Toukokuun treffit

Toukokuun treffit toteutuivat sentään alkuperäisen suunnitelman mukaan, koronasta huolimatta. Kuoresta paljastui pyöräretki Tuusulanjärven maisemissa. Olin muutamaa viikkoa aiemmin ollut viettämässä korona-ajan kirjallisuuspiiriä samaisessa paikassa ja tuolloin hoksasin, että miljöö sopii kuin nyrkki silmään hansikas käteen myös romanttisille treffeille. 

Treffien kanssa oli tulla kiire, koska oli meneillään jo toukokuun viimeinen viikko ja tuntui siltä, että joka illalle oli jo jotain puuhaa. Kummallista sinänsä, kun korona on kuitenkin verottanut ankaralla otteella sosiaalisia tapahtumia. Yhtä kaikki, erään kiireisen työpäivän jälkeen (kokoustettuani päivän päätteeksi vielä muutaman Teams-palaverin) käväisin kaupassa hakemassa vähän piknik-eväitä ja hyppäsimme kumpikin omien pyöriemme selkiin. Ajelimme reilun viisi kilometriä Aleksis Kiven kuolinmökin parkkipaikalle, jonne jätimme polkupyörät. Tuo mökki sijaitsee Tuusulan Rantatiellä, jossa on useita muitakin kulttuurikohteita, kuten mm. Halosenniemi, Lottamuseo ja Erkkola. 

Parkkipaikan ja rannan välissä sijaitsee Fjällbon puisto. Alueen historia sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin Tuusulan nimismies J.V. Frostell osti Tuusulanjärven rannalta tontin. Hän rakennutti tontille huvilan ulkorakennuksineen. 1920-luvun lopussa paikka siirtyi helsinkiläisen liikemiehen Ilmari Helanderin omistukseen. Tuusulan kunta puolestaan osti paikan 1970-luvulla ja huvilaa alettiin tuolloin kunnostaa. Pahaksi onneksi huvila syttyi kunnostustöiden yhteydessä tuleen ja paloi poroksi. Jäljelle jäi ainoastaan huvimaja ja vanhoja omenapuita.

Kuva: Marko Huttunen

Tuusulan kunta on kunnostanut alueen vastikään ja nykyään siellä on leikkipaikka, polveilevia kävelyreittejä, portaat rantaan sekä nuotiopaikka. Myös kallion laella sijaitseva huvimaja on kunnostettu, tosin se oli ainakin nyt lukittu, joten sisällepääsy jäi vain haaveeksi. Rantaan on rakennettu laituri, jossa on entisaikojen tapaan uimahuone, modernina versiona kylläkin. Alueella kulkevan reitin varrella on mukavia penkkejä ja viehättäviä kallioita. 

Päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, mutta kun vihdoin pääsimme kotoa matkaan, taivas oli ehtinyt vetäytyä pilveen ja oli alkanut tuulla. Tarkenimme kuitenkin mukavasti pyöräilyn lämmittäminä istua rannassa syömässä eväitä. Paikka ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan: kauniilla säällä maisema olisi näyttäytynyt vielä upeampana ja niinpä jäikin sellainen olo, että tuonne voisi palata joskus toiste.


p.s. Suurin osa retkeltä ottamistani muutamista kuvista oli aivan onnettomia, jonka vuoksi lainasin erinomaista uimahuoneen kuvaa täältä. Artikkelissa kerrotaan tarkemmin uimapaviljongista ja sen suunnittelusta.