Mökin irtaimistoon kuului ikiaikainen ruohonleikkuri. Naureskelimme sille löydettyämme sen mökin alla olevasta säilytystilasta. Hymymme kuitenkin hyytyivät, kun se pärähtikin ensiyrittämällä käyntiin ja leikkasi nurmikkoa moitteettomasti. Kone oli sangen äänekäs ja sitä käyttäessä oli välttämätöntä suojata kuuloelimet. Ruohonleikkuu lankesi minun hommakseni (kunhan Penkkiurheilija oli ensin aina käynnistänyt leikkurin - se kun ei ihan kepeällä nykäisyllä käynnistynyt). Käytin leikatessa metsurin kypärää, jossa on kuulosuojainten lisäksi myös silmikko sinkoilevien käpyjen ynnä muiden varalta. Myöhemmin löysimme kirpputorilta Peltorit, jotka istuivat hiukan paremmin leikkaajan päähän.
Nurmikkoa oli tuolloin vielä hyvin mitätön pläntti rannan tuntumassa, joten sen lyhentäminen oli pikkujuttu. Puiden kaadon ja pienimuotoisen lannoittamisen jälkeen nurmikkoalue alkoi hiukan laajeta, mutta leikkaaminen oli edelleenkin melko nopsa juttu. Ihmeen ketterästi vanha rohjo käynnistyi kesä toisensa perään, kunnes viime kesänä se ei yhtäkkiä enää suostunut inahtamaankaan. Penkkiurheilija putsaili vähän tulppia ja sitten se toimi jälleen. Ei kuitenkaan kauan, ja kun Penkkiurheilija kiskoi käynnistysnarua, jokin meni niin peruuttamattomasti rikki, että se ei enää ollut korjattavissa.
Kävimme vuosi sitten alkukesästä lastenhoitoreissulla Keski-Suomessa ja samalla kerralla tapaamassa tiukkaakin tiukemmassa koronakaranteenissa pysytelleitä vanhempiani heidän kotipihallaan. Siellä meille ylpeänä esiteltiin uutta akkukäyttöistä ruohonleikkuria. Itsekin olin sellaisia katsellut ja mietiskellyt voisiko sellainen olla näppärä mökkioloissa. Kun sitä niin kovin kehuttiin ja meidän vanha retroleikkurimme oli muuttunut lopullisesti käyttökelvottomaksi, kävimme heti seuraavana arkipäivänä ostamassa itsellemme samanmoisen. Tosin hiukan pienemmän version, mutta samanmerkkisen kuitenkin.
 |
Olipa juhlaa leikata nurmea uudella, miltei äänettömällä koneella. Kuulosuojaimia ei tarvittu enää lainkaan, kun koneen hurina on kutakuinkin ompelukoneen tasoa. Vaikka itse leikkuri on heppoisen tuntuinen, lähes kokonaan muovinen, luotan sen kestävän mökkioloissamme pienen nurmikkoalueen leikkaamisen verran. Akku riittää yhdeksi leikkuukerraksi ja se on helppo laittaa latautumaan tyhjennyttyään. Hienosti leikkuri toimi ensimmäisen kesänsä!
Vappuna ei vielä päässyt leikkaamaan nurmikkoa ensinnäkään siksi, että vesi lainehti osittain rantanurmikolla ja varsinkaan siksi, että nurtsi ei ollut vielä kasvanut. Seuraavana viikonloppuna pääsin lempipuuhaani surruttelemaan nurmikkoa. Leikkasin ensin koko alueen ja sitten levitin lannoitetta. Tämän jälkeen tuli sopivasti kunnon ukkoskuuro, jonka aikana taisi tulla jopa muutama milli vettä. Lannoitus oli tehostanut nurmikon kasvua ja vesi laskenut sen verran, että kesäloman alkajaisiksi pääsin leikkaamaan lähes koko nurmikon. Sen verran pitkää se jo paikka paikoin oli, että yhdellä latauksella koko nurmikko ei siistiytynyt. No, seuraavana päivänä jatkoin sitten homman loppuun.
 |
| Melkoinen viidakko |
 |
| Tässä ruoho leikattuna, vaikkei siltä ehkä näytäkään =D |
Kesä kesältä nurmikko, kuten koko pihapiirikin kohenee. Mukavaa täällä on puuhastella - kotipuutarhan hoito ei sitten kyllä oikein enää kiinnostelekaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti