Kesäksi uunituoreeseen yksiöön!

Nyt olisi tarjolla upouusia, hienoja sekä edullisia vuokrayksiöitä järvinäköalalla! Tule ja perusta perheesi huolellisesti tehtyyn kesäasuntoon. Skandinaavinen design kotimaisista raaka-aineista. Miellyttävät naapurit ja runsaasti terveellistä, inisevää lähiravintoa tarjolla, etenkin kesä-heinäkuussa. Viisi asuntoa vapaana pienen eteläsavolaisen puhdasvetisen järven rantamilla. Sisäänkäynnit etelän ja kaakon suuntaan. Sopii pariskunnan ensiasunnoksi. Yhteydenotot tämän blogin kommenttikenttään.

Pääsiäiskokko

Minun lapsuuteeni maisemissa Keski-Suomessa kokot kuuluivat itsestäänselvästi juhannukseen. Niinpä olikin ällistyttävää tajuta, että Pohjanmaalla kokkoja poltetaan myös pääsiäisenä! Penkkiurheilijan kotiseudulla olen joskus käynyt pääsiäiskokolla, enkä oikein tavoittanut tunnelmaa. Samoilla reissuilla katseltiin tulvivia jokia. Hurjan näköistä ja outoa sekin.

Tänäkin pääsiäisenä tultiin mökille. (Edellisestä pääsiäisestähän oli kokonaista kolme postausta). Koska pääsiäinen oli nyt melko myöhään, lunta ei ollut näkyvillä juurikaan. Sitä vastoin järvi oli vielä paksussa jäässä, paitsi rannasta, josta jää oli jo alkanut sulaa. Olikin vähän pelottavaa mennä jäälle kävelemään, kun rannassa ja laiturin tuntumassa jää oli sen verran ohutta, että sen sai melko helposti hakkaamalla rikki. Hyvä niin, koska käyttövedet oli helppo saada sellaisesta avannosta. 

Suunnilleen kuukausi sitten oltiin risusavotassa, joka onnistui erinomaisesti polttamista lukuunottamatta. Nyt saatiin Metsuri vaimoineen ja tyttärineen pääsiäisvieraiksi. Vaikka vakuuteltiin, että voidaan kyllä ihan vaan lomailla, rehkittiin silti kahtena päivänä oksien ja risujen kimpussa. Toisin kuin edellisellä kerralla, nuotio syttyi helposti ja kuivahtaneet oksat paloivat iloisesti. Meillä oli huipputiimi (karavaanarivuosina hioutunut) ja jolleivät risukasat olisi loppuneet, ties millaisia patentoitavia sovelluksia olisimme saaneet aikaan. Kauimmaiset oksat siirtyivät kätevästi nuotiolle pressun avulla.

Lopuksi paistettiin hiilloksella makkaraa. Ja ihan vihonviimeiseksi heitettiin roskia nuotioon. Hyvin paloivat nuotionrippeissä kaikenmoiset roskat. Hiukset muuten haisivat saunomisen ja pesun jälkeenkin kuin vanhan ketjupolttajan kellastuneet sormet. Siis kamalan pahalta! Mutta siistiltä näyttää nyt mökkitontilla.

Kauneudenhoitoa

Takkuinen, likainen ja aika ruma. Nimittäin ystävämme Manu. Ulkonäkö ei ole ollut viime aikoina prioriteeteissa ykkösenä. Nyt kun tilanne alkaa olla vakaa ja lähes normaali, päätin hiukan siistiä sitä. Ensin napsin saksilla sen turkkia. Leikkauksen vuoksi sen turkki oli ajeltu kokonaan pois muutamista kohdista, joten tasoittelu oli tarpeen. Leikkelin takkuja pois ja siistin sitä kauttaaltaan. Sen jälkeen oli vuorossa kunnon pesu. Kaveri pääsi oikein kylpyammeeseen, vaikkei tainnut sitä liiemmin arvostaakaan. Melko likainen vesi lähti turkista. 

Lopuksi vielä harjausta ja föönausta. Lopputulos oli ihan kelvollinen. Tosin alimpana olevan kuvan jälkeen piti vielä hiukan siistiä naamaa, jotta silmät näkyisivät kunnolla. Kynsienleikkuu jätettiin toiseen kertaan, jottei tyyppi joutuisi liikaa kärsimään kauneuden vuoksi. Siitä puuhasta Manu ei nimittäin pidä lainkaan. Ja onhan sitä viime aikoina jo kiusattukin aika tavalla.

