Niinpä vain on kulunut jo kokonainen vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran asteltiin Lähderannan pihapiiriin. Käsittämättömän positiivista on ollut koko ajan ensimmäistä kotimatkaa ja sitä seurannutta vuorokautta lukuunottamatta, jolloin tuntui löytyvän vain huonoja puolia. Siitä enemmän Epäilyksiä -postauksessa. Edelleenkin vielä joka kerta mökille mennessä tuntee hykerryttävää onnellisuutta: tämä on meidän! Mökiltä on löytynyt jotain uutta lähes jokaisella käyntikerralla. Vielä viimeisimmälläkin reissulla pihalta löytyi edellisen omistajarouvan (näin oletan) aikaansaannos. Mökin edustalla on iso kanto, joka on jo osittain lahonnut. Sen ympärillä kasvaa puolukkaa, sammalta ja kanervia. Sieltä täältä pilkotti muutama kivikin. Kannon ympäriltä haravoidessani haravan piikkiin takertui hiukan suurempi tuppo sammalta, jonka alta puolestaan paljastui siististi kasattuja kiviä. Ryhdyin taas kaiveluhommiin ja lopputulos oli ihan mukava:
Kuvien laatu on jälleen kehnonpuoleinen, kun en muistanut ottaa kameraa mukaan viime reissulle. Niinpä kuvat on räpsitty kännykällä, eikä niiden laatu ole järin kummoinen. Mutta itse asia lienee tullut selväksi. Suunnittelin, että kannon sisään voisi istuttaa jotain kivikkokasvia. Ja ehkä tuohon kannon ympärillekin. Kivien päältä ja ympäriltä piti kiskoa aika tavalla kasvillisuutta. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tajunnut, että puolukan- ja mustikanvarvutkin voivat olla "rikkaruohoja". Alkuun tuntui hiukan pahalta kiskoa niitä pois, mutta siihenkin näemmä tottuu. Tontilla on silti edelleenkin tuhansia varpuja, joten eivät ne lajit taida kuolla sukupuuttoon edes mökin ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti