Sauna

Meidän mökin sauna on oikein hyvä. Vielä piirun verran paremmaksi se tuli, kun sinne vaihdettiin uusi kiuas. Kiukaan vaihtaminen ei sujunut ihan vaivatta, vaikka Penkkiurheilijalla olikin apunaan Metsuri. Jälleen kerran paikallinen puutavaraliike osoitti asiakaspalveluhenkisyytensä ensinnäkin myymällä kiukaan kilpailevan, ison rautakauppaketjun alennushintaan, vaikka heidän oma hintansa oli yli satasen verran kalliimpi. Sitten asiakkaalle luvattiin rälläkkä lainaksi (miten ihmeessä se olikin taas kotona?) ja kun kiukaan savutorvi osoittautui väärän kokoiseksi, pomo kipaisi hakemassa kotoaan sopivamman (joka tosin ei sekään sopinut). Mielellään hankkii tarvikkeet kyllä tuollaisesta palvelevasta puljusta!



Kun kiuas oli rahdattu mökille (huomaa vankka sidonta), siinä piti ennen asennusta koepolttaa pesällinen puita. Hyvin syttyi ja hienosti paloi! Ympärillä oli tapahtumaa seuraamassa parhaillaan ainakin viisi aikuista, pari lasta ja kaupan päälle vielä kolme koiraa. Nimittäin samaan aikaan meillä oli käymässä sukulaisia enemmänkin.





Alkuperäisen kiukaan savutorvi oli omituisen kokoinen, eikä standardikokoisista löytynyt siihen sopivaa jatketta. Niinpä piti hiukan askarrella. Tilautyönä teetetään myöhemmin oikean kokoinen, vaikka tuokin kyhäelmä on toiminut moitteettomasti.

Kyllä kelpaa saunoa! Vesi lämpenee nykyään hiukan toiseen malliin tuossa kiuasta kiertävässä vesisäiliössä, eikä enää tarvita lisäksi piippumallista vesisäiliötä. Saunan uudistamisessa riittää silti vielä tehtävää. Lattia on peitetty muovimatolla ja suunnitelmissa onkin vaihtaa siistimpi ja järkevämpi päällysmateriaali, joka lienee laatta. Tällä hetkellä lattialla on lisäksi kasarityyliin rullattava muoviritilä. Ei ole erityisen kaunis sekään. Haaveilen puisesta ritilämatosta. Lauteet ovat ihan siistit, mutta ne olisi hyvä käsitellä saunasuojalla, jonka voisi sävyttää. Kaikki muoviastiat vaihdettiin viime vuonna, joten se puoli on jo kunnossa.

Saunan pukuhuonetta olen nyt katsellut jo kolmatta kesää, enkä oikein vieläkään tiedä mitä sille kannattaisi tehdä. Lattia on puinen ja lakattu. Se on jo aika kulunut, joten se varmaan maalataan. Seinätkin ovat mäntypuiset. Myös niiden maalausta on harkittu, mutta tarkkaa visiota ei vielä ole pukuhuoneen tulevaisuudesta. Ei kuitenkaan kuulu enää tämän kesän urakoihin, joten antaapa ideoiden hautua talven yli!

Tänään lähdemme reilun kahden viikon mökkeilyn jälkeen kotiin. Huomenna käytämme Manua veriarvokontrollissa (olenkohan kirjoittanutkaan sen uusimmasta diagnoosista hepatiitista, joka todettiin bonuksena aiempia vaivoja hoidettaessa) ja lähdemme vaunuilemaan Keski-Suomeen ja pesäpalloleireilemään Ouluun. Ennen kesäloman loppumista ehdimme vielä vajaaksi viikoksi mökkipuuhiin.

Tyhjä pesä

Eräänä heinäkuisena arkiaamuna se tapahtui. Sattumoisin katselin ikkunasta huussin suuntaan, kun huomasin pesästä lennähtävän monta lintua yhtä aikaa. Lento oli alkuun vähän räpistelyä, mutta kaikki neljä poikasta pääsivät kuka mihinkin. Yksi männyn oksalle, toinen katon harjalle ja loppujen paikkaa en nähnytkään. Aivan oikein, neljä. Nimittäin yksi surkea pahnanpohjimmainen jäi ihmettelemään ypöyksin pesään. Siellä se törötti orpona. Meillä olikin kiintoisa aamu, kun seurasimme tämän viimeisenkin maailmallelähtöä. Pitkän ajan kuluttua muiden lähdöstä se räpisteli matkaan, mutta ei onnistunut lentämään kuin muutaman metrin matkan. Emo lenteli huolestuneena sen ympärillä. Jonkin aikaa maassa kyykötettyään, poikanen kapsahti vieressä olevan polkupyörän pinnan päälle. Emo kävi muutamaan kertaan ruokkimassa sitä siihen ja lopulta se vahvistui niin, että lähti liikkeelle. Sen koommin emme lintuperhettä ole nähneet. Sääli, sillä niitä oli varsin hauska seurata.

Melkoista symboliikkaa tuossa niin tuikitavallisessa ja luonnollisessa tapahtumassa oli. Meidän perheessä näitä pesästälähtöjä on ollut vuosien varrella jo useita. Pesään on myös palattu, kun lähtö on alunperinkin ollut väliaikainen. Juuri nyt pesä tutisee, kun tammikuussa Tytär muutti toiseen maakuntaan työn perässä ja vanhin Poika kihlautui ja suunnittelee morsiamensa kanssa oman pesän perustamista. Toiseksi vanhin Poika puolestaan palasi kotiin asepalveluksen jälkeen. On se vaan onni, että ihmisparin pesään ei ilmesty viittä poikasta yhtä nopeaan tahtiin kuin näillä seuraamillamme lintusilla. Ja erityisen hienoa on, etteivät kaikki poikaset pyrähdä yhtä aikaa pois!

Kulttuurimatkailua koti-Suomessa

Eräänä sateisena mökkisunnuntaina terassinteon jälkeen lähdimme Penkkiurheilijan ja Kuopuksen kanssa lähiseudulla sijaitsevalle Verlan museoalueelle, joka on Unescon maailmanperintökohde. Verlassa on aikoinaan ollut puuhiomo ja paperitehdas. Se lopetettiin vuonna 1964 ja vajaata vuosikymmentä myöhemmin tyhjilleen jääneet rakennukset ja koneet kunnostettiin museoksi.





Tuo lähes sata vuotta toiminut tehdas oli aikoinaan tyypillinen metsäteollisuuden synnyttämä tehdasyhteisö, jossa kaikista siihen kuuluvista pidettiin hyvää huolta. Opastetulla kierroksella kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tehtaan historiasta. Harvinaisen sympaattinen oli tositarina tehtaan lopettamisesta. Työntekijät jäivät pikkuhiljaa eläkkeelle ja tehdas ajettiin alas työntekijöiden ehdoilla. Koko tehtaan tuotantokapasiteetti oli suuruutensakin aikoina ollut nykymittapuussa hyvin vaatimaton. Muistaakseni vuoden tuotanto vastaa modernin tehtaan päivätuotantoa.

Tehtaan sisällä ei saanut ottaa valokuvia, joten nähtävänä on vain ulkokuvia. Opastettu kierros alkoi dokumenttielokuvalla, joka oli kuvattu tehtaan viimeisinä viikkoina kesällä 1964. Opas kertoi esittelyn lomassa mielenkiintoisia tarinoita tehtaan työntekijöistä ja työnteosta tuossa sympaattisessa miljöössä. Työ ei suinkaan ollut aina helppoa ja mielekästä, nykystandardein ajateltuna se oli varsin vaarallistakin. Tansseissa verlalaiset kuulemma tunnettiinkin lyhyistä sormistaan. 

Tehdasalueella sijaitsee myös lounasravintola ja ruukkikylän puoteja, joissa myydään erilaisia lähiseudun tuotteita. Ostimme ainoastaan pussillisen mustikkalakritsia, vaikka puodit olivat pullollaan kaikkea mielenkiintoista ja osin tarpeellistakin tavaraa. Verlassa olisi muuten käynyt museokortti, jonka ostoa olen jo harkinnut muutaman vuoden (koko sen ajan, kun kortti on ollut saatavilla). Tänäkin vuonna olen käynyt jo ainakin kolmessa paikassa, jossa kortti olisi käynyt. Pääsymaksusta riippuen kortin hinnan (64,90 €) tienaa takaisin parhaassa tapauksessa jo viiden käyntikerran jälkeen. 

Tehdasmiljöön lähialueella on myös esihistoriallisia kalliomaalauksia, joita kävimme tiirailemassa. Kovin vakuuttuneita emme olleet näkemästämme, niin hämärästi näkyivät katselupaikkaamme. Teoksesta kuulemma erottuu selvästi kahdeksan hirveä ja kolme ihmistäkin. Vaikka olen monenlaisia tuherruksia tottunut työssäni tulkitsemaan, eivät ne minusta ainakaan selkeitä olleet. Mutta eittämättä hyvin säilyneitä, jos ne on piirrelty kutakuinkin 7000 vuotta sitten.  

Pöntön asukit

Keväällä kiinnittämiimme linnunpönttöihin tuli siis asukkaat. Kirjosiepot olivat pesineet niihin. Viimeksi mökillä ollessamme pöntöistä kuului aikamoinen piipitys, kun poikaset kiljuivat ruokaa. Ja vanhemmathan kuskasivat sitä taukoamatta.

Yksi uhkarohkea pariskunta oli kyhännyt pesän huussin ylimmän seinälaudan päälle ihan katonrajaan. Joka kerta kun joku meni huussiin, varastoon tai liiteriin, hautojan piti lennähtää pesästä pois. Ei ole helppoa siivekkäidenkään elämä! Onneksi linnut saivat hengähtää muutaman päivän ennenkuin nuoriso valtasi mökin juhannukseksi. Varoittelimme kyllä jälkikasvua eritoten tuosta huussin pesästä, mutta parinkymmenen parikymppisen lomailu ei liene ihan äänetöntä saati liikkeetöntä, joten lintuparat ovat olleet kovilla. Viikon pesimärauhan jälkeen tulimme mökille huomataksemme huussin pesueen jo kuoriutuneen. Vanhemmat lensivät edestakaisin pesän ja ruoka-apajien väliä kuskaten kita auki odottaville untuvikoille ravintoa.



Hämmästyttävän nopeastihan pesäpoikueaika loppuukin. Munimisesta poikasten pesästä lähtöön menee vain noin neljä viikkoa. Toisaalta, Suomen kesä onkin niin lyhyt, että eipä ole aikaa pitkään lapsuuteen! Huikeassa videossa, joka on kuvattu kirjosiepon pöntöstä, näytetään tiivistettynä poikasten elämä.