Juhlia ja lomanaloitusta

Kiireinen loppukevät on nyt selätetty ja siirrytty leppoisaan, lähes aikatauluttomaan arkeen! Puolijuoksua kiiruhdettu viimeinen työviikko jatkui iltapäivisin samalla tempolla lähes yömyöhään saakka vatkaimen laulaessa ja jauhopussien pölistessä. Juhlia on ihana laittaa - mutta puuha on samalla myös raskasta. Listaihmisenä laadin aina kaikenmoisia luetteloita, joista yliviivataan asioita sitä mukaa kun ne on tehty tai hankittu. Tämä vähentää mielen kaaosta ja helpottaa työn sujumista. Viime hetkellä tuli tietysti mieleen kaikenmoista välttämätöntä puuhaa, joka olisi hyvä olla tehtynä ennen juhlia. Suurin osa toden totta sellaisia, joita kukaan vieras ei hoksaa ollenkaan, olivatpa sitten tehtyinä tai tekemättöminä. Yhtä kaikki, joskus tietyt hommat on tehtävä ja miksipä juhlat eivät toimisi tehokkaana deadlineina.

Koulujen päättymispäivänä katsoin viisaammaksi ottaa työpäivän vapaaksi. Nämä olivat perheemme neljännet lakkiaiset ja ihan kaikki mallit ovat jo olleet käytössä: palkaton virkavapaa, todistusten jako ennen kevätjuhlaa ja lähtö omalta koululta kesken kevätjuhlan lukion juhlaan sekä juhliminen omalla koululla loppuun saakka ja meno lukiolle kesken heidän juhlansa. Tällä kertaa päivänsankarin koulu sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä kotoa, joten jälkimmäisimmät vaihtoehdot eivät oikein tulleet kysymykseen. Hämmästelin, kuinka ihanan perinteinen juhla oli tuossa monikulttuurisessa koulussa (koulussa on lähes neljänkymmenen eri kielen puhujia!): juhla alkoi Suomen lipun saapumisella ja siellä laulettiin niin Suvivirsi kuin Maammelaulukin. Toisin kuin kotipaikkakuntamme suurlukiossa, jokainen lakitettava sai oman hetkensä, kun ryhmittäin salin eteen menneet kutsuttiin nimeltä saamaan rehtorilta vararehtorin tälle ojentama todistus, ryhmänohjaajalta etukäteen pöydälle tuomansa ylioppilaslakki sekä toiselta opettajalta ruusu. Seuraava kutsuttiin vasta kun edellinen oli jo matkalla omalle paikalleen. Huomattavan paljon henkilökohtaisempaa kuin reilun kolmensadan opiskelijan lakitus lähilukiossa.



Perinteisen päättäjäispäivän pitsataksiaterian jälkeen alkoi kotona melkoinen loppukiri, jotta koti saatiin juhlakuntoon kolmeen mennessä. Kyllähän me porukalla saatiinkin. Vieraita kävi sopivasti ja ilta kului leppoisasti. Tuoreen ylioppilaan pohjoisen kummit jäivät yöksi ja lähtivät aamupalan jälkeen ajelemaan kotiinsa. Omat vanhempani tulivat piipahtamaan puoliltapäivin, koska edellisenä päivänä kävivät kahden muun lapsenlapsen lakkiaisissa toisaalla.  Iltapäivällä riensimme jo kummitytön valmistujaisiin. Viikonloppuna tuli siis elettyä kakuilla ja muilla juhlaherkuilla.



Mökille päästiin lähtemään maanantaina, kun auto saatiin kuin saatiinkin korjaamolta, jossa se oli ollut ehostettavana taannoisen pikku tärskyn jäljiltä. Ylellinen opettajan kesäkeskeytys eli opetukseton aika on siis  aloitettu kaikenlaisen pikkupuuhan merkeissä. Ja keittiöremontti alkaa  sekin tuotapikaa!