Loppuloman puuhia

Aika ajoin mökkipihaa pitää siistiä, vaikka siitä ei ole tarkoitus mitään hyvinhoidettua puutarhaa tehdäkään. Rannassa on pieni, joskin koko ajan laajeneva nurmikkoalue, joka oli neljä vuotta sitten ensimmäisenä kesänämme melko kitukasvuinen. Olemme lannoittaneet sitä levittämällä sinne tuhkaa ja leikkaamalla sitä. Kun pihasta on kaadettu puita, nurmikko on saanut enemmän valoa ja vahvistunut. Ei sitä silti tarvitse vielä kovinkaan usein leikata, parin viikon välein vain, sen verran paljon siinä on toistaiseksi vielä sammalta. Mökkitontista osa on silkkaa suota, vaikka osa onkin hiekkaharjua.

Rannasta on puiden kaadon lisäksi karsittu pajuja ja muuta pusikkoa. Ne ovat kuitenkin sinnikkäitä kasveja ja pyrkivät valtaamaan alaa vaivihkaa. Penkkiurheilija sahasi muutamia yllättävän isoiksi roihahtaneita pajuja samalla kun lyhensi kantoja, jotta nurmikon leikkaaminen olisi vaivattomampaa. Tuo alue alkoi kaivata muitakin toimenpiteitä, joten niinkuin usein käy työn edetessä, homma laajeni. Paikalla oli vanha kuivettunut kanto, jota kiskoessa Penkkiurheilija huomasi koko mättään heiluvan ja se irtosikin paikaltaan, kunhan ensin oli irroteltu lukuisia erivahvuisia juuria. Kun se oli irronnut, viereinenkin mätäs tuntui huteralta ja epäsiistiltä. Niinpä sekin sai lähteä. Sen alta paljastui yllättäen järveen kaatunut puu, joka oli niin painava, että sai jäädä paikalleen.

Kun rantatöyräs oli siistitty, siihen tuotiin isoja kiviä. Varastosta löytyi pala viiraa, joka levitettiin töyrään alle. Viiran päälle lapioitiin hiekkaa järvestä. Koska vesi on poikkeuksellisen matalalla, tuo ranta-alue on tällä hetkellä ihan kuivilla, mutta keväällä se on veden alla. Rantaan pitäisi nyt tuoda vähintäänkin muutama peräkärryllinen hiekkaa, jotta viira saataisiin peitettyä kokonaan sekä tältä "uudisalueelta" että laiturin vierestä, jossa pohja syvenee jyrkästi ja josta hiekka on valunut vuosien saatossa.

Helteiset päivät, jolloin ei jaksanut edes ajatella fyysistä ponnistelua, menivät menojaan ja rantaurakan loppuvaiheessa ilma oli kylmennyt niin, että vesi oli paljon ilmaa lämpimämpää. Työnjako meni meillä nimittäin niin, että minä työskentelin vedessä ja Penkkiurheilija maalla, koska hänestä tuntui niin inhottavalta, kun Crockseihin meni vettä ja hiekkaa. Minuakin se häiritsi ajoittain, mutta jälleen kerran työ imaisi mennessään niin, että pieniä epämukavuuksia ei juurikaan huomannut. Kiskoin vedestä kilotolkulla järviruokojen juuria ja haravoin pohjasta valtavan määrän havunneulasia ja puiden lehtiä, joita sinne oli vuosien varrella putoillut. Tuo alue on ollut aiemmin käyttämätöntä, mutta siihen saadaan ehkä pikkuiselle lapsenlapsellemme "uima-allas" muutoin niin nopeasti syvenevään rantaan. Ensi kesänä pikkuinen jo varmaan pulikoi vedessä.