tiistai 1. tammikuuta 2019

Ihmeen äärellä

Lähestulkoon vuosi siten kirjoitin meidän perheen juhlavuodesta, johon mahtui valmistujaiset, rippijuhlat, kihlajaiset, viisikymppiset, isovanhempien merkkipäiviä, häät ja vielä mummoni satavuotisjuhlat. Muutaman kuukauden kuluttua viimeisistä juhlista saimme järjestää vielä mieliinpainuvan "adoptiopoikamme" kaste-/rippijuhlat. Juhlarintamalla onkin sittemmin ollut hiukan rauhallisempaa. Tämä vuosi lupaa jälleen uusia juhlia!

Vuosi 2018 huipentui parhaalla mahdollisella tavalla, kun pääsimme tapaamaan äärettömän suloista pientä pojantytärtämme. Hän syntyi melkoisen täsmällisesti vain muutamaa tuntia ennen laskettua päivää. Etukäteen jännitettiin mahtaako pienokainen syntyä vuoden viimeisinä päivinä vaiko kenties seuraavan vuoden ensimmäisinä päivinä. Kun neiti sitten ilmestyi iloksemme jo vanhan vuoden puolella, totesimme, että yhtään ei haittaa, vaikka todennäköisesti tuleekin olemaan aina luokkansa nuorin. Lähipiiristä löytyy ammattitaitoa niin varhaiskasvatuksen, perus- ja erityisopetuksen kuin toimintaterapiankin saralta siinä määrin, että jos preppauksen aloittaa jo alkumetreillä, pirpana voi aloittaa koulunsa kukaties jo vaikka vuoden etuajassa. Tottapuhuen emme me olleet lainkaan huolissamme tulevasta koulumenestyksestä, syntymäaikahan on vain yksi siihen vaikuttavista tekijöistä. Sitä paitsi sekä mummi että kumpikin isän puolen tädeistä on hyvinkin loppuvuoden lapsia, eikä sitä ole kyllä tainnut huomata yhtään mistään. Äidin puolen suvun tilanteesta ei olla niin tarkkaan selvillä, mutta naisenergiaa näyttää riittävän sielläkin kiitettävästi.

mummi


vauva

Eipä uskoisi pienokaisen kuvaa katsoessa, että hän on siinä vasta alle vuorokauden ikäinen. Niin viisaan näköisenä jo katselee maailmaa. Hellyttävän pikkuinen alle kolmikiloinen kirppu, supersuloinen ♥







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti