Uusi tiskauspaikka

Keittiöremontin ajaksi tiskauspaikka siirtyi ulos ja koska pihalla oli niin mukava tiskata, pyysin Penkkiurheilijaa tekemään sinne kiinteän tiskipöydän. Vanhasta keittiöstä jäi ylimääräiseksi tiskipöytä kahdella altaalla. Tuon kannen ympärille syntyi mainio työskentelypiste. Koska Penkkiurheilija, tuo reipas nikkaroija, oli jo yhden samanmoisen tehnyt vanhempiensa mökille joitakin vuosia sitten, kyseessä oli oikeastaan vain tarvikkeiden hankkiminen ja tuumasta toimeen ryhtyminen.

Pahimmoilleen juuri tuona päivänä ja tismalleen tiskauspaikan tekohetken alkaessa tuli yllättäen ja pyytämättä ukkoskuuro ja sen jälkeen satoi hyvän aikaa. Niinpä koko homma viivästyi ja minä, joka olin säästellyt pari päivää tiskejä, aloin jo tulla malttamattomaksi. Toisaalta en ollut löytänyt etsinnöistä huolimatta valmiille pöydälle sopivaa astiainkuivaustelinettä, koska millainen tahansa ei tietystikään kelpaisi! Homma jatkui kuitenkin seuraavana päivänä eikähän siinä kauan mennyt, kun tiskipöytä oli valmis. Tai tarkalleen ottaen puolivalmis, koska Penkkiurheilija ei kelpuuttanut vanhaa putkistoa, joten tällä hetkellä vesi valuu altaista suoraan alapuolella olevalle tasolle. Tiskausvadit ovat siis ainakin  toistaiseksi välttämättömät.

Juhannusaattona pöytä tuli testatuksi, kun tiskasimme isomman porukan tiskit kuumassa auringonpaisteessa. Hyvin toimi ja toden totta, kyllä paikalla on väliä tässäkin puuhassa. Ei tuntunut melkeinpä työltä lainkaan! Seuraavaksi metsästän vielä täydellisen astiankuivaustelineen ja Penkkiurheilija sopivan viemäriputken, niin johan on taas asiat hetken aikaa mallillaan.

Valmis kyökki

Mökin keittiöremontti on nyt kokonaan valmis! Sitä oli enimmäkseen mukavaa ja motivoivaa tehdä. Muutos oli aikamoinen sekä esteettisesti että etenkin toiminnallisesti. Kannatti hyvinkin puurtaa loman ensimmäiset viikot. Ja totta puhuen, emmehän me koko aikaa edes touhunneet - ehdin lukea yhden yli 400-sivuisen kirjan ja Penkkiurheilijakin ehti nauttia rakkaasta harrastuksestaan niin ruudun ääressä kuin livenäkin, kun kävimme Kouvolassa patjaostoksilla ja samalla reissulla pesäpallostadionilla.

Saimme Ikean kalustepaketit edullisesti mökille toimitettuna. Ainoa miinus tuli siitä, että toimituksia oli ainakin tänne Etelä-Savoon vain kerran viikossa. Harmillisesti toimituspäivä oli perjantaina, jolloin olimme olleet jo lähes viikon mökillä ja hyvin ehtineet purkaa vanhat kalusteet. Edellisenä perjantaina olimme puolestaan kotona järjestelemässä juhlia, joten optimaalinen toimitusaika meidän kannaltamme olisi ollut alkuviikko. Aloitimme kokoamisen heti ensimmäisenä iltana, mutta kovin pitkälle emme vielä tuolloin  päässeet. Lauantaina kävimme kummipojan häissä Pohjois-Karjalassa ja sunnuntain lepäsimme. Tositoimiin ryhdyttiin jälleen maanantaina. Lähtökohtaisesti tuotteet oli merkitty hyvin ja kaikissa pakkauksissa oli yksityiskohtaiset ohjeet. Ne eivät tietystikään toimineet, ellei niitä noudattanut pilkuntarkasti. Niinpä jouduimme muutamaan otteeseen purkamaankin, mutta pääsääntöisesti kokoaminen sujui hyvin. Välillä haettiin lisää tarvikkeita (mm. maalia ja listoja). Torstaina kävi sähkömies kytkemässä keittolevyn ja uunin, asentamassa välitilan valaisimen sekä lisäämässä muutaman pistorasian. Perjantaipäivän uurastimme aikalailla kokonaan. Lopetimme vasta iltamyöhällä, mutta saimmekin lähes kaiken valmiiksi. Lauantaiaamuna asennettiin vielä vetimet ja tehtiin jotain muuta pientä. Sitten kiiruhdettiin kotipuoleen viettämään kummitytön rippijuhlia.

Kun palattiin viikonlopun jälkeen mökille, olikin aika sijoittaa evakossa olleet astiat ja tavarat paikoilleen ja kiinnittää vielä vihonviimeiset hyllyt seinälle. Tämän lisäksi Penkkiurheilija uurasti hyvän tovin kytkeäkseen hanan paikalleen! Meillä on totta tosiaan nyt ihan oikea, joskin pikkuriikkinen hana! Hommasimme veneissä käytettävän akkukäyttöisen hanan ja sijoitimme niin akun kuin vesikanisterinkin alakaappiin. Nyt on kätevää pestä käsiä tai ottaa juomavettä, päätimme nimittäin käyttää vesijohtovettä tuossa kanisterissa. Ulkona on sitten erikseen aina sangollinen järvivettä, jos ei ole niin väliä millaista vettä tarvitaan ja jos sitä menee kenties paljonkin.

Tässä siis uusi mökkikeittiömme, joka on jo testattu toimivaksi! Lähes pari viikkoa eleltiin epämääräistä keittiötöntä elämää. Eniten tuli kaivattua allasta. Lisäksi on ollut vaikeaa sietää epäjärjestystä, kaikkialla lojuvia työkaluja ja tarvikepakkauksia, Niin kätevää kuin toisaalta olikin tilata keittiö Ikeasta, pakkausten lukumäärä ja kokoamisen työläys tuli ehkä kuitenkin vähän yllätyksenä. Toisaalta sehän tietysti on juuri se juttu, joka näkyy hinnassa ja valmista lopputulosta katsellessa vaivalloisuus on jo unohtunut. Siitä olen kyllä iloinen, että jossain vaiheessa mielessä ollut kierrätyskeittiöidea ei toteutunut. Luultavasti olisi ollut jokseenkin hankalaa löytää vanhaa keittiötä, jonka olisi voinut kätevästi laittaa juuri tähän tilaan sopivaksi. Ja onhan uusi aina uutta.

Nyt jäämme odottelemaan innolla juhannusvieraita!

Keittiöremontin väliaikakuulumisia

Päästiin aloittamaan keittiöremontti, kun oli ensin käyty ostamassa uusi grilli ruuanvalmistuksen varmistamiseksi. Eikä mikä tahansa laite, vaan kuudella polttimolla varustettu jättiläisgrilli. Kotona vuosikaudet ollut yksilö kalpenee tämän möhkäleen rinnalla. Penkkiurheilija käytti grillin kasaamiseen monta monituista tuntia ja kun se oli lopulta valmis, grillasi sillä kaksi makkaraa ja lisäksi parilalla kaksi kananmunaa. Hyvin toimi, paitsi että kananmunat tarttuivat kiinni parilaan. Eipähän tarvitse ehkä jatkossa enää paistella niitä. Nyt vain odotellaan suuria vierasmääriä, että päästään testaamaan kuinka mahdottoman paljon grilliin mahtuu tavaraa!



Seuraava vaihe oli tyhjentää kaikki keittiön kaapit ja laatikot. Teimme väliaikaisen keittiön  olohuoneen puolelle nostamalla jääkaapin ja mikron sekä viime kesänä nikkaroidun laiturin penkin. Tuolle penkille lastattiin sellaisia tavaroita, joita arveltiin tarvittavan muutaman päivän aikana. Loput tavarat ripoteltiin makuuhuoneeseen ja kuistille, moneen otteeseen on jo jouduttu etsiskelemään yhtä sun toista sieltä sun täältä.

Penkkiurheilija purki ensin tiskialtaan puoleisen seinän yläkaapit. Takaa paljastui raakalautaseinä, joka oltiin alunperin  ajateltu paneloida samanlaisella hirsipaneelilla kuin muukin keittiö. Yllättäen tuo lautaseinä näyttikin niin kivalta, että päädyimme säilyttämään sen. Yksi laudanpätkä piti uusia, mutta muutoin seinä oli ihan kelvollinen. Maalasin sen valkoisella pariin kertaan.

Saimme mökille vieraiksi Penkkiurheilijan siskon tyttären lapset isänsä kanssa. Nämä lomailijat tulivat viettämään hellepäiviä mökille ja samalla avuksi keittiöremonttiin. Säästyin kalusteiden kantamisilta, kun miehet sekä purkivat että kantoivat pihalle ja vielä lastasivatkin valmiin kaatopaikkakuorman peräkärryyn. Koska työn tahti on varsin leppoisa, olemme ehtineet pelata lukuisat erät korttipelejä ja eritoten myllyä, käydä soutelemassa koko porukalla lohkareella saakka, syödä jäätelöä, uida ja leikkiä monenmoisia vesileikkejä. Ja ennenmuuta grillata sekä aamupäivällä että iltapäivällä, luonnollisestikin suuria määriä. Penkkiurheilija on toiminut grillimestarina ja hän on hykerrellyt tyytyväisenä roolissansa.

Sähkömies tuli irrottamaan hellan ja tutkailemaan välitilan valaisimen paikkaa. Samalla hän korjasi  saunan räjähtäneen lampun. Huomenna odotellaan Ikean kuormaa, jotta päästään kokoamaan uusi keittiö. Sähkömies tulee alkuviikosta uudelleen kytkemään lieden ja siirtämään muutamia pistorasioita sekä laittamaan välitilan valaisimen. Hyvällä mallilla siis hommat täällä, vaikka kolmenkympin hujakoilla pyörivä lämpötila vetääkin vähän veltoksi. Onneksi ollaan veden äärellä!

Juhlia ja lomanaloitusta

Kiireinen loppukevät on nyt selätetty ja siirrytty leppoisaan, lähes aikatauluttomaan arkeen! Puolijuoksua kiiruhdettu viimeinen työviikko jatkui iltapäivisin samalla tempolla lähes yömyöhään saakka vatkaimen laulaessa ja jauhopussien pölistessä. Juhlia on ihana laittaa - mutta puuha on samalla myös raskasta. Listaihmisenä laadin aina kaikenmoisia luetteloita, joista yliviivataan asioita sitä mukaa kun ne on tehty tai hankittu. Tämä vähentää mielen kaaosta ja helpottaa työn sujumista. Viime hetkellä tuli tietysti mieleen kaikenmoista välttämätöntä puuhaa, joka olisi hyvä olla tehtynä ennen juhlia. Suurin osa toden totta sellaisia, joita kukaan vieras ei hoksaa ollenkaan, olivatpa sitten tehtyinä tai tekemättöminä. Yhtä kaikki, joskus tietyt hommat on tehtävä ja miksipä juhlat eivät toimisi tehokkaana deadlineina.

Koulujen päättymispäivänä katsoin viisaammaksi ottaa työpäivän vapaaksi. Nämä olivat perheemme neljännet lakkiaiset ja ihan kaikki mallit ovat jo olleet käytössä: palkaton virkavapaa, todistusten jako ennen kevätjuhlaa ja lähtö omalta koululta kesken kevätjuhlan lukion juhlaan sekä juhliminen omalla koululla loppuun saakka ja meno lukiolle kesken heidän juhlansa. Tällä kertaa päivänsankarin koulu sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä kotoa, joten jälkimmäisimmät vaihtoehdot eivät oikein tulleet kysymykseen. Hämmästelin, kuinka ihanan perinteinen juhla oli tuossa monikulttuurisessa koulussa (koulussa on lähes neljänkymmenen eri kielen puhujia!): juhla alkoi Suomen lipun saapumisella ja siellä laulettiin niin Suvivirsi kuin Maammelaulukin. Toisin kuin kotipaikkakuntamme suurlukiossa, jokainen lakitettava sai oman hetkensä, kun ryhmittäin salin eteen menneet kutsuttiin nimeltä saamaan rehtorilta vararehtorin tälle ojentama todistus, ryhmänohjaajalta etukäteen pöydälle tuomansa ylioppilaslakki sekä toiselta opettajalta ruusu. Seuraava kutsuttiin vasta kun edellinen oli jo matkalla omalle paikalleen. Huomattavan paljon henkilökohtaisempaa kuin reilun kolmensadan opiskelijan lakitus lähilukiossa.



