Syyskuun treffit

Syyskuussa meillä piti olla illallistreffit kotikaupungissamme. Penkkiurheilija viettää syyskuussa synttäreitään ja olin suunnitellut meidän menevän illalliselle paikalliseen, pari vuotta vanhaan ruokakaupan ja ravintolan yhdistävään grocerantiin. Olimme ehtineet käydä siellä kerran aiemmin ja pidimme paikasta. Tämä ravintola Sesonki tarjosi erinomaisia makuelämyksiä kohtuuhinnalla. Sinne haettiin päivittäin tuoreet raaka-aineet samassa kiinteistössä sijaitsevasta maailman parhaasta ruokakaupasta. Koronakevät kuitenkin kuritti ravintoloita rankalla kädellä, niinpä tämäkin upea ravintola joutui valitettavasti lopettamaan toimintansa kevään aikana. Jouduinkin siis muuttamaan suunnitelmia.

Siskoni mies vietti puolivuosisataissynttäreitään Turussa syyskuun loppupuolella ja päätinkin siirtää treffit  lennossa Turkuun, jossa olemme vierailleet vuoden sisällä jo kolme muutakin kertaa. Varasin huoneen upouudesta Hotel Kakolasta, joka sijaitsee Kakolanmäellä vanhassa Lääninvankilassa. Viikonloppu koostui siis lauantai-illan synttärijuhlista, hotelliyöpymisestä ja näiden ympärille kehkeytyneistä paikoista ja tapahtumista.

                             

Treffipäivämme alkoi kahden menopelin taktiikalla. Penkkiurheilija ajoi moottoripyöränsä Espooseen kerhokaverinsa autotalliin, jossa pyörä on viettänyt kaikki aiemmatkin talvensa. Jatkoimme siitä matkaa autolla kohti Turkua poiketen eriskummalliseen Kasvihuoneilmiö -nimiseen paikkaan Nummi-Pusulassa. Olin lukenut paikasta useammastakin mediasta, mutta aina aiemmin Turkuun mennessä meillä on joko ollut kiire tai olemme olleet liikkeellä sellaiseen aikaan, että paikka on ollut suljettu. Nyt ehdimme pysähtyä tuossa hyvin, hyvin erikoisessa elämystavarataloksi itseään tituleeraavassa paikassa, jossa riitti mykistävissä määrin niin tavaraa kuin nähtävääkin.

                               

                               

Hotel Kakola oli avattu samalla viikolla ja kun saavuimme lauantaina paikalle, huomasimme olevamme tuon huoneen ensimmäiset asiakkaat. Huoneessa ei ollut lainkaan perinteistä hotellikansiota. Kun kyselimme respasta tarkempia tietoja mm. aamiaisesta ja netin salasanasta, meille kerrottiin kaiken tarpeellisnen info olevan tv:ssä. Harmi vain televisiota ei oltu vielä kytketty, joten jäimme vaille mahdollisia muitakin hyödyllisiä tietoja. Myös huoneen puhelin oli vielä kytkemättä ja se löytyi avaamattomasta pakkauksestaan huoneen vaatekomeron ylähyllyltä. Näistä pienistä epäkohdista huolimatta olimme tosi tyytyväisiä kaikkeen muuhun hotellissa. Jopa hintaan, joka osoittautuikin halvemmaksi kuin mitä varatessani luulin. Luulin myös maksaneeni huoneen varatessani sen, mutta uloskirjautuessamme meille kerrottiinkin maksun jääneen jonnekin bittiavaruuteen. 

                                 

                                 

Hotellihuoneemme muodostui kahdesta sellistä, jotka oli yhdistetty siten, että toisen sellin ovi oli jätetty käytävän puolelle paikoilleen rekvisiitaksi ja toisen paikalle oli asennettu nykyaikainen hotellihuoneen ovi. Huone oli sisustettu miellyttävillä materiaaleilla tyylikkääksi ja kylpyhuoneen olisin huolinut sellaisenaan omaan kotiimme. Aamiainen oli runsas ja tarjoiltiin kauniisti sisustetussa entisessä vankilan ruokalassa. Osa vankilan alkuperäisistä rakenteista oli jätetty näkyville, osa puolestaan oli muutettu hotelliin sopivaksi. Kävimme kurkistamassa myös kirkkoon, jossa on mahdollista järjestää perhejuhlia.

