Paikka kaikille ja kaikki paikalleen!

Minä olen lähipiirissä käsittääkseni oikeinkin tunnettu siitä, että pidän järjestyksestä ja siisteydestä (siivousnatsi) . Minusta tässä ideologiassa on paljon hyvää: tavarat löytyvät helpommin, kun niillä on oma paikkansa, siisteys luo harmoniaa ja onhan se nyt vaan mukavaa, kun on siistiä! Mökillä ei alussa oikein ollut säilytyspaikkoja. Hankittiin sitten yhteensä neljä erilaista lipastoa ja lisäksi olohuoneen sohvan mukana tuli kaksi pientä vuodevaatelaatikkoa. Nyt säilytystilaa on ihan mukavasti ja aittaan on mahdollista hankkia vielä lisääkin kaappeja tai lipastoja, jos tarve vaatii. Kuten blogin alussa mainitsinkin, tavoitteena on, ettei epämääräistä tavaraa lojuisi siellä sun täällä tai roikkuisi nauloissa ja tapeissa epäsiististi. Toistaiseksi tavoite on aika mukavasti onnistunutkin. Totta puhuen muutama lipaston laatikko on tällä hetkellä jopa tyhjillään!

Peittoja ja tyynyjä mahtuu mukavasti sohvan alla oleviin pyörällisiin laatikoihin. Pyyhkeitä ja lakanoita säilytetään puolestaan viereisessä korkeassa lipastossa, jonka ylälaatikossa on kaikenlaista tärkeää aina sytytyspaloista hyttyskarkottimiin ja aurinkovoiteisiin.

Mökkireissulle lähtiessä pakataan yleensä vaatteet kasseihin. Makuuhuoneen nurkassa on henkareille rekki ja toisessa nurkassa lipasto. Jos ollaan viikonloppua pidempi aika, minun tulee usein tyhjennettyä kassini näihin säilytyspaikkoihin. Joitakin vaatteita ollaan jätetty mökillekin: niitä kuuluisia "mökkivaatteita", joilla voi tehdä mitä vaan puiden kaadosta ja haravoinnista kalastukseen, maalaamiseen ja jopa kaupassakäyntiin saakka. Ei se ole niin justiinsa tuon pukeutumisen suhteen!

Oli muuten penkkiurheilijalla hommaa kasata näitä kaikkia lipastoja! Ovat kaikki nimittäin Ingvarin putiikista ja kuten kaikki tietävät, edullinen hinta korreloi vahvasti itsepalvelun kanssa. Mutta nyt ovat kaikki koottuina ja tukevasti paikallaan.  

Trendituolit

Meille kulkeutui vuosia sitten pari pinnatuolia, jotka jostain syystä ajautuivat nykyisen kotimme silloiselle raksalle viitisentoista vuotta sitten. Toimivat sellaisina taukotuoleina ja korokkeina mm. maalaushommissa. Niinpä niistä tuli maalitäpläisiä ja tarpeettomia. Pikkusiskoni muutti ja annoimme ne hänelle lainaksi. Vuosia myöhemmin, viime kesänä, siskoni muutti jälleen ja tavaroita lastatessamme hoksasimme meidän tuolien olevan edelleen hänellä. Tuolit kotiutuivat taas meille ja saatuaan valkoisen maalipinnan talven aikana pääsivät nyt mökille. Samaiset tuolit näyttävät olevan nykyään tosi suosittuja, ja vaikkeivät enää alkuperäisessä asussaan olekaan, menisivät taatusti kuin kuumille kiville kirppiksillä. Käsittääkseni nuo ovat Ilmari Tapiovaaran 1950-luvulla Askolle suunnittelemia Fanett-tuoleja. Tämän mallin arvellaan olevan suomalaisen kalustehistorian eniten valmistettu tuolimalli. Klassikko siis tämä siro lady, feminiinihän tuo on, eikö?

