Kyllä joulu on sentään ihanaa aikaa! Nyt kun lapset ovat jo isoja, joulu ei ole enää jännitystä ja säpinää, vaan enemmänkin tunnelmaa ja meille melko harvinaista yhdessäoloa. Muutama päivä ihan vain oman perheen kesken leppoisassa tunnelmassa lautapelejä pelaillen ja lapsuusmuistoja kertaillen on ihan parasta.
Vaikka jouluaaton illallisella oli runsaasti erilaista syötävää, joukossamme on edelleen muutama nirso yksilö, joka kokoaa annoksensa lähes yksinomaan kinkusta ja perunoista. Tämän ennakoiden olin ostanut kinkkuja kaksin kappalein. Yllätyin silti siitä, että toinen kinkku piti laittaa uuniin jo joulupäivän aamuna. Ensimmäinen kinkku oli sentään yli viisikiloinen luuton juhlakinkku.
Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu joulurauhanjulistuksen kuuntelu/katselu. Tämä perinne on peräisin meidän kummankin lapsuudenkodeista. Silloin se aina kuunneltiin radiosta ja sitä kuunnellessa tuli luotua oma mielikuva Vanhasta Suurtorista Brinkkalan taloineen. Muutettuani myöhemmin Turkuun opiskelemaan tulivat tutuiksi ja arkipäiväisiksi niin tuo tori, kuin tuomiokirkon kellojen äänikin. Tänä vuonna meitä kökötti sohvalla tasan kolme tyyppiä seuraamassa joulurauhan julistamisen seremoniaa: itseni lisäksi Penkkiurheilija ja vanhin tytär. Muille perheenjäsenille hetki oli aivan liian varhainen.
Kuopus tahtoi välttämättä piparkakkutalon. Hellyin hankkimaan valmiin vain kokoamista ja koristelua vailla olevan mallin. Lähes itsenäisesti neiti tuon teki, vaikka voimat jossain vaiheessa uupuivatkin ja koristelin mökin loppuun. Sain sittemmin häneltä todistajien läsnäollessa vakuutuksen, että meidän perheeseen ei enää laiteta moista, kun loppujen lopuksi on aika työläs (puolivalmiinakin), eikä ole välttämättä erityisen kaunis ja syömishetken koittaessa se ei enää maistukaan juuri kenellekään.
Papin perheessä kasvaneena joulukirkko kuului lapsuudessani itsestäänselvästi joulunajan tapahtumiin. Omassakin perheessä aattohartaus on jokavuotinen perinne. Jouluaamun kirkkoonkin on lähdetty toisinaan ja muutaman kerran käyty myös jouluyön messussa. Kynttilöitä emme ole vieneet hautausmaalle, kun olemme kumpikin niin onnekkaita, ettemme ole vielä menettäneet vanhempiamme, ja lapsuudessamme kuolleet lähisukulaiset on haudattu kirkkomaihin muualle Suomeen.
Rauhaisa joulunaika on jo takana. Kaikki muut jatkavat lomailuaan, paitsi alikersantti, joka käväisi jo kasarmilla palatakseen muutaman päivän kuluttua kotiin viettämään uutta vuotta. Tai tarkemmin tuo nuoriso-osaston siipi aikoo lähteä mökille uudeksi vuodeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti