökkitontilla että lähiympäristössäkin. Mikä parasta, tällaisen puutarhan hoito onnistunee laiskimmaltakin puutarhurilta - rikkaruohot tosin tuntuvat löytävän tiensä jopa laattojen välisiin muutaman neliömillimetrin kokoisiin kohtiin, mutta aika ajoin niitä nyppimällä alue pysyy siistinä. 

                           

Mukavasti juurtuivat kaikki uudet kasvit. Kivikkopuutarhalle kulunut kesä on ollut suurenmoinen -paahdetta on riittänyt eikä liiasta kosteudesta ole ollut haittaa. Yllä olevassa kuvassa punatähkä aloittaa kukkimistaan valkoisin kukinnoin. Myös ketoneilikka on kukkinut, kuten peikontukkaa muistuttava tarhalaukkaneilikkakin, jonka kasvuun lähdöstä olin sangen epävarma. Se oli nimittäin jo ostohetkellä hiukan nuupahtanut, mutta virkosi sittemmin ja kasvatti muutaman pitkävartisen valkoisen kukankin.