Jälkitarkastuksessa todettiin pikkukaverin haavat hyvin parantuneiksi ja lantionpohjan lihakset napakoiksi oikealla puolella. Ikävä kyllä samalla todettiin, että myös vasemmalla puolella on tyrä. Se ei näkynyt selvästi edellisissä tutkimuksissa, eikä se olekaan läheskään yhtä paha kuin toisella puolella oli. Silti leikkausta suositeltiin ja siihen myös päädyimme. Seuraava leikkaus on kahden viikon kuluttua. Nyt tiedämme suunnilleen mitä on odotettavissa (jos kaikki menee hyvin). Jospa kesäloman alettua meillä kirmailisi mökkimaisemissa terve, reipas pikkukoira!

Koiraongelmia ja ongelmakoiria

Tyttären koira, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, on sittemmin onnistunut saamaan suolensa siinä määrin solmuun, että se piti leikata. Kyseinen rakas "maanantaikappale" on ollut elämänsä aikana jo kerran aiemminkin suuressa leikkauksessa, alle vuoden ikäisenä. Tuolloin sen toisen etujalan kyynärnivel operoitiin luutumishäiriön vuoksi. Toimenpiteessä luu katkaistiin ja siihen kiinnitettiin metallinen pinna ohjaamaan luutumista. Myöhemmin pinna poistettiin. Tuo operaatio onnistui hyvin, kuten taisi onnistua myös Tyttären psykologian ylioppilaskoe, vaikka osuikin samaan kriittiseen aikaan. Tällä kertaa Manu leikattiin Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Sen ulostuspulmat johtuivat perineaalityrästä, jossa lantionpohjan lihakset olivat pettäneet ja suoli kiertynyt tyrään. Ei siis ihme, ettei kakka kulkenut! 

Varsinainen Trouble Guy!

Vaikka leikkaus maksoikin maltaita, ei ollut hetkenkään epäilystä siitä, etteikö sitä tehdä. Päinvastoin, oltiin tosi huojentuneita, että leikkaus on mahdollinen ja ennuste toipumiselle ihan hyvä, vaikkakaan ei varma. Koiran lopettamisajatuksia oli pyöritelty moneen kertaan, eikä se vaihtoehto tosiaan ollut poissuljettu. Meidän oma koira, 9,5-vuotias sheltti Sointu, on kärsinyt pahasta nivelrikosta jo useamman vuoden. Sen oireet on nyt saatu kuriin päivittäisellä kipulääkkeellä, mutta sitä on kuitenkin tarkkailtava, jotta se ei joutuisi kärsimään vaivoistaan liikaa. Olimme siis jo ajatelleet, että koska ennen pitkää Sointu on lopetettava nivelrikkonsa vuoksi, meille jäisi kuitenkin lemmikiksi vielä pirteä Manu. Sitten tilanne kääntyikin ihan päälaelleen.

Leikkaus meni hyvin ja toipuminen alkoi hitaasti. Ensimmäiset yöt olivat hankalia. Koiralla oli kipuja ja sen olo oli epämukava. Piti herätä monta kertaa yössä tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Myönnettävä on, että jossain vaiheessa tuli nostettua koira peittoineen meidän väliin nukkumaan, koska ihmisen läheisyys rauhoitti sitä. Haavojen nuolemista estävä kauluri oli päässä kutakuinkin kymmenen päivää. Välillä koira sai olla ilman sitä, mutta sitten taas napattiin se kaulaan, jotta haavat saisivat parantua varmasti rauhassa. Kyljessä olleen kipulaastarin vuoksi sille piti laittaa muutamaksi päiväksi huppari, jota sille ei ole kyllä aiemmin puettu muuta kuin hupimielessä. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on kulunut kohta kaksi viikkoa, se alkaa olla ennallaan. Ensi viikolla on jälkitarkastus.

Manu pääsi mukaan tutkimukseen, jossa selvitetään kyseisen vaivan taustatekijöitä. Koska tutkimusta ei ole vielä virallisesti aloitettu, Manu pääsi pilottikoiraksi. Meille se tarkoittaa muutamien kyselylomakkeiden huolellista täyttämistä sekä kolmea kontrollikäyntiä vuoden aikana. Lisäksi saimme 25% alennuksen leikkauksesta. Oli siis päivänselvää, että osallistuimme tutkimukseen. Minulle, (joka nyt esiinnyn Tyttären luvalla koiran omistajana) tutkimushankkeeseen osallistuminen ei ole suinkaan ensimmäinen kerta. Olen antanut ottaa näytteitä istukastani ja vastasyntyneen lapseni hiuksista huulihalkiotutkimusta varten sekä osallistunut nuorimmaisteni kanssa niin influenssa- kuin rotavirusrokotetutkimukseenkin. Varsinainen tieteentekijä siis!



Tämä vanhus on jäänyt viime aikoina aika vähälle huomiolle. Se on kuitenkin osannut jättää pikkukaverin rauhaan, kun on varmaan aistinut toisen olevan vajaakykyinen. On ne silti nähty jo pari kertaa leikkimässä yhdessä, mikä onkin erittäin ilahduttavaa!