Tässä vaiheessa uutta vuotta on sanottava, että vauhti kiihtyi juuri päättyneen vuoden loppua kohti niin, että vaivoin pysyimme kyydissä - vaikka ihan itse tulimmekin potkaisseeksi karusellin vauhtiin. Vauhdikkuus on näkynyt mm. siten, että postauksia on tullut tehtyä vähemmän kuin koskaan aiemmin blogin kuuden vuoden aikana.
Olimme jo muutaman vuoden suunnitelleet Penkkiurheilijan kanssa, että kun viimeinenkin lapsista muuttaa kotoa pois, hankkiudumme eroon isosta omakotitalostamme ja siirrymme rivi- tai kerrostaloasujiksi. Kesäiset mökkikuukaudet ovat vahvistaneet näitä suunnitelmia: kesäaikoina omakotitalon puutarha on alkanut ränsistyä yhä kiihtyvämmällä vauhdilla. Alkukeväästä nuorinkin pojista muutti pois, ja alkusyksystä myös kuopus juhlittuaan ensin keväällä lakkiaisiaan. Kuten mökinetsintäkin, tämäkin projekti käynnistyi jo muutamia vuosia sitten. Olin ehtinyt katsastaa kotikaupungin asuntomarkkinoita tarkalla silmällä jo kauan. Kesän jälkeen tilanne alkoi siis realisoitua ja niinpä lähdimmekin elokuussa asuntoesittelyyn. Tästä sai alkunsa tapahtumaketju, joka poiki kiinteistönvälittäjän arviokäynnin kotonamme ja sen jälkeen suosituksen kuntotarkastuksen teettämiseen. Kun tarkastuksessa ei ilmennyt mitään kosteus- tai muihinkaan isompiin vaurioihin viittaavaa, annoimme välittäjälle toimeksiannon. Tässä välissä siistimme paikkoja niin sisällä kuin ulkonakin ja saipa Penkkiurheilija rakenneltua joitakin vuosikausia lojuneita rästihommiakin, kuten kylpyammeen reunaa verhoilevan ritilikön. Valokuvaaja kävi napsimassa talosta kuvat, joiden perusteella olisin voinut itsekin haksahtaa ostamaan talon.
Asiat etenivät etenkin näin jälkikäteen ajatellen varsin vauhdikkaasti. Talo ilmestyi myytäväksi nettiin ja välittäjä piti ensin muutamia yksityisnäyttöjä, joissa oli paljon asunnosta kiinnostuneita. Kun talo oli ollut myynnissä vain vaivaisen viikon, siitä tarjottiin pyyntihinta. Olimme tuolloin syyslomalla mökillä ja oli hykerryttävää hyväksyä tarjous ja käynnistää ripeästi (kuinkas muuten...) seuraava vaihe. Soitin heti seuraavana päivänä toiselle välittäjälle, jolla oli myynnissä asunto samassa talossa, jossa kävimme elokuussa asuntoa katselemassa. Sovimme yksityisnäytön loppuviikolle ja koska asunto oli jo tavallaan tuttu (pohja oli täsmälleen sama kuin toisessakin saman rapun asunnossa), päätimme tehdä tarjouksen heti. Se hyväksyttiin saman tien, joten yhtäkkiä olimmekin siis myyneet oman talomme ja ostaneet uuden asunnon. Kauppoja pääsimme tekemään pankkien ruuhkien vuoksi vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta se oli toisaalta ihan hyväkin juttu. Ehdimme sulatella asioita ja samalla jatkaa tavaran karsintaa ja muuttovalmisteluja. Jouduimme luopumaan monista asioista: mm. Penkkiurheilijan pitkäaikainen keräilykohde, Tex Willer-kokoelma, sai uuden kodin jostain päin Uuttamaata. Ihmeen paljon hän sai surkutteluja lajitovereiltaan asian tiimoilta.