En tehnyt erityisen huolellisia pohjatöitä ennen maalausta, koska mökillä ei tarvitse olla ihan niin sliipattua. Kauempaa näyttävät oikein siisteiltä, vaikka lähemmin tarkastellen voikin nähdä jonkin verran epätasaisuuksia. Pirtinpöytä ja -penkit, jotka maalasin viime kesänä pariin, osin kolmeenkin kertaan, ovat jo jonkin verran kuluneet. Farkkujen takataskujen niitit raapivat penkin pintaa armottomasti. Nuoriso kun ei saavu mökille aina rennoissa verkkareissa tai lökäreissä.

Uusia huonekaluja ei enää oikeastaan mahdukaan mökin puolelle. Aitta sen sijaan on vielä sisustamatta. Kesällä täytyy aloittaa homma lastaamalla jälleen kaatopaikkakuorma ja jatkaa maalaamalla muutamia jäljellejääviä huonekaluja sekä hankkimalla jotakin uutta (tai varmaankin kierrätettyä). 

Ympyrä sulkeutuu

Niinpä vain on kulunut jo kokonainen vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran asteltiin Lähderannan pihapiiriin. Käsittämättömän positiivista on ollut koko ajan ensimmäistä kotimatkaa ja sitä seurannutta vuorokautta lukuunottamatta, jolloin tuntui löytyvän vain huonoja puolia. Siitä enemmän Epäilyksiä -postauksessa. Edelleenkin vielä joka kerta mökille mennessä tuntee hykerryttävää onnellisuutta: tämä on meidän! Mökiltä on löytynyt jotain uutta lähes jokaisella käyntikerralla. Vielä viimeisimmälläkin reissulla pihalta löytyi edellisen omistajarouvan (näin oletan) aikaansaannos. Mökin edustalla on iso kanto, joka on jo osittain lahonnut. Sen ympärillä kasvaa puolukkaa, sammalta ja kanervia. Sieltä täältä pilkotti muutama kivikin. Kannon ympäriltä haravoidessani haravan piikkiin takertui hiukan suurempi tuppo sammalta, jonka alta puolestaan paljastui siististi kasattuja kiviä. Ryhdyin taas kaiveluhommiin ja lopputulos oli ihan mukava:

Kuvien laatu on jälleen kehnonpuoleinen, kun en muistanut ottaa kameraa mukaan viime reissulle. Niinpä kuvat on räpsitty kännykällä, eikä niiden laatu ole järin kummoinen. Mutta itse asia lienee tullut selväksi. Suunnittelin, että kannon sisään voisi istuttaa jotain kivikkokasvia. Ja ehkä tuohon kannon ympärillekin. Kivien päältä ja ympäriltä piti kiskoa aika tavalla kasvillisuutta. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tajunnut, että puolukan- ja mustikanvarvutkin voivat olla "rikkaruohoja". Alkuun tuntui hiukan pahalta kiskoa niitä pois, mutta siihenkin näemmä tottuu. Tontilla on silti edelleenkin tuhansia varpuja, joten eivät ne lajit taida kuolla sukupuuttoon edes mökin ympäristössä. 

Kesä jo toukokuussa

Oi näitä arkipyhiä! Toivottavasti hallitus ei ehdi kajota kilpailukyvyn ja tuottavuusloikan nimissä näihin kansantalouden köyhdyttäjiin. Meillä osa perheestä sai lomailla ruhtinaalliset neljä päivää, osa joutui tyytymään yhteen arkivapaaseen ennen tavallista viikonloppua. Itse kuuluin tähän onnekkaampaan porukkaan, joka toki oli vapaansa tienannut jo aiemmin lauantaikoulupäivän merkeissä. Yhtä kaikki, pääsimme viettämään mökkiviikonloppua ja lähtemään kotoa jo tavanomaista aiemmin perjantaina. Vappuviikonlopusta saakka jatkunut poikkeuksellisen lämmin sää vain jatkui ja jatkui. Sääennusteet lupasivat kesäistä säätä yli viikonlopunkin. Suurenmoista! Vuosi sitten keväällä ei juuri nautittukaan lämpimistä päivistä.

Vesi hurjan korkealla.

Sama ranta loppukesällä.

