Keväällä kiinnittämiimme linnunpönttöihin tuli siis asukkaat. Kirjosiepot olivat pesineet niihin. Viimeksi mökillä ollessamme pöntöistä kuului aikamoinen piipitys, kun poikaset kiljuivat ruokaa. Ja vanhemmathan kuskasivat sitä taukoamatta.
Yksi uhkarohkea pariskunta oli kyhännyt pesän huussin ylimmän seinälaudan päälle ihan katonrajaan. Joka kerta kun joku meni huussiin, varastoon tai liiteriin, hautojan piti lennähtää pesästä pois. Ei ole helppoa siivekkäidenkään elämä! Onneksi linnut saivat hengähtää muutaman päivän ennenkuin nuoriso valtasi mökin juhannukseksi. Varoittelimme kyllä jälkikasvua eritoten tuosta huussin pesästä, mutta parinkymmenen parikymppisen lomailu ei liene ihan äänetöntä saati liikkeetöntä, joten lintuparat ovat olleet kovilla. Viikon pesimärauhan jälkeen tulimme mökille huomataksemme huussin pesueen jo kuoriutuneen. Vanhemmat lensivät edestakaisin pesän ja ruoka-apajien väliä kuskaten kita auki odottaville untuvikoille ravintoa.
Hämmästyttävän nopeastihan pesäpoikueaika loppuukin. Munimisesta poikasten pesästä lähtöön menee vain noin neljä viikkoa. Toisaalta, Suomen kesä onkin niin lyhyt, että eipä ole aikaa pitkään lapsuuteen! Huikeassa videossa, joka on kuvattu kirjosiepon pöntöstä, näytetään tiivistettynä poikasten elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti