Vuosi kerrostaloelämää takana

Vähän ennen joulua tuli täyteen vuosi kerrostaloasumista. Olemme olleet sangen tyytyväisiä tähän asumismuotoon! Emme ole kaipailleet sen enempää lumitöitä kuin nurmikonleikkuutakaan. Ennen muuttoa pähkäilimme, miten saisimme tavaramme mahtumaan lähes puolet pienempään neliömäärään. Huoli osoittautui lopulta miltei turhaksi. Toki tavaroiden hävitystyötä piti tehdä vimmatusti ja paikalliset kirpputorit saivat viimeisinä päivinä ennen muuttoa (ja vielä muuton jälkeenkin) huushollistamme useammankin kuorman. Mökillekin vietiin peräkärryllinen tavaraa loppusyksystä ja lopulta jäteasemallekin iso kuorma. Muutosta kerroin tässä postauksessa aika lailla vuosi sitten. 

Vajaan kymmenen vuoden ikäinen uusi kotimme oli kutakuinkin muuttovalmis. Teimme pienenpientä pintaremonttia maalamalla joitakin seiniä. Muuton jälkeen asennutimme ikkunoihin sälekaihtimet, makuuhuoneen kaappeihin peililiukuovet sekä teetimme eteiseen peililiukuovellisen kaapin, jonne saimme säilöttyä tavaraa. Kellarikomeromme näyttää melkoisen täydeltä moneen naapuriin verrattuna, mutta mitäpä siitä. Jossain vaiheessa varmasti perkaamme niitäkin tavaroita, kun huomamme, että kaikkea niistäkään ei tarvitse säilyttää. Lisäksi vaihdoin kaikkiin kaappeihin ovenkahvat. Siinäpä ne muutokset olivatkin!

Ensimmäisen mökkireissun kaupunkikodista käsin teimme kevättalvella. Tilasimme ensimmäistä kertaa koko mökkeilymme historiassa aurauksen paikalliselta yrittäjältä. Hän kävi auraamassa pihatien ja parkkipaikan ja laittoi tekstiviestin, kun homma oli valmis. Olipa helppoa ajella suoraan pihaan, vaikka lumipeite oli vielä lähes puoli metriä aurausalueen ulkopuolella. Mökkireissu kerrostalosta käsin ei ollut sen kummempi kuin aiemminkaan omakotitalosta - mukava oli lähteä ja mukava palata taas kotiin!

Kesän vietimme lähes kokonaan mökillä. Teimme kotiin pieniä kaupunkipiipahduksia silloin tällöin ja lapset kävivät kuka milloinkin majoittumassa tyhjään asuntoomme. Koulujen alkaessa rahtasimme taas viherkasvit ja muuta välttämätöntä mökiltä kotiin ja sopeuduimme melko vaivattomasti työarkeen kaupungissa.

Keskusta-asumisessa erityisen mukavaa on ollut se, että pystyimme luopumaan toisesta autostamme. Saimme sen helposti kaupaksi tuttavillemme huhtikuun alussa. Siitä lähtien kuljin koko kevään työmatkani polkupyörällä ja sain suunnilleen vartin hyötyliikuntaa aamuin illoin (=iltapäivisin). Marraskuussa satoi pysyvä lumi kertaheitolla ja siitä alkoi puolestaan työmatkakävely. Aamuisin Penkkiurheilija ajoi työpaikkani kautta ja iltapäivisin kuljin jalan. Vuodenvaihteessa Penkkiurheilijan toimipiste palasi lähes kolmen vuoden evakossaolon jälkeen vanhaan osoitteeseen. Niinpä hän nykyisin koukkaa läheltä työpaikkaani mennäkseen omaansa, jolloin saan aamullakin vajaan kilometrin verran kävelyä. Kunhan pyörätiet sulavat, siirryn taas oman kulkupelin ja sitä myötä omien aikataulujen varaan.

Koko perheellä emme mahdu enää yöpymään tässä kodissa perheen ihanasti laajentuessa. Pari kertaa ollaan kokoonnuttu niin isolla porukalla, että on tarvittu lisämajoitustilaa. Niinä kertoina ollaan varattu hotellihuone parin sadan metrin päässä olevasta hotellista. Näppärä vaihtoehto sekin! Kesällä mahdumme kaikki kuitenkin mökille, jossa asuntovaunu ja aitta toimivat lisämajoitustilana.

Tyytyväisyyttämme on entisestään vain lisännyt sen tosiseikan havaitseminen, että onnistuimme tekemään asuntokauppamme kreivin aikaan. Korona-aika lisäsi kiinnostusta omakotiasumiseen ja juuri silloin, kun laitoimme omamme myyntiin, kysyntä oli huipussaan. Puoli vuotta myöhemmin Ukrainan sodan myötä alkanut energiakriisi heikensi suoralla sähköllä lämpiävien isohkojen talojen kysyntää, joten tilanne olisi toden totta ollut sangen erilainen silloin.