Maaliskuun treffit

Maaliskuun treffejä (kuten toki muitakin) olin suunnitellut salaa treffikumppanin tietämättä.  Penkkiurheilija mainitsi syksyllä, että hän ei ole matkustanut kaukoliikenteen junassa sitten vuoden 1994, jolloin hän matkusti tuolloin alle vuoden ikäisen esikoisemme kanssa vanhempiensa luokse Pohjois-Pohjanmaalle. Lähijunaa hän on käyttänyt vähintäänkin vuosittain, mutta päätin nyt korjata tuon kaukojunatilanteen ja varasin junaliput Ouluun. Matkakohde valikoitu muutamastakin syystä: keskimmäinen pojistamme opiskelee tuossa kaupungissa ja pitkän etäisyyden vuoksi näemme häntä kaikkein vähiten lapsistamme. Oli siis kiva lähteä tapaamaan häntä. Lisäksi matka on sen verran pitkä, että paluu onnistui eksoottisesti yöjunalla. Kolmas syy juuri Oulun valintaan oli se, että siellä asuu ystäväperheemme, jota näemme melko harvoin.  Treffiviikonloppu määrittyi vuorotyötä tekevän ystävämme työvuorojen mukaan. Hotellisuosituksen puolestaan sain siskoni kihlatulta, jonka kaverit omistavat kyseisen paikan. Olikin mukavaa yöpyä vähän tavanomaisista ketjuhotelleista poikkeavassa paikassa.  

Nykyisen epidemiatilanteen vuoksi tosin ajatus reissusta huolestutti erityisesti osaa jälkikasvusta, mutta päätimme kuitenkin lähteä matkaan noudattaen erityistä varovaisuutta. Hyppäsimme junaan lähiasemaltamme iltapäivällä. Lähijunalla matkustimme Tikkurilaan, jossa vaihdoimme Inter City -junaan. Olin varannut paikkaliput 12 hengen hyttiin ajatellen siellä olevan hiukan rauhallisempaa tällaiselle keski-ikäiselle pariskunnalle. Tässä tilanteessa, jossa on syytä välttää suurempia väkijoukkoja, paikanvalinta oli mitä mainioin. Hytissä oli meidän lisäksemme vain kolme muuta matkustajaa ja hekin vain osan matkasta, joten saimme todella olla aivan rauhassa.

Menomatka sujui varsin sukkelasti lueskellen, iPadin ääressä ja sukkaa kutoen. Aloin tehdä pikkuneidille sukkia, kun kaikille muillekin on mökillä omia mökkisukkia. Olimme  perillä  Oulussa kymmenen aikoihin illalla ja kävelimme rapsakassa pakkasessa hotellille (grillin kautta, koska Penkkiurheilijalle iski kiljuva nälkä sattumoisin juuri Kino Grillin kohdalla). De Gamlas Hem osoittautui kuvausten mukaisesti sangen symppikseksi paikaksi.

De Gamlas Hem -hotelli on rakennettu 1800-luvun lopulla ja alunperin siellä toimi De Gamlas Hem i Uleåborg -yhdistyksen ylläpitämä vanhainkoti. Yhdistyksen säännöissä vuodelta 1897 on kirjattu seuraavasti: "Wanhojen koti -yhdistyksen tarkoituksena on iäkkäille, Oulun kaupunkiin kuuluville, turvattomille, sivistyneille ja kunniakkaille naisille vähäistä maksua vastaan valmistaa koti, jossa heillä on asunto, hoito sekä jokapäiväinen ravinto". Tällainen tunnelmahan sopi meille vallan mainiosti, sivistyneitä ja kunniakkaita kun olemme. Olkoonkin, että turvattomia emme niinkään (vaikka näinä aikoina kai itse kukin on ainakin hivenen turvaton) ja puolet meistä ei varsinkaan naisia. Mutta yhtä kaikki, sovelluimme asiakkaiksi erinomaisesti. Paikasta huokui historiallinen tunnelma, vaikka se olikin remontoitu täysin joitakin vuosia sitten. Remontti oli osattu tehdä arvokkaasti vanhaa kunnioittaen.

Runsaan kahavia ja maitua sisältäneen aamupalan ja hetken loikoilun jälkeen kävelimme kutakuinkin kivenheiton päässä sijaitsevalle poikamme asunnolle. Hänellä oli ollut viime aikoina kovin leppoisaa, kun opinnot olivat jäähyllä tai tarkemmin sanoen hänellä olisi pitänyt olla parhaillaan opetusharjoittelu Norssissa, mutta kuten lähestulkoon kaikki muukin tällä hetkellä, niin tuo harjoittelukin oli siirretty hamaan tulevaisuuteen. Niinpä hänellä ja opiskelevilla kämppiksillä oli ollut aikaa keskittyä pelaamiseen. Teimme tupatarkastuksen poikien hulppeassa yli sadan neliön asunnossa, jossa he asuvat kolmestaan. Sieltä jatkoimme matkaa  kohti Kauppakeskus Valkeaa, josta kävimme ostamassa ystäväperheelle tuliaiskukat. Matkalla napsimme yhden geokätkön. Harmillisesti pikavierailumme ei mahdollistanut enempiä kätkönesintöjä, mutta palaamme varmasti tähän kaupunkiin paremmalla ajalla, joten voimme paikata puutteen myöhemmin. Vietimme rattoisan iltapäivän ja illan ystävien kestityksessä. Kotimatka alkoi jännittävästi yöjunalla yhdeksän aikoihin.

Yöpaikkamme oli kompakti kahdenhengenhytti. Tilaa ei ollut liikaa, mutta toisaalta eipä siellä hytissä tarvinnut juurikaan liikkua. Onneksi olin varannut korvatulpat mukaan. En nimittäin muistanutkaan, että juna on niin äänekäs kulkupeli. Olimme varhain aamulla Tikkurilassa, josta jatkoimme jonkin aikaa lähes autiolla asemalla odoteltuamme paikallisjunalla omalle kotiasemallemme. Siellä olimme auringonnousun aikaan. Kotiin päästyämme kömmimme vielä sänkyyn jatkamaan unia joksikin tunniksi.

Kaikenkaikkiaan onnistuneet treffit, vaikka koronan uhka jo tuossa vaiheessa leijailikin ihan eri tavalla ympärillämme kuin mitä se oli ollut vain joitakin viikkoja aiemmin Espanjanlomallamme. Nytpä ei sitten vähään aikaan matkustellakaan kotimaakuntaa pidemmälle!