Toukokuinen viikonloppu mökillä. Viitteitä kesästä oli nähtävissä runsaasti. Jäät olivat jo lähteneet, eikä lunta näkynyt enää missään. Haravoitiin vähän ja siistittiin pihaa muutenkin mm. poimimalla kymmenet rakettienjäännökset uudenvuodenjuhlijoiden jäljiltä. Voi poikia! Koko pihaa ei voinut haravoida, koska rannassa oli vielä niin märkää. Asennettiin terassin räystään alle valoketju, joka valaisi kauniisti illan hämärtyessä.
Kuultiin yön pimetessä maagisia ääniä - sammakkojen kurnutusta, käen kukuntaa, peipon liverrystä sekä monen muun, tunnistamattomankin linnun ääntä. Aamulla kuului teerten pulputusta. Hämmentävintä tämän kakofonian keskellä olikin se, että kaikki äänet ovat luonnon ääniä. Kyllähän mökillä valitettavasti aika ajoin kuuluu viisaan ihmisen kehittämien koneidenkin ääniä. Enkä tarkoita nyt omien työkalujemme ääniä, vaan soramontun murskaimen jyrinää. Se onneksi vaikenee aina viikonloppuisin ja on sekä desibeleiltään että taajuudeltaan ihan siedettävää.
Haravoidessa löydettiin monesta paikasta korvasieniä. Ne ovat uusi tuttavuus etenkin ruokamielessä, siksipä tarkoitus olikin vain poimia ne ja ottaa mukaan kotiin. Kotikeittiössä on helpompi käsitellä turvallisesti moisia eksoottisia löytöjä. Mutta niinhän siinä kävi, että sinne jäivät sienet kasvamaan. Saas nähdä onko niitä enää seuraavalla kerralla mökille mentäessä.
Sunnuntaiaamuna herättiin huikaisevaan kesäiseen päivään: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli tosi lämmintä. Käytiin soutamassa järvi päästä päähän, muttei nähty ainuttakaan ihmistä. Merkillistä, eivätkö ihmiset hyödynnä kauniita kevätpäiviä mökkeilemällä? Edelliseen postaukseen viitaten tällä kerralla enimmäkseen lomailtiin. Siinä sivussa tuli tehtyä hiukan suunnitelmia niin ensi kesäksi kuin tulevillekin vuosille. Suunnittelin erityisesti uutta, toimivampaa keittiötä. Ja mööpelivalssia, jota on tarkoitus pyöritellä vuodekulmasohvan hankinnan jälkeen.
Koulua on enää 18 päivää. Kesäloma kutsuu!
Kuultiin yön pimetessä maagisia ääniä - sammakkojen kurnutusta, käen kukuntaa, peipon liverrystä sekä monen muun, tunnistamattomankin linnun ääntä. Aamulla kuului teerten pulputusta. Hämmentävintä tämän kakofonian keskellä olikin se, että kaikki äänet ovat luonnon ääniä. Kyllähän mökillä valitettavasti aika ajoin kuuluu viisaan ihmisen kehittämien koneidenkin ääniä. Enkä tarkoita nyt omien työkalujemme ääniä, vaan soramontun murskaimen jyrinää. Se onneksi vaikenee aina viikonloppuisin ja on sekä desibeleiltään että taajuudeltaan ihan siedettävää.
Haravoidessa löydettiin monesta paikasta korvasieniä. Ne ovat uusi tuttavuus etenkin ruokamielessä, siksipä tarkoitus olikin vain poimia ne ja ottaa mukaan kotiin. Kotikeittiössä on helpompi käsitellä turvallisesti moisia eksoottisia löytöjä. Mutta niinhän siinä kävi, että sinne jäivät sienet kasvamaan. Saas nähdä onko niitä enää seuraavalla kerralla mökille mentäessä.
Sunnuntaiaamuna herättiin huikaisevaan kesäiseen päivään: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli tosi lämmintä. Käytiin soutamassa järvi päästä päähän, muttei nähty ainuttakaan ihmistä. Merkillistä, eivätkö ihmiset hyödynnä kauniita kevätpäiviä mökkeilemällä? Edelliseen postaukseen viitaten tällä kerralla enimmäkseen lomailtiin. Siinä sivussa tuli tehtyä hiukan suunnitelmia niin ensi kesäksi kuin tulevillekin vuosille. Suunnittelin erityisesti uutta, toimivampaa keittiötä. Ja mööpelivalssia, jota on tarkoitus pyöritellä vuodekulmasohvan hankinnan jälkeen.
Koulua on enää 18 päivää. Kesäloma kutsuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti