Kulttuurimatkailua koti-Suomessa

Eräänä sateisena mökkisunnuntaina terassinteon jälkeen lähdimme Penkkiurheilijan ja Kuopuksen kanssa lähiseudulla sijaitsevalle Verlan museoalueelle, joka on Unescon maailmanperintökohde. Verlassa on aikoinaan ollut puuhiomo ja paperitehdas. Se lopetettiin vuonna 1964 ja vajaata vuosikymmentä myöhemmin tyhjilleen jääneet rakennukset ja koneet kunnostettiin museoksi.





Tuo lähes sata vuotta toiminut tehdas oli aikoinaan tyypillinen metsäteollisuuden synnyttämä tehdasyhteisö, jossa kaikista siihen kuuluvista pidettiin hyvää huolta. Opastetulla kierroksella kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tehtaan historiasta. Harvinaisen sympaattinen oli tositarina tehtaan lopettamisesta. Työntekijät jäivät pikkuhiljaa eläkkeelle ja tehdas ajettiin alas työntekijöiden ehdoilla. Koko tehtaan tuotantokapasiteetti oli suuruutensakin aikoina ollut nykymittapuussa hyvin vaatimaton. Muistaakseni vuoden tuotanto vastaa modernin tehtaan päivätuotantoa.

Tehtaan sisällä ei saanut ottaa valokuvia, joten nähtävänä on vain ulkokuvia. Opastettu kierros alkoi dokumenttielokuvalla, joka oli kuvattu tehtaan viimeisinä viikkoina kesällä 1964. Opas kertoi esittelyn lomassa mielenkiintoisia tarinoita tehtaan työntekijöistä ja työnteosta tuossa sympaattisessa miljöössä. Työ ei suinkaan ollut aina helppoa ja mielekästä, nykystandardein ajateltuna se oli varsin vaarallistakin. Tansseissa verlalaiset kuulemma tunnettiinkin lyhyistä sormistaan. 

Tehdasalueella sijaitsee myös lounasravintola ja ruukkikylän puoteja, joissa myydään erilaisia lähiseudun tuotteita. Ostimme ainoastaan pussillisen mustikkalakritsia, vaikka puodit olivat pullollaan kaikkea mielenkiintoista ja osin tarpeellistakin tavaraa. Verlassa olisi muuten käynyt museokortti, jonka ostoa olen jo harkinnut muutaman vuoden (koko sen ajan, kun kortti on ollut saatavilla). Tänäkin vuonna olen käynyt jo ainakin kolmessa paikassa, jossa kortti olisi käynyt. Pääsymaksusta riippuen kortin hinnan (64,90 €) tienaa takaisin parhaassa tapauksessa jo viiden käyntikerran jälkeen. 

Tehdasmiljöön lähialueella on myös esihistoriallisia kalliomaalauksia, joita kävimme tiirailemassa. Kovin vakuuttuneita emme olleet näkemästämme, niin hämärästi näkyivät katselupaikkaamme. Teoksesta kuulemma erottuu selvästi kahdeksan hirveä ja kolme ihmistäkin. Vaikka olen monenlaisia tuherruksia tottunut työssäni tulkitsemaan, eivät ne minusta ainakaan selkeitä olleet. Mutta eittämättä hyvin säilyneitä, jos ne on piirrelty kutakuinkin 7000 vuotta sitten.