Uutena vuotena pojat kavereineen olivat mökillä. Jää kantoi hyvin, eikä tällä kertaa ollut ongelmia ovienkaan kanssa. Edellisellä reissullaan syksyllä onnistuivat nimittäin lukitsemaan ovet siten, että avaimet jäivät sisälle. Kiltti Penkkiurheilija-isä lähti nöyrästi viemään avaimia 180 kilometrin päähän kesken parhaimman lentopallopelin. Onneksi matkalla tuli tieto, että yksi seurue oli vasta menossa mökille ja he jäivät odottelemaan avainta suunnilleen puolimatkaan. Ei sitten tarvinnutkaan ajella lähes 400 kilometriä illan aikana! Ne nuoret, ne nuoret!
Vähänpuoleisesti näytti olevan lunta vuodenvaihteessa Etelä-Savossakin. Järvi oli paksussa jäässä ja sitä pitkin olisi ollut verratonta viilettää luistimilla. Nuoriso ei kuitenkaan ollut hoksannut ottaa luistimia mukaansa. Löysivät sentään potkurit, joilla pääsi liikkumaan kätevästi jäätä pitkin. Viime talvena hankittu kaira oli ahkerassa käytössä, vaikkakin vain hupikäytössä. Pilkkimään eivät ryhtyneet kuitenkaan.
Voi miten odotankaan jo kesää! Mäntykankaan tuoksua aurinkoisena päivänä, lintujen visertelyä pihapönttöjen liepeillä, lumpeiden keinuntaa järven pinnalla. Ja lämpöä - sitä ja valoa kaipaan tällä hetkellä erityisesti. Enää vajaa kolme kuukautta, kun voisi jo ajoittain viettää kesäisiä hetkiä mökillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti