Marssimme viimeisellä lomaviikolla mökkipaikkakunnan metsänhoitoyhdistyksen toimistoon saadaksemme apua puiden kaatamiseen liittyvään ongelmaamme. Saimmekin apua. Kun tyyppi toimistolla oli ensin arvuutellut, että tontille ei varmaan voi mennä koneilla (no ei). Ja että osa puista taitaa olla haasteellisessa paikassa (no on). Ja tontilla on tietysti useita rakennuksia (onpa hyvinkin). Ja että tontilla kulkee sähkölinja (jo vain!) Näillä spekseillä siis mennään. Lupasi tyyppi kuitenkin tulla käymään tontilla ja antoi pari rullaa kuitunauhaa puiden merkitsemistä varten. Sekä kehotti istumaan ensin terassille katseet kohti ilta-aurinkoa valkoviinilasien äärellä. Tuota viimeistä kohtaa ei tosin oikein ymmärretty. Että eikö tosiaan voi kaataa puita ilman valkoviinilasillisia. Kun ei se ole ollut tapana :)
No joo, pointtihan oli tietysti se, että rauhassa katsellaan ja yhdessä mietitään mitkä puut kannattaa kaataa. Eipä tainnut arvata, että totta ihmeessä olin niitä puita jo tiiraillut parin kesän verran sillä silmällä. Ja merkinnytkin jo juuri samaisella kuitunauhalla (joka rulla löytyi kierrätyspisteen roskiksesta alkukesästä). Toisaalta ehkä arvasi, että Penkkiurheilija (puunhalaajasukua kun on) oli vähän hangoitellut vastaan koko kaatamisajatusta. Kun on niin hankalaa. Ja mahtaako maksaa paljon? Ja miltä se sitten näyttää? Entä jos kaduttaa, niin kestää se puiden kasvu niin kauan? Justiinsa joo. Nuoriso-osaston miespuolisten kaverit olivat muutamaan otteeseen yöpyneet mökillä riippumattoihin kiinnittyneinä. Ne petäjät kuuluivat poistettaviin. Toisaalta tontille jäisi vielä kymmenittäin honkia, puhumattakaan muista puista. Linnunpöntötkin voi siirtää muihin puihin, niihin jäljellejääviin.
Siispä merkkauspuuhiin! Toimistolla Penkkiurheilija arveli, että parikymmentä runkoa saattaisi tulla. Minä lisäsin summaa puolella. Tyyppi sanoi, että vaikka viisikymmentä, jos siltä tuntuu. Mutta kuinka ollakaan, päivän päätteeksi, kun kuitunauha alkoi olla lopuillaan, oltiin merkitty lähes 80 puuta. Yllättävän moni niistä oli tukkipuita ja vain pienempi osa kuitupuuta. Järjetön määrähän noista puista jää oksia tontille. Sopimuksen mukaan me hoidamme ne itse, koska metsurityö on niin kallista. Mutta jälleen kerran: muutos tulee olemaan niin järisyttävän hyvä, että sen eteen olen valmis näkemään vaivaa!
No joo, pointtihan oli tietysti se, että rauhassa katsellaan ja yhdessä mietitään mitkä puut kannattaa kaataa. Eipä tainnut arvata, että totta ihmeessä olin niitä puita jo tiiraillut parin kesän verran sillä silmällä. Ja merkinnytkin jo juuri samaisella kuitunauhalla (joka rulla löytyi kierrätyspisteen roskiksesta alkukesästä). Toisaalta ehkä arvasi, että Penkkiurheilija (puunhalaajasukua kun on) oli vähän hangoitellut vastaan koko kaatamisajatusta. Kun on niin hankalaa. Ja mahtaako maksaa paljon? Ja miltä se sitten näyttää? Entä jos kaduttaa, niin kestää se puiden kasvu niin kauan? Justiinsa joo. Nuoriso-osaston miespuolisten kaverit olivat muutamaan otteeseen yöpyneet mökillä riippumattoihin kiinnittyneinä. Ne petäjät kuuluivat poistettaviin. Toisaalta tontille jäisi vielä kymmenittäin honkia, puhumattakaan muista puista. Linnunpöntötkin voi siirtää muihin puihin, niihin jäljellejääviin.
Siispä merkkauspuuhiin! Toimistolla Penkkiurheilija arveli, että parikymmentä runkoa saattaisi tulla. Minä lisäsin summaa puolella. Tyyppi sanoi, että vaikka viisikymmentä, jos siltä tuntuu. Mutta kuinka ollakaan, päivän päätteeksi, kun kuitunauha alkoi olla lopuillaan, oltiin merkitty lähes 80 puuta. Yllättävän moni niistä oli tukkipuita ja vain pienempi osa kuitupuuta. Järjetön määrähän noista puista jää oksia tontille. Sopimuksen mukaan me hoidamme ne itse, koska metsurityö on niin kallista. Mutta jälleen kerran: muutos tulee olemaan niin järisyttävän hyvä, että sen eteen olen valmis näkemään vaivaa!


Puiden kaato tapahtuu talvella, hankien aikaan, jotta maastoon jää mahdollisimman vähän jälkiä. Ei niitä kuulemma jää lainkaan, sen verran kova pohja siellä on. Mutta niitä oksia tosiaan tulee jäämään valtava määrä. Niitä sitten poltellaan kevättalvella pihalla. Näen jo sieluni silmin, kuinka istun ensi kesänä alaterassin aurinkotuolissa uppoutuneena lukemaan jotain kiinnostavaa kirjaa lintujen laulaessa ja auringon helliessä kasvoja. Eihän sitä terassiakaan tosin ole vielä edes aloitettu, mutta kyllä Penkkiurheilija osaa!
Näyttää tuolla tosiaan olevan puita ilman nauhaakin:-)Samaa pitäisi meilläkin harrastaa, terassintekoineen päivineen...
VastaaPoistaNo mutta kohtahan se on taas kesä, eikö?
PoistaMeillä on isoja puita, ja niitä ei yksin kyllä uskalla lähteä kaataman. Ammattilainen on siis hakusessa, jolta sujuu puiden kaato. Pienempiä puita olemme joskus itse kaataneet, mutta niillä ei kokoa ole ollut kovinkaan paljoa. Aikoinaan varmasti näihin on mennytkin kauan aikaa, ilman moottorisahoja.
VastaaPoistahttp://www.koivunentimber.fi/kiipeilykaato/
Tuolla mökkitontilla isoja puita ovat kaataneet vain paikallisen MHY:n metsurit 5 vuotta sitten sekä puolison siskon mies, tässä blogissa "Metsurina" tunnettu puoliammattilainen, jolla on homma hyvin hallussa. Silloin tällöin kaatuu puu poikineen - viimeksi elokuussa 2021.
PoistaTuo onkin hyvä tehdä kaato talvella, niin ei jää rumia jälkiä. Tuttu myös kertoi, että heilläkin puun kaato edessä. Se on heidän kotitontillaan, haaveilevat että tehdään tosiaan joskus muulloin kun kesällä. Olisi hyvä olla sitä lunta alla suojaamassa.
VastaaPoistaMeillä onnistui kyllä hienosti niin, että keväällä lumien sulaminen paljasti vain siistit kannot! Oksat, joita oli sangen reippaasti, saatiin raahattua jo talvella kasoihin ja poltettua "kokot" lumen ollessa vielä maassa.
Poista