Erikoisia aikoja

Nyt ovat totta tosiaan maailmankirjat sekaisin. Eipä olisi muutamia kuukausia sitten voinut  arvatakaan, kuinka maailma tällä hetkellä makaa. Tätä kirjoittaessani Suomessa on kuollut 27 ihmistä koronaviruksen seurauksiin, tehohoidossa on useita kymmeniä ja sairaalahoidossa pari sataa. Koulut on suljettu, Uudenmaan maakunta eristetty muusta Suomesta, ravintolat ovat kiinni, useita tuhansia ihmisiä on lomautettuna tai jäänyt työttömäksi. Tyrmistyttävää ja synkkää. Silti oma olo on melko levollinen. Itsellä ja lapsilla on kaikki hyvin, vaikka emme ole toisiamme vähään aikaan nähneetkään. Omaa työtä on pystynyt kohtuullisesti tekemään myös etänä, vaikka ei olisi koskaan aiemmin voinut sitä uskoakaan. Tämä vaatii tietystikin itseltä hyvin erilaisen näkökulman ottamista opetukseen, mutta myös valtavan suurta sitoutumista oppilaiden huoltajilta. 

Hankalaa on ollut tyytyminen siihen, että mökille ei ole asiaa. Etenkin juuri tällaisen talven jälkeen, kun lunta ei ole juurikaan ollut ja kevät on ollut verraten lämmin. Olisi ollut niin mukavaa puuhailla mökillä kaikenlaista ja tietysti ihan vaan rentoutua. 

Pelkoa en ole tuntenut. Tiedän kyllä, että myös kaltaiseni perusterve voi saada taudin ja vieläpä sellaisen muodon taudista, että joutuu teho-osastolle. Kuitenkin riski sairastua niin vakavasti tai jopa kuolla on sen verran pieni, että ei ole järkevää lamaantua ja joutua pelon valtaan. Elämässä voi tapahtua odottamattomiakin asioita, mutta niistäkin selviää. Ja ellei selviä, ei siinäkään käy vakaumukseni mukaan huonosti. 

Hetkittäin surettaa kovastikin niiden puolesta, joilla on hankalaa. Kuten vaikkapa lukuisien perheiden, joissa on monta koululaista ja ehkä lisäksi vielä pienempiäkin lapsia. Sellaisissa perheissä ollaan näinä aikoina tiukilla, kun joudutaan avustamaan opetuksessa ja pyörittämään muutenkin vaativaa arkea. Osa perheistä on voimavarojensa äärirajoilla normaalistikin ja tällainen tilanne vain kärjistää olemista. Tiedän, että omien oppilaideni perheissä on nyt tällaista. Yksin asuvat riskiryhmiin kuuluvat ovat myös tukalassa jamassa. Silti meillä täällä Suomessa asiat ovat globaalisti katsoen hyvin. Tilanteeseen on luullakseni varauduttu hyvissä ajoin ja ikävältä tuntuvan rajoitukset on otettu käyttöön ajoissa. Murehdituttaa niiden ihmisten puolesta, jotka asuvat äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteellisissa hygieniaolosuhteissa.

Omaan lähipiiriin kuuluu useita iäkkäitä riskiryhmäläisiä. Tuntuu kurjalta, ettei heitä pääse nyt tapaamaan. Tämä tilanne ei silti ole toivoton. Viikkojen tai viimeistään kuukausien kuluttua voidaan pikkuhiljaa palata normaalimpaan arkeen. Elämä tuskin täysin asettuu samoihin uomiinsa, sen verran pysäyttävää tämä on ollut.

Kuvakaappaus Hesarin Instagramista

Itsekkäästi sitä vain toivoo, että tilanne paranisi pikaisesti siinä määrin, että mökillepääsy olisi pian mahdollista. Tällä tietoa Uudenmaan rajat aukeaisivat parin viikon kuluttua. Ei siis enää pitkä aika siihen. Kesästä näyttää tulevan joka tapauksessa erilainen. Vaikka epidemian huippu aikaistuisikin arvioidusta toukokuun puolivälistä, kesän suurtapahtumat peruttanee. Niinpä mökkiläiset viettävät entistä enemmän aikaa mökillä, ulkomaillekaan kun ei taida olla asiaa vähään aikaan. Onneksi on mökki!