Pääsiäistä osa 2

Kun tultiin mökille, edellisenä yönä oli ollut pakkasta. Jäällä oli mukava liikkua kantohangen päällä. Pääsiäispyhinä aurinko alkoi paistaa ja lumi jään pinnassa alkoi muuttua sohjoksi. Avannon tekemisen hankaluudesta viisastuneina suuntasimme jälleen paikalliseen halpiskauppaan ostamaan kairan sekä toukkia pilkkimistä varten. Tavoitin ehkä aavistuksen pilkkimisen autuudesta istuessani auringonpaisteessa pilkkiavannon äärellä. Kalojahan ei tietenkään tullut, mutta se lienee usein vain kalastuksen sivutuote.

Sää oli mitä keväisin. Lähdimme retkeilemään jäätä pitkin. Sama matka, mikä kesällä tuntui soutamalla melko pitkältä, olikin kävellen ihan lyhyt. Taas saatiin katsella autioita mökkejä. Täällä päin näemmä harrastetaan enimmäkseen kesämökkeilyä, mikä onkin ihan ymmärrettävää etenkin sähköttömillä mökeillä, joita tuon järven rannalla on useita. Järvi on pitkä ja paikoin vain ehkä viisi metriä leveä. Ensimmäisellä soutureissulla luuli useaan kertaan tulleensa järven pohjukkaan, kunnes lähemmäksi tultuaan huomasi järven vielä jatkuvan. Toisin paikoin kapeikko oli hyvin matala, järven poikki olisi päässyt kahlaamalla, mutta kyllä siitä pääsi veneelläkin. Uuden lahden auetessa näkymän täytti valtavan suuri vedessä oleva siirtolohkare. Tälläkin kerralla rohkeimmat (eli nuorimmat, ketterimmät ja taitavimmat) kiipesivät huipulle saakka. Huipulla sinnittelee myös muutama sitkeä mänty!

Reissun jälkeen tyttöjen sukat, kengät ja housut olivat litimärkiä, sen verran vetiseksi lumi alkoi muuttua. Huomaa vaatteidenkuivatuskuvassa pöydälle kivunnut nivelrikkoinen shetlannin lammaskoira, joka ei päässyt tuossa vaiheessa ulos (eikä muuten omatoimisesti alas pöydältäkään vaivaisine jalkoineen). Seurallinen ja paimentava otus haluaisi olla kaiken aikaa siellä missä isäntäväkikin. 

Mökillä tuli taas levollinen ja rauhoittunut olo.  Aamulla sai nukkua pitkään (vaikka jostain syystä mentiinkin iltaisin tosi aikaisin nukkumaan ja herättiin sitten vastaavasti aamuisin aikaisin virkeinä), eikä tarvinnut välittää aikatauluista ja kellosta. Siksipä meille sopikin oikein hyvin kesäaikaan siirtyminen. Tuota yhden tunnin "menetystä" ei edes huomannut.