Kuljeskeltiin tiluksilla ja katseltiin oliko talvi tehnyt tuhoja. Eipä havaittu mitään. Rantakivet olivat vielä veden peitossa, joten ei voitu ihan vielä tietää, ovatko pysyneet paikoillaan vai lähteneet valumaan. Vaikka viime kesän, syksyn ja tämän keväänkin aikana on kaadettu useita koivuja, niitä on vielä jäljellä turhan paljon. Nimittäin sen lisäksi, että ne varjostavat aika tavalla, ne mokomat myös roskaavat erityisen paljon. Yllättävän suuret kasat kuivuneita lehtiä, oksia, risuja ja ties mitä tuli haravoitua.

Koska sää oli mitä parhain, sisälläolo ei paljoa kiinnostanut, paitsi Penkkiurheilijaa, joka ei malttanut olla seuraamatta jääkiekkoa, pesäpalloa, snookeria ja mitä näitä nyt. Kyllä hänkin oli välillä ulkona, todistettavasti jopa haravoi pihaa ja haki kuopuksen uistimen vähintään puolenkymmentä kertaa milloin pohjasta, milloin puusta.

Pääsiäistä osa 3

Alunperin meillä oli tarkoitus olla mökillä perjantaista sunnuntaihin, mutta koska sää muuttui ihanan lämpimäksi ja aurinkoiseksi, päätimmekin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Tytöilläkään ei ollut mitään sitä vastaan, heidän aikansa oli kulunut rattoisasti monenlaisissa puuhissa.

Välillä kuivateltiin vaatteita saunassa ja taas päästiin ulkoilemaan. Tällä kertaa kiivettiin vastarannalla olevalle mäelle liukureiden kanssa. Sieltä pääsi liukkaasti alas, vaikka vähän pitikin väistellä pälviä.

Pääsiäismessussa jaettiin narsisseja.

Näin keväällä mökilläolo oli huomattavasti helpompaa ja miellyttävämäpää kuin talvella. Seuraavalla mökkikäynnillä lumet ovat jo sulaneet ja toivottavasti jäätkin lähteneet. Kohta ympyrä alkaa sulkeutua: kokonainen mökkivuosi on pian takana. Tulevana kesänä on edessä kiukaan ja laiturin uusiminen, terassin teko, puiden kaatamista ja rakennusten maalausta. Puuhaa siis riittää, mutta toisaalta mökkipäiviäkin tullee enemmän kuin ensimmäisenä mökkikesänä. Uskon, että aikaa jää lomailuunkin ihan riittävästi. Ja elleivät voimat riitä, siirretään jotain seuraavalle kesälle.

Pääsiäistä osa 2

Kun tultiin mökille, edellisenä yönä oli ollut pakkasta. Jäällä oli mukava liikkua kantohangen päällä. Pääsiäispyhinä aurinko alkoi paistaa ja lumi jään pinnassa alkoi muuttua sohjoksi. Avannon tekemisen hankaluudesta viisastuneina suuntasimme jälleen paikalliseen halpiskauppaan ostamaan kairan sekä toukkia pilkkimistä varten. Tavoitin ehkä aavistuksen pilkkimisen autuudesta istuessani auringonpaisteessa pilkkiavannon äärellä. Kalojahan ei tietenkään tullut, mutta se lienee usein vain kalastuksen sivutuote.

Sää oli mitä keväisin. Lähdimme retkeilemään jäätä pitkin. Sama matka, mikä kesällä tuntui soutamalla melko pitkältä, olikin kävellen ihan lyhyt. Taas saatiin katsella autioita mökkejä. Täällä päin näemmä harrastetaan enimmäkseen kesämökkeilyä, mikä onkin ihan ymmärrettävää etenkin sähköttömillä mökeillä, joita tuon järven rannalla on useita. Järvi on pitkä ja paikoin vain ehkä viisi metriä leveä. Ensimmäisellä soutureissulla luuli useaan kertaan tulleensa järven pohjukkaan, kunnes lähemmäksi tultuaan huomasi järven vielä jatkuvan. Toisin paikoin kapeikko oli hyvin matala, järven poikki olisi päässyt kahlaamalla, mutta kyllä siitä pääsi veneelläkin. Uuden lahden auetessa näkymän täytti valtavan suuri vedessä oleva siirtolohkare. Tälläkin kerralla rohkeimmat (eli nuorimmat, ketterimmät ja taitavimmat) kiipesivät huipulle saakka. Huipulla sinnittelee myös muutama sitkeä mänty!