Kun vihdoin saimme uuden asunnon avaimet, aloimme saman tien kuljettaa sinne tavaraa vanhasta kodista ja maalailipa Penkkiurheilija muutamia seiniäkin paklattuaan ja hiottuaan ensin pahimmat kolhut ja ruuvinjäljet. Tiedossani oli koko ajan ollut, että muutto tulee olemaan valtava urakka. Penkkiurheilijan motto oli "ehtiihän tässä vielä", joka sinänsä olisi ollut ihanan leppoisa ajatus, ellei realisti minussa olisi laskenut päiviä, tunteja ja minuutteja, jotka tuntuivat kiiruhtavan huomattavasti aiempaa nopeammin. Minusta olisi hienoa, että tavaroita voisi kierrättää tehokkaasti. Toisen roska on oikeasti useimmiten toisen aarre. Ehdinkin myydä lukuisia meille tarpeettomia tavaroita Tori.fi:n kautta. Silti aika loppui kesken. Jouduimme lopulta viemään jäteasemalle sellaistakin tavaraa, joka olisi saattanut jollekin toiselle kelvata. Suurin osa kuormistamme oli kuitenkin silkkaa roskaa. Monen monta nyssäkkää veimme kuitenkin myös paikallisille hyväntekeväisyyskirppiksille ja aika monta töihinkin, joten suurin osa käyttökelpoisista tavaroista päätyi lopulta kiertoon.
Jonkin verran tämän prosessin aikana on tullut kyselyjä, miltä nyt tuntuu. Itsekin olen aika ajoin pysähtynyt kuuntelemaan tuntemuksia. Haikeutta on totta kai ollut ilmoilla jossain määrin, mutta paljon vähemmän kuin olisi ehkä luullut. Olen sillä tavalla "jalat maassa" -tyyppi, että ajattelen kaikella olevan aikansa ja realistina ajattelen enimmäkseen asioiden järkevyyttä. Rakensimme itse tuon talon ja se oli meille lapsiperheenä erinomainen. Ne ajat ovat kuitenkin ohitse, eivätkä muistot jää seiniin ja maisemiin. Ne ovat tallella mielessä sekä valokuvissa ja videoissa. Kulunut vuosi oli kaikkinensa niin tapahtumarikas, että eipä elämässäni ole koskaan moista ollut. Osa muutoksista on ollut itse aiheutettuja ja mieluisia, mutta osan olisin kernaasti jättänyt kokematta. Luopumisia on ollut paljon ja rakkaasta äidistä luopuminen on ollut niistä kaikkein vaikein.
Nyt, kun olemme asuneet uudessa kodissa kuukauden, tuntuu olo jo ihan kodikkaalta ja tutulta. Pikku hiljaa olemme sisustaneet tästä meille sopivaa. Jonkin verran hankimme uusia huonekaluja, mutta suurin osa on vanhasta kodista peräisin ja osa jopa koko yhteisen asumishistoriamme mukana kulkenutta.
Olemme nauttineet asunnon sijainnista: siitä, että lähes kaikki tarpeellinen on kävelymatkan päässä. Tästä asumisajasta ei ole ollut ihan tavallista arkea vielä juuri lainkaan. Ensimmäinen viikkomme kului siten, että lähdimme joka ikinen päivä lähes suoraan töistä vanhalle asunnolle pakkaamaan ja siivoamaan. Luovutimme talon avaimet uusille omistajille viikko muuttomme jälkeen. Sitten alkoikin jo jouluviikko, jolloin lapsiamme alkoi tulla kotiin joululomalle yksi toisensa perään. Koska emme enää mahdu koko porukalla yöpymään uudessa kodissamme, varasimme jouluksi mökin Himokselta. Lähdimme sinne aatonaattona ja palasimme kotiin Tapaninpäivänä. Siitä lähtien täällä onkin koko ajan ollut seuranamme joku tai jopa useitakin lapsia ja saimmepa suloiset lapsenlapsemmekin vielä muutamaksi päiväksi iloksemme. Härkäviikot alkoivatkin vasta nyt, tammikuun toisella viikolla.
Sen verran rankka rupeama muutto oli, että ihan heti ei taida olla suunnitelmissa vaihtaa asuntoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti