Yksi meidän mökkiin liittyvistä vähemmän mukavista asioista on järven pohja. Se on mutainen ja ällöttävä. Edelliset omistajat olivat laittaneet rantaan viiran, jonka päälle oli tuotu hiekkaa. Meidän saapuessamme maisemiin suuri osa hiekasta oli jo valunut jyrkän rannan myötä järven uumeniin ja valkoinen viira oli paikka paikoin näkyvillä. Se oli joistakin kohdista kurtistunut kuten saunan muovimattokin eikä ollut erityisen mukavan näköinen.
Viime kesänä oli vihdoin aika saada kunnon hiekkaranta. Tilasimme kauhakuormaajan tuomaan lastin hiekkaa. Tuosta reissusta on oma postauksensa, koska jouduimme ylimääräisiin puuhiin peittääksemme syvät renkaanjäljet. Kippasimme lukuisia kottikärryllisiä hiekkaa viiran päälle. Alkukesän sankat hyttysjoukot säestivät puuhaa ja työskentelytamineet olivat ajoittain hyvinkin eksoottiset. Pääsääntöisesti homma meni niin, että minä seisoin järven pohjassa kahluuhousut jalassa huppu tiukasti päässä hikoilemassa haravoimassa Penkkiurheilijan kärrätessä hiekkaa järveen. Tosin muistan itsekin lapioineeni sekä hiekkaa että kivituhkaa kesän aikana kymmeniä lapiollisia, joten hikoilua ja hyötyliikuntaa tuli runsain määrin.
Vaikka homma oli sangen työläs, lopputulos palkitsi jälleen! Ranta sekä näyttää että tuntuu miellyttävämmältä. Pikkuneiti oli vielä viime kesänä niin pieni, että uiminen ei juurikaan kiinnostanut, mutta ensi kesänä tilanne lienee jo toinen. Kyllä tuossa rannassa kelpaa polskutella!
Olen havainnut, että kaikki se, mikä on tehtävissä maiseman muokkaamiseksi, kannattaa tehdä. On nimittäin lukuisia asioita, joita ei ole mahdollista muuttaa: kalliota en kykene taikomaan mökkitontillemme, en myöskään laajentamaan järvenlahtea meidän mökin kohdalta. Niinpä puiden kaataminen ja hiekkarannan tekeminen ovat olleet kaiken vaivan arvoisia hommia ja muokanneet jälleen niin esteettistä kuin funktionaalistakin puolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti