Lapsena luin tuon hokeman jostain sarjakuvalehdestä (olisikohan ollut Nakke Nakuttaja?) ja lause jatkui "mun mammani muni mun". Asiayhteyttä en muista, mutta jäipähän mieleen. Vietimme äitini 80-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna. Koolla oli sukua neljässä polvessa. Viides polvi - se ensimmäinen, ei tällä kertaa ollut mukana. 101-vuotias mummoni ei enää juurikaan poistu kotoaan, joka on nykyään tehostetun tuen palveluyksikössä.
Äiti on erittäin hyvässä kunnossa, nuorekas ja terve. Hän leipoo usein valtavassa leivinuunissa milloin leipiä, milloin sämpylöitä. Uuniin tarvittavat halot hän hakkaa tuosta noin vain tai tarvittaessa käyttää upouutta halkomakonetta, jonka vanhempani ostivat käydessään kesällä Keskisellä. Samalla reissulla kyytiin lähti myös trimmeri ja pandatalokin tuli katsottua. Käsityöihmisen puikot kilkkavat varmasti päivittäin ja joka ikinen suvun jäsen on saanut jossain vaiheessa joko sukat tai lapaset, useimmat sekä että. Mummolareissulla vierailijoiden eteen tuodaan iso pahvilaatikko, josta kukin voi valita itselleen sopivan kokoiset ja näköiset asusteet.
Mummo on aina ollut touhun ihminen, joka ei juurikaan ole istunut toimettomana aloillaan. Hän on järjestänyt monet juhlat vuosikymmenten aikana. Näin jälkikäteen ajateltuna erityisen ruuhkaista on ollut niinä vuosina, kun rippijuhlia ja lakkiaisia on ollut limittäin ja lomittain. Kaikkein hengästyttävintä on muistella 90-luvun alkupuolta, jolloin lapsuudenperheessäni oli puolentoista vuoden sisällä viidet (!!!) häät. Niistä kolmet pidettiin kotipaikkakunnallani ja neljänsienkin järjestämiseen äiti osallistui aktiivisesti.
Äiti on erittäin hyvässä kunnossa, nuorekas ja terve. Hän leipoo usein valtavassa leivinuunissa milloin leipiä, milloin sämpylöitä. Uuniin tarvittavat halot hän hakkaa tuosta noin vain tai tarvittaessa käyttää upouutta halkomakonetta, jonka vanhempani ostivat käydessään kesällä Keskisellä. Samalla reissulla kyytiin lähti myös trimmeri ja pandatalokin tuli katsottua. Käsityöihmisen puikot kilkkavat varmasti päivittäin ja joka ikinen suvun jäsen on saanut jossain vaiheessa joko sukat tai lapaset, useimmat sekä että. Mummolareissulla vierailijoiden eteen tuodaan iso pahvilaatikko, josta kukin voi valita itselleen sopivan kokoiset ja näköiset asusteet.
Mummo on aina ollut touhun ihminen, joka ei juurikaan ole istunut toimettomana aloillaan. Hän on järjestänyt monet juhlat vuosikymmenten aikana. Näin jälkikäteen ajateltuna erityisen ruuhkaista on ollut niinä vuosina, kun rippijuhlia ja lakkiaisia on ollut limittäin ja lomittain. Kaikkein hengästyttävintä on muistella 90-luvun alkupuolta, jolloin lapsuudenperheessäni oli puolentoista vuoden sisällä viidet (!!!) häät. Niistä kolmet pidettiin kotipaikkakunnallani ja neljänsienkin järjestämiseen äiti osallistui aktiivisesti.
Juhlan ohjelma oli aika vapaamuotoinen. Äidin pikkuveli kertoi joitakin muistoja heidän yhteisistä lapsuusvuosistaan. Lahjaksi halusimme antaa alunperin yllätykseksi suunnitellun juhlan. Muutimme pari viikkoa ennen juhlaa suunnitelmia ja kerroimme äidille, että juhlat ovat tulossa. Niinpä hän ehti valmistautua juhlittavana oloon, joka ei välttämättä ole hänelle ihan luontevaa. Kokosimme myös valokuvista ja muutamista äitiin liittyvistä muistoista pienen kronikan. Lastenlasten kuoro lauloi mummolle. Köörin ikäjakauma on kolmesta kahteenkymmeneen kuuteen vuoteen, paikallaolleista vanhin oli 25-vuotias ja nuo nuorimmat kolmivuotiaat olivat kumpainenkin juhlimassa, mutta eivät näytä olevan kuorossa. Ihan kaikki jälkeläiset eivät päässeet paikalle, mutta suurin osa kuitenkin. Vuosien saatossa joukko on kasvanut ja kasvusuunta jatkuu, nyt lähinnä neljännen polven puolisoista ja lapsista.
Olen niin kiitollinen, että olemme saaneet elää rakkaan äidin ja mummon lähipiirissä. Toivon, että jäljellä on vielä monia yhteisiä vuosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti