Mökkipäiväkirja

Anoppi on pitänyt omalla mökillään mökkipäiväkirjaa iät ja ajat. Minusta sitä on aina ollut sangen kiinnostavaa lukea. Päiväkirja on toiminut samalla vieraskirjana, joten itse kukin mökillä vieraillut on kirjoittanut sinne mitä milloinkin on mielessä ollut. Sieltä on ollut hauska bongailla ensivierailuja, niin sukuun tyrkylle tulleiden kuin jälkipolvienkin. Jossain vaiheessa lapset ovat kirjoitelleet omia merkintöjään harakanvarpailla ja sitten aina vain kehittyneemmillä käsialoilla. Niissä merkinnöissä on mainittu toistuvasti joella soutelu, kalastus ja kalansaaliit, hyttyset, uiminen, saunominen, kauppa-autolla käynti ja yhä uudelleen mummon letut!

Olen pitänyt yli kymmenen vuoden ajan asuntovaunupäiväkirjaa, jonka kukoistuskausi ajoittuu vuosiin ennen mökinhankintaa. Mökin myötä nimittäin karavaanarireissut ovat vähentyneet kovasti. Muistojen kirjaaminen on kuitenkin ollut mukavaa. Niinpä hankin ikiomalle mökillemme neljä vuotta sitten mökkipäiväkirjan, jota aloin täyttää heti ensimmäisestä käynnistä alkaen. Jokainen mökkivuosi alkaa juuri tuolle vuodelle ominaisella luonnehdinnalla: ensimmäinen mökkikesä, ensimmäinen vuosi ilman Sointua, Lilianin ensimmäinen mökkivuosi...

Mökkipäiväkirja toimii tunnelmakuvauksen lisäksi faktantarkistajan aarreaittana. Tuon tuostakin kinastellaan jostain pienestä yksityiskohdasta, etenkin siitä milloin jokin asia on tapahtunut. Mökkipäiväkirja pelastaa: sinne on taatusti merkitty kaikki tärkeä ja aika usein myös moni vähemmän tärkeä seikka alkaen veden ja ilman lämpötilasta työtehtäviin ja päivänpolitiikkaan. Yllättävän nopeasti sitä nimittäin unohtaa yksityiskohtia ja toisinaan kesät tai loma-ajatkin menevät iloisesti sekaisin mielessä.

Tavoitteena on, että itsenäiset lomailijaporukatkin kuittaavat olonsa, mutta tuo ei ole ihan joka kerta toteutunut. Varsinkin pojat ovat kirjanneet oleskeluaan laiskanlaisesti. Mökkipäiväkirjasta voi seurata mainiosti myös mökin käyttöastetta, joka on kesäaikaan ollut varsin hyvä.