Reissun jälkeen tyttöjen sukat, kengät ja housut olivat litimärkiä, sen verran vetiseksi lumi alkoi muuttua. Huomaa vaatteidenkuivatuskuvassa pöydälle kivunnut nivelrikkoinen shetlannin lammaskoira, joka ei päässyt tuossa vaiheessa ulos (eikä muuten omatoimisesti alas pöydältäkään vaivaisine jalkoineen). Seurallinen ja paimentava otus haluaisi olla kaiken aikaa siellä missä isäntäväkikin. 

Mökillä tuli taas levollinen ja rauhoittunut olo.  Aamulla sai nukkua pitkään (vaikka jostain syystä mentiinkin iltaisin tosi aikaisin nukkumaan ja herättiin sitten vastaavasti aamuisin aikaisin virkeinä), eikä tarvinnut välittää aikatauluista ja kellosta. Siksipä meille sopikin oikein hyvin kesäaikaan siirtyminen. Tuota yhden tunnin "menetystä" ei edes huomannut.

Pääsiäistä osa 1

Hiihtoloma oli ja meni. Säät olivat lomaviikolla sellaiset, että päätimmekin pysytellä kaupunkioloissa. Pääsiäinen oli tänä vuonna melko aikaisin, maaliskuun loppupuolella. Luvassa oli kaunista kevätsäätä, joten lähdimme kokeilemaan mökkilomaa. Kuopus sai kaverikseen serkkutytön, joka ei aiemmin ollut vielä käynytkään mökillä. Vähän riskillä lähdimme liikkeelle, koska emme olleet varmoja, oliko mökkitietä aurattu. Tiesimme, että ainakin kivilouhoksille saakka, mutta entä vielä siitä eteenpäin? Onneksemme koko tie oli arattu. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon, että suojasäällä aurattua, pakkasöinä jäätynyttä lunta oli meidän tienhaaran kohdalla reilun puolen metrin paksuinen kerros. Siispä ensitöiksi (kunhan oli avattu mökin ja varaston ovet ja napsautettu sähköt päälle) kaivettiin esiin lapioita ja alettiin kaivaa autolle tienviereen koloa. Ei mitään mahdollisuutta lapioida tietä auki pihaan saakka!
    

Sillä aikaa, kun toinen lapioi, toinen sytytti tulen takkaan ja kantoi tavaroita sisälle. Sitten vaihto: toinen jatkoi lapioimista ja toinen tyhjensi ruokatarvikkeet kaappeihin. Kun auto oli saatu koloonsa, seuraava operaatio oli avannon tekeminen. Vähän varoiteltiin aluksi tyttöjä jäälle menosta, kotipuolessa kun jää oli alkanut jo ohentua kovaa vauhtia. Penkkiurheilija alkoi uurastaa avannon kimpussa moottorisahan kanssa. Jääpeite oli ihan tolkuttoman paksu, paksumpi kuin mootorisahan terän pituus! Oikein nauratti varovaisuutemme: ihan turhaan oltiin varoiteltu tyttöjä! Kauan se avannonteko kesti, mutta hyvä siitä lopulta tuli. Moottorisahan teräketjuöljyä tosin leijui veden pinnassa, mutta pesuvedeksi sitä vain käytettiin. Ei tällä kertaa kylläkään lainkaan astioiden pesuun.

Näyttää pieneltä kololta, mutta kyllä sinne avantouimarin toinen jalka mahtuisi ihan kokonaan :D

Tytöillä oli uimapuvut mukana avantouintia varten, mutta teknisistä syistä johtuen avantoon pulahdus ei tällä kertaa ollut mahdollista. Sitävastoin hangessajuoksu saunomisen lomassa sujui näiltä neideiltä ripeästi. Talvimökkeilyn parhaat puolet siis tehokkaassa käytössä nuoriso-osaston toimesta.