Olemme saaneet Pikkuisen vanhempineen asumaan meille kesäksi. Isänsä tuli kesätöihin kotiseuduille ja The Päähenkilö äitinsä kanssa seurasi tietystikin mukana. Sydänkäpy ei ollut vielä aiemmin ollut hoidossa, kun meille koitti kunnia toimia lapsenvahtina eräänä keväisenä lauantaina. Vauvelia varten oli jääkaapissa pari pullollista parasta mahdollista juomaa. Vahinko vain, että neiti ei ollut harjoituksista huolimatta vielä oppinut juomaan tuttipullosta. Sitävastoin vanhempansa olivat saaneet maitoa lusikoitua suuhun sellaisella menestyksellä, että uskalsivat jättää silmäteränsä isovanhempien hoitoon. Rohkaisimme epäröivää äitiä lähtemään suunniteltuihin menoihinsa luvaten tarvittaessa tuoda pikkuneiti imetettäväksi, mikäli hän ei meidän ruokintaamme tyytyisi.
Ensimmäinen osuus sujui oikein mainiosti. Pikkuinen nukahti vaunuihinsa ja söi herättyään lusikoitua maitoa. Ei nyt voi sanoa, että valtavan suurella menestyksellä eikä erityisen mielellään, mutta yhtä kaikki pullollinen ja lähes kokonaan toinenkin (pieniä pulloja olivat ) hupenivat nälkäiseen pieneen suuhun. Vauveli jaksoi tämän jälkeen taas hymyillä meille väsymättä ja oli oikein tyytyväinen. Äitinsä kävi syöttämässä hänet myöhemmin ja jatkoi vielä saunomaan muutamaksi tunniksi. Tiesimme, että nälkäkuolema ei yllättäisi enää tuona aikana. Viimeisten vaunussa nukuttujen unien jälkeen neiti kuitenkin heräsi jokseenkin kärttyisenä, emmekä saaneet häntä tyytyväiseksi oikein millään konstilla. Viimeiset puoli tuntia hän protestoi asiaintilaan hyvinkin äänekkäästi. Mutta kuin taikaiskusta, äidin saapuminen paikalle sai tyytymättömän pikkuisen rauhoittumaan ja nukahtamaan. Selvisimme. Vauveli selvisi. Ja äitikin selvisi. Jatkossakin otamme pikkuisen hoidon mielellämme vastuullemme. Alussa taisi jäädä mainitsematta, että Penkkiurheilijan (papan) ja itseni lisäksi kaksi tätiä osallistui innokkaasti hoivahommaan, jota riittikin ihan kaikille osapuolille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti