Penkkiurheilijan haaveena on ollut jo pidempään hankkia mökille pizzauuni, kevyt, kaasulla toimiva sellainen. Minusta on vanhemmiten tullut kaikkea turhaa roinaa karttava. Pari vuotta kestäneellä muuttoon liittyneellä tavaran karsinnalla lienee oma osuutensa asiaan. Yhtä kaikki, olin melko tiukkana asian suhteen. Jos sellainen hankitaan, sillä ei tulla paistamaan mitä tahansa pizzaa, vaan siinä tapauksessa koko hommaan pitää asennoitua pieteetillä ja asiaan pitää perehtyä perusteellisesti. Tapasimme kesäloman puolivälin paikkeilla Penkkiurheilijan kurssikaverin ja kämppiksen vuosien takaa. Tämä oli ostanut Ooni -pizzauunin puolisolleen syntymäpäivälahjaksi reilu vuosi sitten ja hän lupasi pitää Penkkiurheilijalle pizzakoulua. Sehän kuulosti hyvältä. Etenkin kun suunnitelmaan lisättiin pieni moottoripyöräreissu Pohjois-Savoon, jossa kyseinen pariskunta asustelee.
 |
|
 |
|
Penkkiurheilija sai opetusillan ja koko porukka niin herkulliset pizzat, että minäkin vakuutuin hankinnan tarpeellisuudesta. Palattuamme taas "kotiin" mökille, selvitimme saisimmeko uunin hankittua mökkipaikkakunnaltamme. Se ei onnistunut, joten teimme ostosmatkan yhteen lähikaupungeistamme. Sieltä löytyi uunin, pizzalapion, opaskirjan, paistomittarin ja säilytysrasioiden lisäksi monenlaista muutakin tarpeellista aina korkokengistä puhelimen kuoriin saakka.
Pizzamestarin ja Pizzanpaistajien kirjan opeilla alkoi meidän perheen pizzaharrastus. Halusin, että tämä on Penkkiurheilijan (jatkossa nimittänen häntä ehkä jo Pizzamestariksi) oma juttu, kuten tuntuu olevan aika monessa perheessä (miehen juttu nimittäin). Hän aloitti pakastetaikinoista. Jo ensimmäisitä pizzoista tuli ihan kelvollisia, mutta kerta kerralta pizzat ovat parantuneet.
Vietimme elokuun lopussa mökillä kesän ainoaa perheviikonloppua, jolloin saimme paikalle miltei kaikki perheenjäsenet. Kahdesta poissaolleesta toinen lähti jo uudelle opiskelupaikkakunnalleen ja toinen oli eräreissulla pohjoisessa. Penkkiurheilija sai kuitenkin pyörittää pizzeriaa muulle porukalle. Kymmenen pizzaa riitti hyvin, kun jaettiin kukin pizza maisteluannoksiin. Ei tarvinnut syödä vain yhtä lajia, vaan palan kutakin. Hyvin onnistuivat ja maistuivat myös jälkikasvulle.
Pizzauuni on siis ollut hyvä investointi. Nyt, kun mökki on jo laitettu talviteloille, uuni siirtyi kaupunkiin parvekkeelle. Yhdet pizzat on jo ehditty syödä parvekepaistollakin. Hyvin toimi! Seuraava steppi on tehdä itse taikina. Siihenkin on onneksi olemassa grammantarkat ohjeet.
