Koiraongelmia ja ongelmakoiria

Tyttären koira, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa, on sittemmin onnistunut saamaan suolensa siinä määrin solmuun, että se piti leikata. Kyseinen rakas "maanantaikappale" on ollut elämänsä aikana jo kerran aiemminkin suuressa leikkauksessa, alle vuoden ikäisenä. Tuolloin sen toisen etujalan kyynärnivel operoitiin luutumishäiriön vuoksi. Toimenpiteessä luu katkaistiin ja siihen kiinnitettiin metallinen pinna ohjaamaan luutumista. Myöhemmin pinna poistettiin. Tuo operaatio onnistui hyvin, kuten taisi onnistua myös Tyttären psykologian ylioppilaskoe, vaikka osuikin samaan kriittiseen aikaan. Tällä kertaa Manu leikattiin Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Sen ulostuspulmat johtuivat perineaalityrästä, jossa lantionpohjan lihakset olivat pettäneet ja suoli kiertynyt tyrään. Ei siis ihme, ettei kakka kulkenut! 

Varsinainen Trouble Guy!

Vaikka leikkaus maksoikin maltaita, ei ollut hetkenkään epäilystä siitä, etteikö sitä tehdä. Päinvastoin, oltiin tosi huojentuneita, että leikkaus on mahdollinen ja ennuste toipumiselle ihan hyvä, vaikkakaan ei varma. Koiran lopettamisajatuksia oli pyöritelty moneen kertaan, eikä se vaihtoehto tosiaan ollut poissuljettu. Meidän oma koira, 9,5-vuotias sheltti Sointu, on kärsinyt pahasta nivelrikosta jo useamman vuoden. Sen oireet on nyt saatu kuriin päivittäisellä kipulääkkeellä, mutta sitä on kuitenkin tarkkailtava, jotta se ei joutuisi kärsimään vaivoistaan liikaa. Olimme siis jo ajatelleet, että koska ennen pitkää Sointu on lopetettava nivelrikkonsa vuoksi, meille jäisi kuitenkin lemmikiksi vielä pirteä Manu. Sitten tilanne kääntyikin ihan päälaelleen.

Leikkaus meni hyvin ja toipuminen alkoi hitaasti. Ensimmäiset yöt olivat hankalia. Koiralla oli kipuja ja sen olo oli epämukava. Piti herätä monta kertaa yössä tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Myönnettävä on, että jossain vaiheessa tuli nostettua koira peittoineen meidän väliin nukkumaan, koska ihmisen läheisyys rauhoitti sitä. Haavojen nuolemista estävä kauluri oli päässä kutakuinkin kymmenen päivää. Välillä koira sai olla ilman sitä, mutta sitten taas napattiin se kaulaan, jotta haavat saisivat parantua varmasti rauhassa. Kyljessä olleen kipulaastarin vuoksi sille piti laittaa muutamaksi päiväksi huppari, jota sille ei ole kyllä aiemmin puettu muuta kuin hupimielessä. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on kulunut kohta kaksi viikkoa, se alkaa olla ennallaan. Ensi viikolla on jälkitarkastus.

Manu pääsi mukaan tutkimukseen, jossa selvitetään kyseisen vaivan taustatekijöitä. Koska tutkimusta ei ole vielä virallisesti aloitettu, Manu pääsi pilottikoiraksi. Meille se tarkoittaa muutamien kyselylomakkeiden huolellista täyttämistä sekä kolmea kontrollikäyntiä vuoden aikana. Lisäksi saimme 25% alennuksen leikkauksesta. Oli siis päivänselvää, että osallistuimme tutkimukseen. Minulle, (joka nyt esiinnyn Tyttären luvalla koiran omistajana) tutkimushankkeeseen osallistuminen ei ole suinkaan ensimmäinen kerta. Olen antanut ottaa näytteitä istukastani ja vastasyntyneen lapseni hiuksista huulihalkiotutkimusta varten sekä osallistunut nuorimmaisteni kanssa niin influenssa- kuin rotavirusrokotetutkimukseenkin. Varsinainen tieteentekijä siis!



Tämä vanhus on jäänyt viime aikoina aika vähälle huomiolle. Se on kuitenkin osannut jättää pikkukaverin rauhaan, kun on varmaan aistinut toisen olevan vajaakykyinen. On ne silti nähty jo pari kertaa leikkimässä yhdessä, mikä onkin erittäin ilahduttavaa!