Kataloniassa osa 2

Lomalla ehdimme nukkua tarpeeksi. Asuntomme oli rauhallisella kadulla ja heti kympin kilkatuksen jälkeen olisikin ollut mahdollista nukahtaa. Ihan niin varhain ei kuitenkaan kömmitty yöpuulle, vaan nukkumaanmeno venähti joka ilta puolenyön tienoille (niinkuin normi-iltoinakin tuppaa käymään), mutta herääminen oli lempeästi vasta kun silmät luontaisesti aukenivat. Majoituskohteemme oli pikkuinen kolmio, jonka kummatkin makuuhuoneet olivat lähestulkoon sänkyjen kokoiset. Olohuone/keittiö oli sekin pieni, mutta kompakti. Mahduimme ihan mainiosti, etenkin kun teinin lempipaikka oli pikkuinen parveke, jossa hän söi aamiaista ja jutteli iltaisin piiitkiä Facetime-puheluita kaverinsa kanssa.

Emme olleet etukäteen juurikaan miettineet mitä haluamme kaupungissa tehdä. Vinkkasin Kuopukselle muutamasta sivustosta, jossa oli vinkkejä Barcelonan nähtävyksiin. Ei hän ollut niitä kuitenkaan etukäteen katsellut, joten suunnittelimme päiväohjelmia paikan päällä. Ensimmäinen kokonainen päivämme oli lämmin ja aurinkoinen. Niinpä suunnistimme rannalle, jonne todella oli vain muutama sata metriä. Koska matkustimme käsimatkatavaroiden kanssa, emme ottaneet kotoa aurinkovoidetta. Kävimme ostamassa niin pienen putelin, että sen sai viedä takaisin kotiinkin ja onnistuimme välttämään palamisen.

Kuopus löysi netistä illuusiomuseon, jonne suunnistettiin shoppailureissun jälkeen ensimmäisenä pilvisenä päivänä. Se oli hauska. Aivoja voi huijata niin helposti! Reippaiden apulaisten ansiosta La Sagrada Familiakin on taas piirun verran lähempänä valmistumistaan.

Viimeisenä iltanamme alkoi sataa ja ukkostaa. Kävimme syömässä ihan asuntomme lähellä sijaitsevassa intialaisessa ravintolassa, josta löytyi jokaiselle jotakin. Sateen ropistessa kipitettiin takaisin "kotiin" odottelemaan illan kattilakonserttia, jota ei koskaan kuitenkaan tullutkaan. Ilmeisesti siis sen Barcan pelin vuoksi. Meilläkin sitä matsia katsottiin, tietenkin!

Lentomme kotiin lähti vasta neljän aikaan, mutta koska satoi, eikä matkalaukkujen kanssa (ilman sateenvarjoja) ollut kovin mukava liikkua kaupungilla, lähdimme jo hyvissä ajoin lentokentälle. Kotona olimme lennon myöhästymisen vuoksi vasta puolen yön tietämillä.

Reissu oli onnistunut. Tätä kirjoittaessani luen samalla Barcelonan uutisia: Katalonia on julistautunut itsenäiseksi ja kansa riemuitsi kaduilla. Saman tien Espanjan hallitus päätti ottaa käyttöön perustuslain artiklan 155, jonka avulla Katalonian itsehallintoon voidaan puuttua ja erotti Katalonian johdon. Saas nähdä mitä seuraavaksi?

Kohtalonhetkiä Kataloniassa osa 1

Meidän perheessä on ollut tapana antaa lapsille rippilahjaksi kaupunkiloma johonkin päin Eurooppaa yhdessä vanhempien kanssa. Kuopus valitsi Barcelonan, jossa olemme jo seikkailleet Penkkiurheilijan kanssa joitakin vuosia sitten, mutta jonne oli ihan mukavaa lähteä uudestaan. Varasimme lennot heinäkuussa ja silloin uutisoitiin joidenkin barcelonalaisten, lähinnä nuorten vasemmistoradikaalien, osoittaneen mieltään turisteja vastaan. Ihan ymmärrettävää, sillä tavallisilla barcelonalaisilla ei välttämättä ole enää varaa ostaa asuntoa tai edes asua vuokralla kaupungissa kohonneiden asuntojen hintojen ja vuokrien myötä. Silti mekin syyllistyimme vuokraamaan asunnon Airbnb-sivuston kautta. Pääsimme asumaan keskelle paikallisia ihmisiä Barcelonettan kaupunginosassa - elämään hetken melkein sikäläisten ihmisten elämää. Asuntojen omistajat tienaavat näillä lyhyillä päivävuokrauksilla paljon enemmän kuin kuukausivuokrilla, eivätkä näin ollen vuokraa asuntojaan paikallisille asunnontarvitsijoille. Harmistus on siis ihan oikeutettua.

Levottomuuksien laannuttua Barcelona pääsi taas uutisotsikoihin. Elokuussa seurasimme uutisia terroristista, joka ajoi pakettiautolla kävelykatu La Ramblalla. Rambla on turistikautena tupaten täynnä ihmisiä ja yksi "must see" -kohde kaupungissa, joten toistakymmentä kuollutta ja yli sata loukkaantunutta oli synkkä saldo tästä iskusta. Sangen pelottavaa jälleen! Toisaalta kaiken todennäköisyyden mukaan seuraava mahdollinen isku tulee tuskin hetki perään. Joten emme peruneet tämänkään syyn vuoksi matkaa. 

