Kuten olen aiemmin jo maininnut, olemme näihin päiviin saakka käyttäneet ruokapöytänä edellisten mökinomistajien terassikalusteena ollutta pirtinpöytää ja penkkejä. Maalasin ne ensimmäisenä kesänä valkoisiksi ja ne palvelivat mukavasti oman aikansa. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että uusi, käytännöllisemmän muotoinen pöytä voisi olla paikallaan. Marraskuussa kävimme hakemassa Haminasta saakka nettikirppiksen kautta ostetut pöydän ja tuolit, jotka kunnostettiin kevään aikana hiomalla ja lakkaamalla.
Oma hommansa oli purkaa tuolit osiin ja hioa (Penkkiurheilijan duuni), lakata (minun hommani) ja taas koota uudelleen (jälleen Penkkiurheilijan pesti). Mutta kyllä kannatti! Pahimmat kulumiset saatiin häivytettyä, mutta ajan patinaa jäi silti jäljelle sopivasti. Upouudet vastaavat kalusteet eivät kyllä millään olisi sopineet pirttiin. Pöytä kelpasi sellaisenaan, pinta oli niin siistissä kunnossa.
Vaikka perheen jälkikasvulta kuuluikin alussa soraääniä (vanhat ihmisetkö muka jämähtäneitä?), pääsiäisenä paikan päällä olleet hyväksyivät hankinnan oikopäätä. Onhan selkänojallisilla tuoleilla huomattavasti miellyttävämpää istua kuin kepeällä pirtinpenkillä. Ja eittämättä tilaa tuli enemmän. Valkoiseksi maalattu pirttikalusto siirrettiin terassille. Katsotaan ajan myötä onko se siellä tiellä vai mahtuuko olemaan mustan pöydän kaverina.
Vaikka kesälomaan on vielä kuukausi aikaa, taidamme ehtiä käymään ehkä vain yhtenä viikonloppuna mökillä. Äitienpäiväviikonloppuna mökin valtaa lauma nuoria miehiä, jotka viettävät siellä jälleen polttareita (olisivatkohan jo kolmannet tai neljännet). Sitä seuraavana viikonloppuna mökille menee sinnikäs Kuopus kavereineen. Sinnikäs siksi, että aikovat mennä junalla ja taksilla kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen. Vielä ei ole kenelläkään ajokorttia, mutta niin kova hinku on päästä viettämään mökkielämää, että arvelevat olevan vaivannäön väärti. Mukavaa, että nuoriso viihtyy mökillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti