Kierrätyskalusteita

Kuten olen aiemmin jo maininnut, olemme näihin päiviin saakka käyttäneet ruokapöytänä edellisten mökinomistajien terassikalusteena ollutta pirtinpöytää ja penkkejä. Maalasin ne ensimmäisenä kesänä valkoisiksi ja ne  palvelivat mukavasti oman aikansa. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että uusi, käytännöllisemmän muotoinen pöytä voisi olla paikallaan. Marraskuussa kävimme hakemassa Haminasta saakka nettikirppiksen kautta ostetut pöydän ja tuolit, jotka kunnostettiin kevään aikana hiomalla ja lakkaamalla.

Oma hommansa oli purkaa tuolit osiin ja hioa (Penkkiurheilijan duuni), lakata (minun hommani) ja taas koota uudelleen (jälleen Penkkiurheilijan pesti). Mutta kyllä kannatti! Pahimmat kulumiset saatiin häivytettyä, mutta ajan patinaa jäi silti jäljelle sopivasti. Upouudet vastaavat kalusteet eivät kyllä millään olisi sopineet pirttiin. Pöytä kelpasi sellaisenaan, pinta oli niin siistissä kunnossa.

Vaikka perheen jälkikasvulta kuuluikin alussa soraääniä (vanhat ihmisetkö muka jämähtäneitä?), pääsiäisenä paikan päällä olleet hyväksyivät hankinnan oikopäätä. Onhan selkänojallisilla tuoleilla huomattavasti miellyttävämpää istua kuin kepeällä pirtinpenkillä. Ja eittämättä tilaa tuli enemmän. Valkoiseksi maalattu pirttikalusto siirrettiin terassille. Katsotaan ajan myötä onko se siellä tiellä vai mahtuuko olemaan mustan pöydän kaverina.

Vaikka kesälomaan on vielä kuukausi aikaa, taidamme ehtiä käymään ehkä vain yhtenä viikonloppuna mökillä. Äitienpäiväviikonloppuna mökin valtaa lauma nuoria miehiä, jotka viettävät siellä jälleen polttareita (olisivatkohan jo kolmannet tai neljännet). Sitä seuraavana viikonloppuna mökille menee sinnikäs Kuopus kavereineen. Sinnikäs siksi, että aikovat mennä junalla ja taksilla kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen. Vielä ei ole kenelläkään ajokorttia, mutta niin kova hinku on päästä viettämään mökkielämää, että arvelevat olevan vaivannäön väärti. Mukavaa, että nuoriso viihtyy mökillä!

Pääsiäinen 2019

Vajaa kuukausi ennen pääsiäistä käytiin kevättalvimökkeilemässä ja todettiin, että on se vaan vähän vaivalloista. Tänä vuonna pääsiäinen oli myöhään, vasta huhtikuun loppupuolella, joten loman aikaan kevät oli jo edennyt mukavasti. Pihassa oli tullessa silti niin paljon lunta, että autot piti jättää tien varteen. Jonkinmoisella lapioimisella olisi saatu reitti selväksi, mutta loman alkaessa on aina paljon muutakin tehtävää, niinpä jätettiin lapiohommat myöhemmäksi. Sen jälkeen kun saatiin roudattua kaikki tarvittava tienvarresta sisälle mökkiin, oltiinkin aikalailla rennosti. Penkkiurheilija tosin kasasi ihan aluksi aiemmin keväällä kunnostamamme tuolit ja saimme uuden pöytäryhmän käyttöön. Siitä tulee myöhemmin oma postauksensa.

Tämä pääsiäinen oli jo neljäs omalla mökillä vietettävä. Jokainen on ollut erilainen: ensimmäisenä vuonna oli valtavasti lunta ja meillä oli vaikeuksia saada avantoa, kun jäätäkin oli vielä niin valtavan paksulti. Tuosta pääsiäisestä tulikin tehtyä kolme erillistä postausta :) Tuolloin hankittiin kaira ja kokeiltiin pilkkimistä. Kuvissa mökki on alkuperäisessä ruskeassa ulkoasussaan ja Sointu-koirakin on vielä mökkikaverina. Toisen mökkipääsiäisen teemana oli risujenpoltto. Se oli sekä hauskaa että rankkaa ja kaiken kukkuraksi vielä varsin motivoivaa. Piha siistiytyi hienosti aiemmin talvella kaadettujen puiden oksista. Seurana oli tuolla kertaa Metsuri perheineen. Viime vuonna lomailtiin oman perheen kesken, vaikka kaikki perheenjäsenet eivät olleetkaan paikalla. Söimme kakkuövereitä ja nautimme jäällä pilkkimisestä istumisesta aurinkoisessa säässä. Jouduimme lähtemään jo sunnuntaina pois, koska säätilaan luvattiin niin suurta muutosta.