                                 

Mitä tulee lankomiehen juhliin ne pidettiin Turun Kakskerrassa hienolla paikalla meren äärellä. Meidän puolen suvusta oli paikalla kolme siskosta miehineen. Koska päivänsankari on sangen aktiivinen ja helposti innostuvaa sorttia, hän on vuosien aikana ehtinyt innostua harrastuksesta jos toisestakin ja aina uuden harrastuksen aloittaessaan hän on hankkinut viimeisen päälle hyvät varusteet.. Meidän ohjelmanumeromme koostui erinäisten harrastuspiirien "tervehdyksistä" ja kuten asiaan kuuluu, luovutimme myös useita standaareja. Erityisen ylpeä olen "Lions" -standaarista, jonka väsäsin omin pikku kätösin niin aidon näköiseksi, että moni luuli (kauempaa katsoessaan) sitä ihan aidoksi. 

                                 

                                  

Sää oli jälleen hyvin kesäinen ja Turku näytti parhaat puolensa. Ylitimme Aurajoen Förillä ja etsimme joen rantamilta muutamia kätköjä. Siskoni perheineen asuu Aurajoen rannalla, joten käppäilimme heille ja jatkoimme siitä sitten kävellen syömään Penkkiurheilijan lempipaikkaan, nepalilaiseen ravintolaan. Siinäpä se! Loppujen lopuksi treffeistä muodostui paljon monipuolisemmat kuin mitä alkuperäinen lupaus oli pitänyt sisällään.

Elokuun treffit

Aloin kirjoittaa syyskuun treffipostausta ja huomasin, että elokuun treffitkin on vielä selostamatta. Niinpä ensin elokuun trffipäivitys, ja perään toteamus, että niin se aika rientää! Elokuu oli lämmin, kuten lähes koko kesä. Niinpä elokuun geokätkötreffeille lähdettiinkin prätkällä Porvooseen, joka sijaitsee sopivan, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Sää oli niin lämmin, että ajotamineiden alle ei tarvinnut pukea kesämekkoa kummempaa. Teeman mukaisesti etsimme kätköjä vanhan Porvoon kauniista maisemista. Porvoo ei petä pikamatkailukohteenakaan! Sen kapeilla kujilla on mukava kuljeskella, vaikka ei olisi mitään erityistä määränpäätäkään.

                               

Kätköjen etsimisen ja haahuilun lisäksi kävimme syömässä kivassa ravintolassa joen rannassa. Minä vanha ennakkoluuloinen ruokailija tilasin etanoita, joita sain houkuteltua erittäin epäluuloisen Penkkiurheilijankin maistamaan. Maukkaita olivat, mutta todennäköisesti emme kuitenkaan itse koskaan valmista niitä. Sitä vastoin voimme kyllä syödä varmasti joskus toistekin.

                                      

                     

Kun työt alkavat pitkän loman jälkeen elokuussa, kestää aikansa, ennen kuin osaa jälleen sommitella vuorokauden tunnit sellaiseen järjestykseen, että ehtii muutakin kuin nukkua ja käydä töissä. Työpäivätkin venähtävät alkuun turhan pitkiksi - koulun alkaessa kun on erityisen paljon sellaista puuhaa, mikä on tehtävä heti. Ero lomailuun on valtava, vaikka olisikin ahkeroinut mökkipuuhia, kuten me totisesti teimme. Siksi olikin erityisen mukavaa, että osasimme irrottautua kotiympyröistä hetkeksi myös arki-iltana.

Saunaremontti

Sauna on ollut koko mökkeilymme ajan erityisen ahkerassa käytössä. Sitä on lämmitetty miltei päivittäin, ainoastaan kovimmilla helteillä on pidetty taukoa. Se on ollut alkuperäisessä kunnossaan lukuunottamatta muutaman vuoden takaista kiukaan uusimista. Lauteet olivat jo aikansa eläneet, mutta vielä niitäkin pahempi ongelma oli lattia. Sitä peitti ruma, toisin paikoin ikävästi kurtussa oleva muovimatto. Sen puhtaanapitäminen oli sula mahdottomuus, koska likavedet jäivät noihin lauteiden alla sijaitseviin ruttuihin. 

                               

Tämän kesän työlistalla oli vihdoin saunan remontointi. Koska Penkkiurheilijaa ahdisti jo talvella loputtomalta tuntuva lista(ni), ehdotin hommaa annettavaksi jonkun paikallisen urakoitsijan tehtäväksi. Oleilimme mökillä poikkeuksellisen paljon koronakevään aikana ja ajattelin, että joku mökkitalkkari voisi käydä jo hyvissä ajoin keväällä katsastamassa tilanteen ja tehdä urakan sitten heti alkukesästä. Nooo, koska en sitä hoitanut itse, se vähän venähti ja saimme arvioijan paikalle vasta toukokuun lopussa. Hän totesi lattian purkamisen olevan helpon, vain yhden päivän homman, mutta arveli ehtivänsä tehdä sen vasta juhannuksen jälkeen. Muovimaton alla olevan lattian materiaali ja kunto jäi siis arvoitukseksi lattian purkamiseen saakka. Tämä seikka määritti lopullisen urakan suuruutta.

                                 

Kun saimme vihdoin ja viimein paljuasian kuntoon, aloimme samantien purkaa saunaa lattiaremonttia varten, Penkkiurheilija irrotti kiukaan ja lauteet. Hän hioi sekä lauteet että kaiteen, jotka minä puolestani käsittelin mustalla Supi saunavahalla. Yksi litran purkki ei alkuperäisistä laskelmista poiketen riittänyt ja toista purkkia pitikin sitten vähän metsästää, kun sattumoisin muutamalle muullekin mökkiläiselle oli tullut jälleen sama idea.

                                

Mökkitalkkarin apumies tuli tekemään lattian purun heinäkuun toisella viikolla. Purkaminen oli juuri niin nopea homma kuin oli arvioitukin. Se olisi taatusti sujunut meiltä itseltämmekin ripeästi, mutta eipä sitä etukäteen voinut tietää, ja lisäksi ajatuksena oli, että mikäli muovimaton alta olisi paljastunut käyttökelvoton materiaali, samaan urakkaan olisi kuulunut myös lattianteko. Alla oli kuitenkin hyväkuntoinen lautalattia, joka päätettiin maalata. Koska seinän ja lattian väliin piti saada jotain tiivistettä, remppamies ehdotti peltejä. Hän suositteli paikallista peltiseppää, jonka kalenteri oli kuitenkin hyvin tukossa heinäkuun lopulle saakka. Sitä odotellessa kävimme saunan pintojen kimppuun. Minä käsittelin katon ja seinät valkoisella Supi saunasuojalla muutamaan kertaan. Penkkiurheilija puolestaan ensin hioi ja sitten maalasi saunan lattian useaan kertaan sekä tiivisti lattiassa olevia rakoja.

                                 

Sauna jäi sitten tuohon vaiheeseen odottelemaan peltiseppää ja me puolestamme lähdimme  karavaanarikierrokselle. Reissun tehtyämme ja peltisepän urakoitua vihdoin oman osuutensa elokuun alussa siirryimme viimeiseksi kesälomaviikoksi uurastamaan pukuhuoneen puolelle. Sielläkin käsiteltiin katto, seinät ja lattia. Ensinmainitut valkoisiksi ja lattia samalla harmaan sävyllä, jolla saunankin lattia oli käsitelty. Tulipa muuten hurjasti valoa niin saunaan kuin etenkin pukuhuoneeseen.

 

                                

                                

                                

Saimme lopulta sauna käyttöön neljän viikon tauon jälkeen. Onneksemme meillä oli palju käytössä koko tuon remonttiajan ja järvivesikin pysyi melkoisen lämpimänä, joten peseytyminen onnistui mainiosti ilman saunaakin. Kesäloma päättyi aikanaan ja jouduimme jättämään saunan pukuhuoneen himpun verran keskeneräiseksi. Hankin osan puuttuvista tarvikkeista (peilin ja koukkuja) ja Penkkiurheilija kiinnitti ne paikoilleen, kun tulimme ensimmäisen viikonlopun viettoon elokuun loppupuolella. Vietimme saunan "avajaisia" Penkkiurheilijan siskon ja tämän Metsuri-miehen kanssa - saunassa ja paljussa, kuinkas muuten! Viikonlopun aikana Metsuri pääsi vauhtiin kaataen ja pätkien Penkkiurheilijan kanssa useita puita, jotka sitten myöhemmin jalostamme paljun kamiinaan ja saunan kiukaaseen sopiviksi.

     

                                 

                                 

Viime viikonloppuna saunaremontti tuli päätökseensä, kun kiinnitimme saunaan löylymittarin ja pukuhuoneen puolelle uuden hyllyn sekä kellon aikalailla aiemmalle paikalleen. Uusi halkokoppakin pääsi somistamaan pukuhuonetta. Täydellisyyttä hipovaa (hah!) lopputulosta häiritsee harmillisesti ovenkahvoista jo irtautunut maali. Selvisi, että Penkkiurheilija ei ollutkaan hionut niitä, enkä tajunnut niitä maalatessani tätä seikkaa lainkaan. Niinpä maali oli alkanut irrota jo ensimmäisten nuorisolaisten saunomissession aikana. Muutoinkin siellä täällä on jo näkynyt pieniä kolhuja, joita paikkailemme ensi kesänä. Mutta ne ovat enää pikkujuttuja! Remontti oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen ja lisäsi erityisen paljon silmäniloa ja jonkin verran käyttömukavuuttakin.