Moottoriurheilija

Kävipä tässä päivänä muuanna, että Penkkiurheilijasta tulikin moottoriurheilija. Haave oli elänyt hänellä vuosikausia, ja kuulosti siltä, että ennen viisikymppisiä oli pantava tuulemaan asian suhteen. Kerholaiset avustivat hanakasti ja kaksipyöräinen saapui Koillismaalta etelään. Ei silti vielä meille, mutta kerholle kuitenkin. Tässä on sitten saanut seurailla, kuinka uutta harrastusta varten tarvitaan takkia, housua, kenkää, kypärää. Ja että energiaa riittää siihen, mistä on oikeasti innostunut.

Siinä hän nyt sitten on! Vielä on vähän matkaa, ennenkuin moottoritie on kuuma. Kerholaisten voimin on prätkää tuunattu hartaasti. Varsinaista veljeyttä kyllä!

Saapa nähdä mitä tapahtuu, kun kevät koittaa. Itse en ole liiemmin kiinnostunut tuosta harrastuksesta. Parikymmentä vuotta sitten olisi saattanut olla ajankohtaisempaa. "Leppeä kesätuuli ja kauniit maisemat ympärillä, ajellaan yhdessä rauhallisia kyläteitä". Näillä mielikuvilla minua yritettiin houkutella harrastukseen mukaan, mutta kumma juttu, minun mielikuvissani vesisadetta, puuduttavia kilometrejä, kypäräpuhelin "rikki", liian tiukka ajoasu ja kallistukset mutkissa väärään suuntaan. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä lainkaan yhteistä juttua. 

Näkökulman vaihdos

Mökki ei ole enää vähään aikaan näyttänyt siltä, miltä se on näyttänyt bannerissa. Piti siis muokata banneria. Yleensä mökkiä on tullut kuvattua järveltä päin, julkisivun puolelta. Näpsin syyslomalla muutamia kuvia mökin takana sijaitsevalta pieneltä mäeltä, joka on vielä meidän tontilla. Mukavaa muuttaa aika ajoin näkökulmaa!

Tänä talvena aiomme käydä mökillä vasta, kun metsurit ovat saaneet puut kaadettua ja me joudumme pääsemme risusavottaan. Sitä odotellessa on aika keskittyä vaikkapa joulun odotukseen, Juuri tällä hetkellä meillä on ajankohtaan nähden paljon lunta ja viime viikolla pakkastakin oli toistakymmentä astetta.