Hankin ensimmäiseen omaan asuntooni (tarkemmin kyllä vuokra-asunto, mutta asuin siinä yksin toisin kuin opiskelijakämpässä) 90-luvun alussa kreikkalaistyyppisiä tuoleja, joiden istuinosassa on punosta. Perheen kasvaessa tuoleja hankittiin joitakin vuosia myöhemmin muutama lisää. Ne ovat kestäneet melko hyvin lähes näihin päiviin saakka, mutta istuinosan punos on vuosien saatossa lähtenyt purkautumaan melkein kaikissa tuoleissa. Koska tuolien rungot ovat edelleen oikeinkin tukevia, päätimme uudistaa istuinosat hyödyntäen samoja Lundiahyllyn levyjä, joita käytimme mökin keittiön hyllyihin. Penkkiurheilija sahasi kätevästi oikean muotoiset kansilevyt ja minä (minä-minä-minä!) hioin reunat nauhahiomakoneella. Työskentelimme nimittäin jälleen työsuhde-etuna (niinä harvoina) Penkkiurheilijan työpaikan käsityöluokassa.
Tuolit odottivat syysloman tienoilta tähän saakka kansilevyjen kiinnittämistä ja maalausta. Joululomalla saimme vihdoin työstettyä tuoliprojektin loppuun. Näistä tuoleista piti alunperin tulla mökkituolit, mutta koska saimmekin onnekkaasti pöytäkaupan kylkiäisenä tuoleja, nämä tuolit löytävät paikkansa sitten jostain muualta.
Tuolit odottivat syysloman tienoilta tähän saakka kansilevyjen kiinnittämistä ja maalausta. Joululomalla saimme vihdoin työstettyä tuoliprojektin loppuun. Näistä tuoleista piti alunperin tulla mökkituolit, mutta koska saimmekin onnekkaasti pöytäkaupan kylkiäisenä tuoleja, nämä tuolit löytävät paikkansa sitten jostain muualta.
Oikeastaan pidän alkuperäisistä enemmän, mutta koska punoksen uusiminen olisi ollut jollei mahdotonta, niin ainakin vaivalloista, emme edes harkinneet ryhtyvämme vaihtopuuhiin. Ja kun tuolin tyyliä jouduttiin muuttamaan, sai värikin muuttua paremmin yhteensopivaksi nykyiseen sisustukseemme. Aikoinaan meillä oli paljonkin sekä tummanvihreitä huonekaluja että tekstiilejä. Sittemmin sisustustyyli on vaalentunut aika tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti