Syysistutuksia

Kotipuutarha oli kesän ajan melko lailla oman onnensa nojassa. Miniä tosin hoiti ansiokkaasti tomaattitarhaa ja hänellä oli pieni kasvimaakin viljeltävänä. Pojat leikkasivat nurmikon muutaman kerran kesän aikana. Pyörähtäessämme kotona silloin tällöin, yritin pikaisesti kitkeä pikkuisen kukkapenkkiä, leikata nurmikon (taisi Penkkiurheilijakin sen kerran tehdä) ja silmäillä tiluksia. Mutta kaiken kaikkiaan puutarha oli sangen huonolla hoidolla, ihan niinkuin se on ollut kaikki neljä aiempaakin mökkikesää. Ajatus omakotitalosta luopumisesta vahvistuu kesä kesältä.

Koska vietämme miltei koko kesäloman mökillä tai vaunureissuilla, kotipuutarhanhoidolle ei yksinkertaisesti jää aikaa. Niinpä olen pikkuhiljaa alkanut siirtää puutarhaa (lue pensaita ja perennoja) mökille. Meillä on mökillä alue, johon tyhjennämme kompostoidun käymäläjätteen jatkokompostoitumaan. Alue on nyt jo varsin multava ja mitä parhain istutusalusta monenmoisille kasveille. Siihen istutin nyt kuunliljoja, jotka kotipuutarhassa olivat jäämässä kasvavien pallotuijien varjoon. Lisäksi sieltä löytyi uusi kasvupaikka tarha-alpille ja pallohortensialle. Juhannusruusua, joka on hyvin ei-toivottu kasvi kotipihan kukkapenkissä, jossa se leviää juurivesojen avulla tehokkaasti, monistin ruusupensaiden lähettyville rantaan. Kaivoin takapihalta myös yhden tammen ja istutin sen mökkimetsään. 

Jännittävää nähdä ensi keväänä ovatko kasvit juurtuneet ja mahtavatko viihtyä uusilla asuinsijoillaan. Talven aikana ehtii kepeästi unohtaa syksyn puuhat, joten näistä muistiinpanoista voin tarkistaa sitten keväällä mitä mistäkin pitäisi pilkistää.

Katsaus menneeseen ja nimenmuutos

Viimeisiä lomapäiviä mökillä viettäessä tuli selailtua vanhoja kuvia, joista näkee millainen mökki ja sen piha olivat ostettaessa reilut neljä vuotta sitten. Vaikka varsin hyvin tietää ja muistaakin, että töitä on paiskottu vuosien varrella tunti jos toinenkin, muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet melko vähitellen ja pala kerrallaan. Siksi onkin hauskaa vertailla alkutilannetta nykyhetkeen.

Kuvakulma ei ole tismalleen sama, mutta vertailu onnistuu tuostakin ihan kelvollisesti. Kivirakennelmat (lukuunottamatta uuden terassin ympärillä olevia) olivat jo ostettaessa olemassa, osa tosin puolukan- ja mustikanvarpujen sekä kanervien peitossa. Kukkapenkissä ei tuolloin ollut mitään. Ensimmäisessä kuvassa näkyvät alppiruusut istutettiin ekana kesänä, mutta vain toinen niistä jäi elämään. Valoa tulee rinteeseen nyt monin verroin enemmän. Rinne näyttää nyt ihan mukavalta, kun kanervat ja varvut ovat tottuneet uuteen kuivempaan ja valoisampaan ympäristöönsä ja alkaneet kukoistaa entistä ehommin.





Monenmoista muutosta on tapahtunut. Yllä olevaa kuvaparia tutkaillessa huomaa, että entisessä asussaan mökki maastoutui paremmin puiden katveeseen. Toisaalta, miksi sen pitäisi maastoutua? Ei se minusta nytkään pistä räikeästi järveltä päin katsojan silmään. Monta monituista puuta ja pensasta on häipynyt pihapiiristä eikä ainuttakaan niistä ole kaivattu. Ei edes Penkkiurheilija ole haikaillut kasvin kasvia, vaikka hän alkuun epäröikin puiden kaatamisen mielekkyyttä.

Näiden muutosten myötä blogin nimikin on vaivihkaa muuttunut. Aloitin kirjaamaan Huippumökki haussa - nimellä, mutta vaihdettuani blogin etusivun kuvan tänä kesänä vastaamaan nykytilaa päädyin pudottamaan blogin nimestä pois sanan "haussa". Kyllä se huippumökki on jo löytynyt ja vaikkei se täydellinen olekaan, kelpaa meille! Tokihan tuleville kesillekin riittää vielä puuhaa, mutta uskoakseni suurimmat remontit on jo tehty.