Perinteisen päättäjäispäivän pitsataksiaterian jälkeen alkoi kotona melkoinen loppukiri, jotta koti saatiin juhlakuntoon kolmeen mennessä. Kyllähän me porukalla saatiinkin. Vieraita kävi sopivasti ja ilta kului leppoisasti. Tuoreen ylioppilaan pohjoisen kummit jäivät yöksi ja lähtivät aamupalan jälkeen ajelemaan kotiinsa. Omat vanhempani tulivat piipahtamaan puoliltapäivin, koska edellisenä päivänä kävivät kahden muun lapsenlapsen lakkiaisissa toisaalla.  Iltapäivällä riensimme jo kummitytön valmistujaisiin. Viikonloppuna tuli siis elettyä kakuilla ja muilla juhlaherkuilla.



Mökille päästiin lähtemään maanantaina, kun auto saatiin kuin saatiinkin korjaamolta, jossa se oli ollut ehostettavana taannoisen pikku tärskyn jäljiltä. Ylellinen opettajan kesäkeskeytys eli opetukseton aika on siis  aloitettu kaikenlaisen pikkupuuhan merkeissä. Ja keittiöremontti alkaa  sekin tuotapikaa!

Lapsenvahtikeikka

Olemme saaneet Pikkuisen vanhempineen asumaan meille kesäksi. Isänsä tuli kesätöihin kotiseuduille ja The Päähenkilö äitinsä kanssa seurasi tietystikin mukana. Sydänkäpy ei ollut vielä aiemmin ollut hoidossa, kun meille koitti kunnia toimia lapsenvahtina eräänä keväisenä lauantaina. Vauvelia varten oli jääkaapissa pari pullollista parasta mahdollista juomaa. Vahinko vain, että neiti ei ollut harjoituksista huolimatta vielä oppinut juomaan tuttipullosta. Sitävastoin vanhempansa olivat saaneet maitoa lusikoitua suuhun sellaisella menestyksellä, että uskalsivat jättää silmäteränsä isovanhempien hoitoon. Rohkaisimme epäröivää äitiä lähtemään suunniteltuihin menoihinsa luvaten tarvittaessa tuoda pikkuneiti imetettäväksi, mikäli hän ei meidän ruokintaamme tyytyisi. 

Ensimmäinen osuus sujui oikein mainiosti. Pikkuinen nukahti vaunuihinsa ja söi herättyään lusikoitua maitoa. Ei nyt voi sanoa, että valtavan suurella menestyksellä eikä erityisen mielellään, mutta yhtä kaikki pullollinen ja lähes kokonaan toinenkin (pieniä pulloja olivat ) hupenivat nälkäiseen pieneen suuhun. Vauveli jaksoi tämän jälkeen taas hymyillä meille väsymättä ja oli oikein tyytyväinen. Äitinsä kävi syöttämässä hänet myöhemmin ja jatkoi vielä saunomaan muutamaksi tunniksi. Tiesimme, että nälkäkuolema ei yllättäisi enää tuona aikana. Viimeisten vaunussa nukuttujen unien jälkeen neiti kuitenkin heräsi jokseenkin kärttyisenä, emmekä saaneet häntä tyytyväiseksi oikein millään konstilla. Viimeiset puoli tuntia hän protestoi asiaintilaan hyvinkin äänekkäästi. Mutta kuin taikaiskusta, äidin saapuminen paikalle sai tyytymättömän pikkuisen rauhoittumaan ja nukahtamaan. Selvisimme. Vauveli selvisi. Ja äitikin selvisi. Jatkossakin otamme pikkuisen hoidon mielellämme vastuullemme. Alussa taisi jäädä mainitsematta, että Penkkiurheilijan (papan) ja itseni lisäksi kaksi tätiä osallistui innokkaasti hoivahommaan, jota riittikin ihan kaikille osapuolille.