Nuorin poikamme ei ole kovin paljon mökillä vielä viihtynyt. Ensimmäisenä kesänä pari kertaa, toisenakin pari kertaa (joskin vähän pidempinä maalauskeikkoina) ja viime kesänä ei lainkaan. Syyslomalla hän innostui lähtemään mukaamme, kun oli hoksannut ensimmäisten kaverien täyttävän kahdeksantoista ja saavan ajokortit. Sitämyötä mökille voisikin lähteä kaveriporukalla. Tämän itsenäisen mökilläkäymisen ehdoksi kuitenkin asetettiin opintomatka vanhempien seurassa. Syyslomalla siis pyrittiin perehdyttämään kaveri mahdollisimman hyvin mökkeilyn saloihin. Jossain vaiheessa ennen joulua tyyppi varasi mökin itselleen ja kavereilleen uudeksi vuodeksi. Isoveljetkin olisivat olleet kiinnostuneita kyseisestä ajankohdasta, mutta tällä kertaa pikkuveli veti pidemmän korren.
Vaikkemme ylihuolehtivaisiksi itseämme tunnistakaan, päätimme kuitenkin lähteä etukäteen lämmittämään rakennuksia ja tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa poikien tulla lomailemaan. Lunta oli Etelä-Savossa tullut siihen malliin, että ihan ei uskaltanut ajaa mökkitietä perille saakka. Jätimme auton soramontuille ja lastasimme kantamuksemme neuvokkaina kotoa mukaan ottamaamme pulkkaan. Yllättävän raskasta tarpoa kantamusten kanssa, vaikka tie olikin aurattu edellisen tai sitä edellisen lumisateen jälkeen ja tiellä oli vain ehkä kymmenen sentin kerros lunta. Sen verran kuitenkin, ettei uskaltanut lähteä autolla yrittämään yöllisen vesisateen pehmentämää tietä.
Vaikkemme ylihuolehtivaisiksi itseämme tunnistakaan, päätimme kuitenkin lähteä etukäteen lämmittämään rakennuksia ja tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa poikien tulla lomailemaan. Lunta oli Etelä-Savossa tullut siihen malliin, että ihan ei uskaltanut ajaa mökkitietä perille saakka. Jätimme auton soramontuille ja lastasimme kantamuksemme neuvokkaina kotoa mukaan ottamaamme pulkkaan. Yllättävän raskasta tarpoa kantamusten kanssa, vaikka tie olikin aurattu edellisen tai sitä edellisen lumisateen jälkeen ja tiellä oli vain ehkä kymmenen sentin kerros lunta. Sen verran kuitenkin, ettei uskaltanut lähteä autolla yrittämään yöllisen vesisateen pehmentämää tietä.
Lämmitimme mökin lisäksi myös aittaa, koska kavereita oli tulossa kolme autolastillista. Veimme aittaan irtopatterin, joka lämmittää melko tehokkaasti. Siellä on toki myös surullisenkuuluisa Porin Matti, jota lämmitimme ensimmäisenä kesänä saaden aikaan Lähderannan sisällissodan. Se siis pitäisi purkaa ja puhdistaa. On lankomiehen mukaan kuulemma pikkujuttu. Tähän hätään sitä ei kuitenkaan tehty, vaikka olisi varmasti järkevää saada tuokin tulisija käyttöön.
Lunta oli melkoisesti enemmän kuin kotona. Penkkiurheilija ahersi lapion kanssa kunnon käytävät paikasta toiseen. Ihan hyvä niin, koska kun poikaporukka saapui, kenelläkään ei ollut talvikenkiä tai kumppareita, varoituksista huolimatta. Ne nuoret, ne nuoret! Me jätimme pojat lomailemaan ja lähdimme kotiin kuopuksen ja tämän kavereiden luokse vastaanottamaan uutta vuotta 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti