Paljuhommia osa 2

Kun palju lopulta kärrättiin meidän mökkipihaan, tuntui, että on enää pikkumatka mukavaan kylpyhetkeen. Menihän siinä tietysti tovi jos toinenkin, mutta työläintä koko projektissa tuntui silti olevan kylpytynnyrin saaminen mökille saakka.

                      

                      

Ensimmäinen vaihe (jonka teimme Penkkiurheilijan kanssa kahdestaan) oli mitata sopivan kokoinen alue varvikkoon ja kuoria maan pintakerros pois. Paljun paikaksi valikoimme saunan ja järven välissä olevan luonnontilaisen pläntin. Siinä oli varvikon lisäksi nykyisten puiden ja jo aiemmin kaadettujen puiden juuria, joiden poistaminen oli paikka paikoin kovinkin työlästä. Käytössä olivat lapioiden lisäksi niin kirves kuin vesurikin. Samana iltana saimme apujoukkoja, kun jo vuosien varrella useampaan kertaan mökillä ahertanut Metsuri saapui työkaluarsenaalinsa ja ammattitaitonsa kanssa, unohtamatta tietenkään rouvaansa, koiraansa ja asuntovaunuansa. 

                   

                       

Työpäivä alkoi soran hakemisella. Jälleen kerran tuli kiiteltyä näppärän lyhyttä soranhakumatkaa. Edellisenä päivänä kuorimamme ympyrän päälle leviteltiin ensin huolellisesti suodatinkangas ja sen päälle sorapatja. Olimme tuoneet aiempaa hiekka-auton jälkien paikkausta varten isoja kiviä, joita hyödynnettiin paljun perustuksissa sorapatjan reunoilla. Kaminan alle ahertajat rakensivat muutaman vuoden takaisen kiveysoperaation jäljiltä jääneistä pihakivistä kunnon alustan. Kun nuo perustukset oli tehty, nostimme porukalla paljun paikalleen. Kamina piti vielä kiinnittää paljuun ja tässä vaiheessa huomattiin, että yksi oleellinen tulppa puuttui paketista. Jälleen soitto paljufirmaan, josta lupasivat sen toimittaa pikaisesti. Tässä yhteydessä Penkkiurheilija tinkasi hyvitykseksi paketillisen vedenpuhdistustabletteja. Koska oli kiire päästä testaamaan kylpytynnyriä ja oli muutenkin käytävä hankkimassa tarvikkeita, kuten poistoletku ja siihen liittimiä yms., Penkkiurheilija osti vain muutaman hassun euron arvoisen tulpankin. Etenkin, kun ei voinut olla varma kuinka monta viikkoa se alkuperäinen puuttunut tulppa seikkailisi ennen kuin päätyisi meille saakka. Yllättäen se olikin haettavana Matkahuollosta jo seuraavana päivänä. Että jotkut tuotteet näemmä toimitetaan pikaisestikin tuossa firmassa.

                     

Ahkerat työihmiset alkoivat välittömästi saatuaan paljun toimintakuntoon rakentaa paljulle johtavaa siltaa ja saunan terassilta jatkuvaa alaterassia. Pääsimme kylpemään kiipeillen keskeneräisen terassirakennelman kautta, mutta se ei haitannut lainkaan. Palju osoittautui heti ensikylpemältä nappiostokseksi. Sinne jäivät raatajien lihasvaivat ja lämpimässä vedessä kelluskellessa tunsi olonsa epätodellisen kepeäksi.

                     

                      

Seuraavana päivänä rakentajat jatkoivat terassintekoa ja minä irrotin saunalta rantaan johtavien portaiden alimmat lonksuvat laatta-askelmat. Lapioin soraa niiden entiselle paikalle ja asettelin laatat uudestaan suoremmin. Terassinrakentajien pienellä avustuksella sain tasanteen tehtyä. Ladoin lopuksi luonnonkiviä kummallekin puolelle laattoja.

                      

                     

Paljualue terasseineen valmistui nopeammin kuin sitä edeltävä prosessi oli antanut ymmärtää. Minun tehtäväkseni jäi vielä asetella kiviä entisen porraslaatan vierustalle ja sopiviin kohtiin portaiden ja terassin tuntumaan. Tuo vanha laatta asetettiin näppärästi johtamaan kulkua saunan alaterassilta aitan ja parkkipaikan suuntaan. Tuota kulkuväylää pitkin puiden hakeminen sujuu helposti. Penkkiurheilija ja Metsuri kohensivat vanhoja rantaan vieviä portaita ja uusivat myös mökin suuntaan menevien portaiden alimman askelman jo lahoamaan päässeen parrun. 

                           

Rakennelmat onnistuivat erinomaisesti! Tarkoitus oli samaan syssyyn vielä uusia saunan yläterassi, jonka maalasimme toisena kesänämme, mutta jonka maali ei ole pysynyt hyvänä. Emme kuitenkaan ehtineet aloittaa sitä urakkaa, koska saunaremontti vei loppuloman työajan tehokkaasti. Mutta sepä onkin taas oma juttunsa se!

Paljuhommia osa 1

Olen käynyt elämäni aikana (ennen tätä kesää) muutaman kerran paljussa ja ne kylpemiset ovat olleet sangen miellyttäviä. Koska Suomen kesäsäät ovat pääsääntöisesti olleet melkoisen vaihtelevia, uimavedet ovat usein lämmenneet hitaanpuoleisesti. Aikamoisena vilukissana en viihdy kylmässä vedessä alkuunkaan. Vesi tuntuu minusta kylmältä, jos se on alle 20-asteista. Viileää se on vielä siitä muutamaa astetta lämpimämpänäkin, mutta tuossa vaiheessa uiminen on jo sentään mahdollista, ainakin joissakin tilanteissa. Monena vuonna mökkijärven vesi on lämmennyt uimakelpoiseksi vasta heinäkuussa. Tosin kahtena viime vuotena on ollut poikkeuksellisen lämmintä vettä varhain - toissa vuonna kävin uimassa jo toukokuussa, mikä on kertakaikkisen hämmästyttävää!

Noh, tämän alkusepustuksen jälkeen lienee ilmiselvää miksi olen toivonut paljua meidän mökin pihamaalle. Koskapa myös Penkkiurheilija on mielistynyt paljuihin, päätimme jo viime vuonna tämän kesän olevan sopiva ajankohta laittaa moinen kapistus somistamaan pihapiiriä. Selailimme paljusivustoja ja kuuntelimme suosituksia tutuilta. Päädyin tilaamaan paljun työkaverini suosittelemasta firmasta. Tein tilauksen toukokuussa ja sain tilausvahvistuksen saman tien sähköpostiin. Siinä luvattiin olla yhteydessä tarkemmin toimitusajasta. Odottelin lähes viikon ennenkuin soitin asiakaspalveluun. Useammankin kerran, koska puhelimeen ei vastattu. Tuntui oudolta ja pahat aavistukset tulivat mieleeni. Ei kai firma vain ole mennyt konkurssiin tänä kummallisena koronakeväänä? Päätin kuitenkin odotella vielä viikonlopun yli ja soittaa uudestaan kesäloman alettua maanantaina mökiltä. En kuitenkaan ehtinyt soittaa, kun minulle soitettiin ja kerrottiin toimitusajan olevan 4 VIIKKOA. Aivan järisyttävää! Olin kuvitellut, että kun tilauksestani oli jo kulunut viikko, palju ilmestyisi hetkenä minä hyvänsä mökkipihaan. Mutta ei, vielä kolme pitkää viikkoa pitäisi siis odotella. Ja mikä pahinta, se tulisi vasta juhannuksen jälkeen. Olin kyllä vihainen. Jopa niin vihainen, että jonkin aikaa tuntui kuin koko kesä olisi pilalla. Onneksi juuri tämä kesäkuu oli ennätyslämmin ja uimavedet lämpenivät jo ennen juhannusta sinne parinkympin paremmalle puolelle. Ja onneksi keksimme muutakin puuhaa mökkipihassa, joten emme jääneet toimettomiksi tämän vuoksi.

Kun tuo neljä viikkoa oli kulunut, arvelin toiveikkaana paljun tulevan saman tien. Mitä vielä! Mitään ei kuulunut. Jälleen soitto ko. firmaan. Sieltä lupailtiin lähetyksen onnistuvan luultavasti SEURAAVALLA viikolla! Tässä vaiheessa jo kyselin (ehkäpä aavistuksen verran jo kireänä) toimittavatko he tavarat tilausjärjestyksessä vai onkohan heillä jokin muu systeemi. Minulle vakuuteltiin, että kyllä tilausjärjestys on myös toimitusjärjestys. Hassua kyllä, puhelua seuraavana päivänä sain sähköpostiviestin, jossa kerrottiin paljun jätetyn Postin kuljetettavaksi ja kerrottiin, että minuun ollaan yhteydessä toimituksen saapuessa. Olimme lähteneet tuolloin jo kesäkuun treffeille saaristoa kietämään, joten tuon tuosta kurkistelin reissussa puhelinta, josko minulle olisi soitettu ajon aikana. Ei ollut. Sähköpostiviestin ohessa oli seurantakoodi, joka ei kuitenkaan toiminut.

Palasimme siis reissulta taas mökille ja koska seurantakoodi ei edelleenkään toiminut, Penkkiurheilija otti vuorostaan puhelimen käteensä ja soitti paljufirmaan. Siellä kerrottiin paljun todella jätetyn Postin kuljetettavaksi ja ihmeteltiin miksi seurantakoodi ei toimi. He alkoivat selvittää asiaa ja pikaisesti kävikin ilmi, että Postin päässä joku oli mokannut ja unohtanut aktivoida linkin. Selvisi, että palju oli jo viidenkymmenen kilometrin päässä mökistä. Lähdimme kauppaan ja palattuamme sieltä sain soiton, että palju olisi minuutin kuluttua pihassa. Postilla oli kova ruuhka, joten kuljetus oli annettu paikallisen kuljetusyrittäjän hoidettavaksi ja homma alkoi vihdoin luistaa. Lähes viisi viikkoa tilauksesta palju oli vihdoin mökkipihassa. 

                   

Ymmärrän oikein hyvin, että koronakeväänä muutama muukin oli hoksannut tilata paljun. Ymmärrän, että tilaukset kasautuivat ja toimitukset viivästyivät tästä johtuen. Ymmärrän senkin, että firma ei voinut tehdä riittävää määrää paljuja, koska alihankkija ei kyennyt tilanteesta johtuen toimittamaan komponentteja. Mutta sitä minä en ymmärrä, että asiakaspalvelusta ei KERTAAKAAN pahoiteltu viivästymistä tai soiteltu väliaikatiedotetta. Minut olisi melko helppo lepytellä pahoittelemalla kokemaani vääryyttä tai tässä tapauksessa force majeure -tilannetta.

Karavaanarikierrosta

Heinäkuun treffit siis olivat ja menivät, mutta reissu jatkui vielä tuonkin jälkeen.

Hossasta ajelimme Kuusamon suurpetokeskuksen (melkoinen pettymys!) kautta kohti Pudasjärveä ja tarkemmin siellä Penkkiurheilijan lapsuudenkesien mökkipaikkaan Iijoen rannalla. Oman mökinoston jälkeen olemme ehtineet sinne vain pari kertaa, mutta aiemmin olemme lomailleet siellä kymmeniä kertoja. Sää suosi meitä muutaman päivän oleskelumme ajan, joten hirmuisia hyttyslaumoja emme näinä aurinkoisina päivinä kohdanneet, vaikka olihan niitä silti ihan liikaa aina iltaisin. Muistinkin taas, miksi inhoan hyttysiä niin paljon!

                    

                    

Haaveeni on ollut käydä joskus Hailuodossa ja nyt, kun olin jo tehnyt yhden luotolaisen tikkuröijyn ja olin neulomassa hyvän matkaa toista, oli aika toteuttaa haave. Ajoimme Pudasjärveltä Oulunsaloon, jonne jätimme vaunun, jotta saarella liikkuminen olisi ketterämpää, emmekä aikoneet yöpyä Hailuodossa.

Matkalla pysähdyimme Kiiminkiin häihin. Tällä kertaa häät olivat virtuaaliset ja tapahtuma oli Keski-Suomessa. Pikkusiskoni ja hänen miehensä viettivät supersuloiset häät, joissa isämme toimitti vihkimisen ja hääparin äidit olivat todistajina. Sulhasen kaksi kaveria toimi kuvaajina ja teknisinä asiantuntijoina, jotta vihkiminen näkyi kaikille meille netin kautta reaaliaikaisesti. Häät pidettiin pienessä kesäkirkossa ja intiimi tunnelma välittyi uskomattoman hyvin videon välityksellä. Nenäliinoja kului runsaasti vihkimistä seuratessa.

                    

Hailuodon lautta osoittautui vielä lauantai-iltapäivälläkin yllättävän ruuhkaiseksi. Kun saavuimme lauttasatamaan, siellä oli jo pitkä jono. Kaikki autot eivät mahtuneet seuraavaan lauttaan ja me olimme rannalle jääneiden joukossa. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähteneellä lautalla myös me pääsimme saarelle. Ajelimme Hailuodon halki Marjaniemeen, jossa käyskentelimme rannalla aurinkoisessa, mutta kovin tuulisessa säässä ottaen valokuvia ja ihastellen luontoa. Hyvin sopi luotolainen kantajineen saaristomiljööseen! Koska olimme liikkeellä verraten myöhään, saaren käsityöläispuodit ja kalakaupat eivät olleet enää auki. Niinpä en päässyt näkemään olisiko luotolaisneuleita ollut myynnissä ja jos olisi ollut, millä hinnalla. Kävimme syömässä Näköalaravintola Aavassa, jonka ruuat maistuivat meille erinomaisesti. Ravintolassa oli melko täyttä, mutta satuimme saapumaan juuri sopivassa välissä ja pääsimme suoraan pöytään, vaikka emme olleet tehneetkään pöytävarausta. Ihmeen paljon saarella olikin vierailijoita. Kaikissa kalastajakylän pienissä mökeissä oli väkeä ja sataman matkaparkissa oli lukuisia asuntoautoja ja -vaunuja. 

                     

                    

Paluumatkalla lauttasatamaan kävimme etsimässä muutaman kätkön ja katsomassa Hailuoto Organumin, betonista rakennetun kolmiosaisen tilataideteoksen, jonka sisäosissa oli huikea akustiikka. Innostuimme hiukan kokeilemaan erilaisia ääniä ja säveliä - komealta kuulosti! Lauttajono oli jälleen pitkä, mutta tällä kertaa päästiin seuraavana lähtevän kyytiin. 

                    

Haimme vaunun ja lähdimme ajamaan länsirannikkoa pitkin kohti etelää. Yövyimme puskaparkissa Raahen eteläpuolella hienoissa merimaisemissa. Aamulla jatkoimme taas matkaa poiketen ensin Kokkolaan, jossa jalkauduimme joksikin aikaa Neristanin puutaloja ihastelemaan ja sitten Pietarsaareen, jossa teimme tällä kertaa vain ajelukierroksen ympäri kaupunkia. Lounastauon pidimme Kaskisissa, jossa lämmitimme arkisen pinaattikeiton syöden sen kuitenkin upealla merenrantapaikalla. Tästäkään pikkukaupungista emme oikeastaan nähneet muuta, kun matka jatkui kohti Kristiinankaupunkia. Siellä majoituimme leirintäalueelle ja lähdimme katsomaan kaupunkia kävellen. Löysimme kierroksellamme useita kätköjä ja viehättäviä puutalokortteleita. Tiistaina ajelimme kotiin, jotta pääsimme jo seuraavana päivänä jälleen mökille.

                     

Nämä länsirannikon pikkukaupungit ovat tähän asti olleet minulle täysin tuntemattomia paikkoja. Tämän pikaisen reissun jälkeen heräsi mielenkiinto lähteä joskus hiukan pidemmäksikin aikaa näille seuduille tutkailemaan tarkemmin paikallisia nähtävyyksiä. Ehkä vielä jonain kesänä!