Meille kulkeutui vuosia sitten pari pinnatuolia, jotka jostain syystä ajautuivat nykyisen kotimme silloiselle raksalle viitisentoista vuotta sitten. Toimivat sellaisina taukotuoleina ja korokkeina mm. maalaushommissa. Niinpä niistä tuli maalitäpläisiä ja tarpeettomia. Pikkusiskoni muutti ja annoimme ne hänelle lainaksi. Vuosia myöhemmin, viime kesänä, siskoni muutti jälleen ja tavaroita lastatessamme hoksasimme meidän tuolien olevan edelleen hänellä. Tuolit kotiutuivat taas meille ja saatuaan valkoisen maalipinnan talven aikana pääsivät nyt mökille. Samaiset tuolit näyttävät olevan nykyään tosi suosittuja, ja vaikkeivät enää alkuperäisessä asussaan olekaan, menisivät taatusti kuin kuumille kiville kirppiksillä. Käsittääkseni nuo ovat Ilmari Tapiovaaran 1950-luvulla Askolle suunnittelemia Fanett-tuoleja. Tämän mallin arvellaan olevan suomalaisen kalustehistorian eniten valmistettu tuolimalli. Klassikko siis tämä siro lady, feminiinihän tuo on, eikö?
En tehnyt erityisen huolellisia pohjatöitä ennen maalausta, koska mökillä ei tarvitse olla ihan niin sliipattua. Kauempaa näyttävät oikein siisteiltä, vaikka lähemmin tarkastellen voikin nähdä jonkin verran epätasaisuuksia. Pirtinpöytä ja -penkit, jotka maalasin viime kesänä pariin, osin kolmeenkin kertaan, ovat jo jonkin verran kuluneet. Farkkujen takataskujen niitit raapivat penkin pintaa armottomasti. Nuoriso kun ei saavu mökille aina rennoissa verkkareissa tai lökäreissä.
Uusia huonekaluja ei enää oikeastaan mahdukaan mökin puolelle. Aitta sen sijaan on vielä sisustamatta. Kesällä täytyy aloittaa homma lastaamalla jälleen kaatopaikkakuorma ja jatkaa maalaamalla muutamia jäljellejääviä huonekaluja sekä hankkimalla jotakin uutta (tai varmaankin kierrätettyä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti