Moottoriurheilija

Kävipä tässä päivänä muuanna, että Penkkiurheilijasta tulikin moottoriurheilija. Haave oli elänyt hänellä vuosikausia, ja kuulosti siltä, että ennen viisikymppisiä oli pantava tuulemaan asian suhteen. Kerholaiset avustivat hanakasti ja kaksipyöräinen saapui Koillismaalta etelään. Ei silti vielä meille, mutta kerholle kuitenkin. Tässä on sitten saanut seurailla, kuinka uutta harrastusta varten tarvitaan takkia, housua, kenkää, kypärää. Ja että energiaa riittää siihen, mistä on oikeasti innostunut.

Siinä hän nyt sitten on! Vielä on vähän matkaa, ennenkuin moottoritie on kuuma. Kerholaisten voimin on prätkää tuunattu hartaasti. Varsinaista veljeyttä kyllä!

Saapa nähdä mitä tapahtuu, kun kevät koittaa. Itse en ole liiemmin kiinnostunut tuosta harrastuksesta. Parikymmentä vuotta sitten olisi saattanut olla ajankohtaisempaa. "Leppeä kesätuuli ja kauniit maisemat ympärillä, ajellaan yhdessä rauhallisia kyläteitä". Näillä mielikuvilla minua yritettiin houkutella harrastukseen mukaan, mutta kumma juttu, minun mielikuvissani vesisadetta, puuduttavia kilometrejä, kypäräpuhelin "rikki", liian tiukka ajoasu ja kallistukset mutkissa väärään suuntaan. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä lainkaan yhteistä juttua.