Lokakuun alussa Kataloniasta alkoi taas kantautua uutisia: itsehallintoalueella järjestettiin 1.10. kansanäänestys alueen itsenäistymisestä. Suurin osa äänestäneistä liputti "kyllä"-vastauksen puolesta, toisaalta vain alle puolet äänioikeutetuista osallistui äänestykseen. Espanjan hallituksen mielestä äänestys oli laiton ja poliisi pyrkikin estämään useilla äänestyspaikoilla äänestämisen. Näissä väkivaltaisuuksissa loukkaantui satoja ihmisiä. Päiväkausia seurattiin jännittyneinä julistautuuko Katalonia itsenäiseksi tuon äänestystuloksen perusteella ja jos niin käy, miten Espanja reagoi asiaan.

Suuntasimme siis hyvin jännittävissä tunnelmissa tapahtumapaikalle. Barcelonassa oli kuitenkin varsin rauhallista. Palau de la Generalitat de Catalunyan (Katalonian hallinnon rakennus) edustalla olevalla aukiolla näimme muutamia yksittäisiä mielenosoituksia ja kahtena reissumme kolmesta illasta kuulimme kotikadullamme erikoisen konsertin klo 22. Oletimme sen liittyvän tähän itsenäisyysasiaan. Todennäköisin syy siihen, ettei kilkuttelua viimeisenä iltana kuulunut, oli FC Barcelonan ja Olympiakosin futismatsi, jota ilmeisesti innokkaimmatkin itsenäisyystaistelijat seurasivat joko Camp Noulla tai televisiosta.

Lähdimme matkaan Suomen sateisen synkeästä syksystä ja saavuimme keskelle Espanjan kesää. Tuntui, ettei koko viime kesänä olisi kertaakaan ollut niin lämmintä kuin lomamme alkupäivinä, vaikka tosiasiassa lämpötila oli vain pikkuisen kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Muistin jälleen, miksi kesä onkaan niin ihanaa aikaa! Barcelona oli varsin osuva lomakohde tällaiselle neljän päivän pituiselle reissulle. Kaupungista löytyy sekä hiekkarantaa että vanhaa arkkitehtuuria, monenlaisia nähtävyyksiä ja shoppailupaikkoja. Asuntomme oli kivenheiton päässä rannasta (muutaman minuutin kävelymatka), metroasemalle oli suunnilleen puolen kilometrin matka, eikä etäisyys La Ramblallekaan ollut paria kilometriä enempää. Matkat lentokentän ja kaupungin välillä menivät sujuvasti paikallisjunalla, joita kulki puolen tunnin välein. Sama lippu kelpasi lentokenttäjunaan ja metroihin, muita kulkuvälineitä emme apostolinkyydin lisäksi käyttäneetkään.

Tähän on tultu

Penkkiurheilijan synttäreitä varten tuli selattua satoja valokuvia vuosien varrelta. Suurin osa digitaalisista kuvista on tallennettu ulkoiselle kovalevylle. Sinne on tullut siirrettyä myös mökkikuvia. Yhden kansio nimi oli "mökki alussa". Olipa metkaa katsella sitä. Totta tosiaan parissa vuodessa on tullut muutos jos toinenkin. Ihmisen muisti on merkillinen. Itse en ainakaan muistanut kuinka paljon vaikkapa puita on näiden vuosien aikana kaadettu (ihan omatoimisestikin, puhumattakaan metsureiden viimetalvisesta urakoinnista), vaikka aika monesti siitä puuasiasta olen tämänkin blogin postauksissa kouhkannut. Kuvat puhukoot puolestaan:

Näkymä järvelle on avautunut muutaman kesän aikana. Pieni järvenlahti on tuntunut edes hiukan laajentuneen puiden kaadon myötä. Tarkasti katsoen voi nähdä myös kaiteiden ja pylväiden muutoksen. Se tosin näkyy paremmin mökkiä järveltä päin katsottaessa.

Suurin muutos on ilman muuta mökin ulkonäössä. Ylläolevaa kuvaparia tutkaillessa tulee hetkittäin sellainen olo, että kyseessä ei olisi lainkaan sama mökki. Kaiken positiivisen muutoksen keskellä katselen huolestuneena rinteen kasvillisuuden muutosta. Aiemman melko varjoisen kasvupaikan yhtäkkinen muutos aurinkoiseksi on harmaannuttanut ja kuivettanut kasvit. Luonto varmasti korjaa ajan myötä tuon, mutta oma aikansa siihen taitaa mennä.

 

Ranta on sekin muuttunut melkoisesti aittoineen päivineen. Tarkoitus on saada nurmikko kukoistamaan. Nyt sinne on levitelty tuhkaa saunan kiukaasta ja sammal onkin alkanut vähetä. Keväällä nurmikkoa voisi jopa hiukan lannoittaa. Kuvan nurmikkotupsut odottelevat juuri leikkausta ja koko alue näyttää hiukan hassulta. Nurmikonleikkuun jälkeen se on paljon siistimpi, mutta en löytänyt viime kesältä sopivaa kuvaa. Aiemmin otetut kuvat puolestaan eivät olisi näyttäneet realistisesti rannan avaruutta.

Tuolla metsän keskellä se ruskea mökki pilkottaa! Paljon on muuttunut tuosta ensimmäisestä kohtaamisesta toukokuussa 2015. Kaiken uurastuksen keskellä on ehditty viettää myös monia laiskottelupäiviä. Rakas, ihana mökki ♥