Pääsiäiskokko

Minun lapsuuteeni maisemissa Keski-Suomessa kokot kuuluivat itsestäänselvästi juhannukseen. Niinpä olikin ällistyttävää tajuta, että Pohjanmaalla kokkoja poltetaan myös pääsiäisenä! Penkkiurheilijan kotiseudulla olen joskus käynyt pääsiäiskokolla, enkä oikein tavoittanut tunnelmaa. Samoilla reissuilla katseltiin tulvivia jokia. Hurjan näköistä ja outoa sekin.

Tänäkin pääsiäisenä tultiin mökille. (Edellisestä pääsiäisestähän oli kokonaista kolme postausta). Koska pääsiäinen oli nyt melko myöhään, lunta ei ollut näkyvillä juurikaan. Sitä vastoin järvi oli vielä paksussa jäässä, paitsi rannasta, josta jää oli jo alkanut sulaa. Olikin vähän pelottavaa mennä jäälle kävelemään, kun rannassa ja laiturin tuntumassa jää oli sen verran ohutta, että sen sai melko helposti hakkaamalla rikki. Hyvä niin, koska käyttövedet oli helppo saada sellaisesta avannosta. 

Suunnilleen kuukausi sitten oltiin risusavotassa, joka onnistui erinomaisesti polttamista lukuunottamatta. Nyt saatiin Metsuri vaimoineen ja tyttärineen pääsiäisvieraiksi. Vaikka vakuuteltiin, että voidaan kyllä ihan vaan lomailla, rehkittiin silti kahtena päivänä oksien ja risujen kimpussa. Toisin kuin edellisellä kerralla, nuotio syttyi helposti ja kuivahtaneet oksat paloivat iloisesti. Meillä oli huipputiimi (karavaanarivuosina hioutunut) ja jolleivät risukasat olisi loppuneet, ties millaisia patentoitavia sovelluksia olisimme saaneet aikaan. Kauimmaiset oksat siirtyivät kätevästi nuotiolle pressun avulla.

Lopuksi paistettiin hiilloksella makkaraa. Ja ihan vihonviimeiseksi heitettiin roskia nuotioon. Hyvin paloivat nuotionrippeissä kaikenmoiset roskat. Hiukset muuten haisivat saunomisen ja pesun jälkeenkin kuin vanhan ketjupolttajan kellastuneet sormet. Siis kamalan pahalta! Mutta siistiltä näyttää nyt mökkitontilla.