Tämän pääsiäisloman teemana oli lepo ja löhöily sekä ristikot. Jälkikasvu innostui tosiaan ratkomaan ristikoita. Hauskaa puuhaa, vaikka aika ajoin rasittavaakin, jos oli itse keskittynyt johonkin ihan muuhun. Nimittäin vähän päästä joku kyseli vihjeitä: "mikä on viisikirjaiminen sana, jonka kolmas kirjain on a ja kuvassa on joku jyvä tai jotain?" No akanahan se. Jonkin aikaa vie, ennenkuin ratkoja oppii ristikkojargonin.  Nykyään tosin netistä voi löytää ratkojat-sivuston, josta saattaa saada vastaukseksi oikean sanan syöttämällä vihjeen. Aina sekään ei kuitenkaan näyttänyt toimivan.

Kävimme Penkkiurheilijan ja vanhimman Tyttären kanssa pääsiäismessussa. Toimme tuliaisina kirkosta jaettuja narsisseja. Tämä taitaa olla tapana paikkakunnan pääsiäiskirkossa, ainakin pari vuotta sitten saimme samanlaiset kukat messun päätteeksi. Lomalla saimme nauttia uskomattoman lämpimistä ilmoista. Lumet ja jää sulivat silmissä. Maanantaina poislähtiessä piha oli miltei lumeton ja jää näytti siltä, että sen olisi voinut rikkoa vaikka soutuveneellä.

Meillä oli mökkivieraana ensimmäistä kertaa Pirpana. Hän viihtyi oikein hyvin mökillä, tyytyväinen ja aurinkoinen ihminen kun on. Äitinsä ja isänsä lähtivät eräänä iltana saunaan ja me vakuuttelimme pärjäävämme sen aikaa hänen kanssaan. Ja niin pärjäsimmekin, mutta neitiä alkoi väsyttää kovin eikä hän ole tottunut nukahtamaan ihan mihin vain. Onnistuimme kuitenkin nukuttamaan hänet turvakaukaloon, jota heijasimme ees taas kotvan aikaa soittaen samalla puhelimesta unimusiikkia. Niin vain pikkuinen nukahti ja me hoitajat olimme kovin otettuja omista erinomaisista vauvanhoitotaidoistamme!

Tullessamme mökille Manu-koira pinkaisi heti jäälle, laiturilta kun onnistui sinne hyppäämään, vaikka ranta oli jo ihan sula. Pieni hätä meinasi puskea päälle, kun huomasimme jään olevan jo hyvin heikon. Valjaista saatiin kiskottua veijari takaisin kuivalle maalle. Sen koommin ei hauveli onneksi yrittänyt enää mennä kokeilemaan onneaan. Vedellä ja jäällä lorkkijoita riitti ihmislasten joukossa. Kukaan ei kuitenkaan pulahtanut tahattomasti hyiseen veteen. 

Kastemekko

Penkkiurheilijan suvussa on ollut käytössä jo kuuden vuosikymmenen aikana sama kastemekko. Siinä on siis kastettu Penkkiurheilijan sisarukset 60- ja 70-luvuilla, lukuunottamatta hätäkasteen saaneita pikkukeskosina syntyneitä kaksosveljiä, jotka menehtyivät hyvin pian syntymänsä jälkeen. Seuraavan sukupolven ensimmäinen lapsi syntyi 80-luvulla ja viimeisin 2004. Kolmattakin kastemekonkäyttäjäsukupolvea on jo seitsemän lasta, joista ensimmäinen kastettiin vajaa kymmenen vuotta sitten.

Mekkoon on kirjailtu kaikkien lastenlasten nimet. Myös niiden kahden, joita ei ole kastettu kyseisessä mekossa. Syynä siihen, että kaikkia vauvoja ei ole tähän perintöpukuun puettu, on ollut se, että kaksissa peräkkäisissä ristiäisissä reilut kaksikymmentä vuotta sitten kastettiin samaan aikaan kaksi lasta. Ensimmäisellä kerralla kaksospojat ja toisella kerralla viikon välein syntyneet serkukset.

Kuten tässä postauksessa mainitsinkin, perin anopilta kunniatehtävän kirjailla kastemekkoon suvun tuoreimman tulokkaan nimen. Onneksi hänellä on vain kaksi nimeä! Tehtävä ei ollut helppo, koska kangas on melko hankalasti kirjottavaa ja etenkin siksi, etten ole hyvin pitkään aikaan kirjonut yhtään mitään. Tarkemmin ajateltuna lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Joten lopputulokseen lienee syytä olla ihan tyytyväinen. Tosin nyt kun itsetyytyväisenä tarkastelen tulosta lähemmin valokuvista, huomaan siitä puuttuvan vielä vuosiluvun. Eli ei muuta kuin neula käteen ja kirjomaan lisää :)

Vielä mahtuu nimiä helmaan! Pakataanpa mekko hellävaraisesti pahvirasiaan odottelemaan seuraavaa tulokasta.