Penkkiurheilijan suvussa on ollut käytössä jo kuuden vuosikymmenen aikana sama kastemekko. Siinä on siis kastettu Penkkiurheilijan sisarukset 60- ja 70-luvuilla, lukuunottamatta hätäkasteen saaneita pikkukeskosina syntyneitä kaksosveljiä, jotka menehtyivät hyvin pian syntymänsä jälkeen. Seuraavan sukupolven ensimmäinen lapsi syntyi 80-luvulla ja viimeisin 2004. Kolmattakin kastemekonkäyttäjäsukupolvea on jo seitsemän lasta, joista ensimmäinen kastettiin vajaa kymmenen vuotta sitten.
Mekkoon on kirjailtu kaikkien lastenlasten nimet. Myös niiden kahden, joita ei ole kastettu kyseisessä mekossa. Syynä siihen, että kaikkia vauvoja ei ole tähän perintöpukuun puettu, on ollut se, että kaksissa peräkkäisissä ristiäisissä reilut kaksikymmentä vuotta sitten kastettiin samaan aikaan kaksi lasta. Ensimmäisellä kerralla kaksospojat ja toisella kerralla viikon välein syntyneet serkukset.
Kuten tässä postauksessa mainitsinkin, perin anopilta kunniatehtävän kirjailla kastemekkoon suvun tuoreimman tulokkaan nimen. Onneksi hänellä on vain kaksi nimeä! Tehtävä ei ollut helppo, koska kangas on melko hankalasti kirjottavaa ja etenkin siksi, etten ole hyvin pitkään aikaan kirjonut yhtään mitään. Tarkemmin ajateltuna lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Joten lopputulokseen lienee syytä olla ihan tyytyväinen. Tosin nyt kun itsetyytyväisenä tarkastelen tulosta lähemmin valokuvista, huomaan siitä puuttuvan vielä vuosiluvun. Eli ei muuta kuin neula käteen ja kirjomaan lisää :)
Mekkoon on kirjailtu kaikkien lastenlasten nimet. Myös niiden kahden, joita ei ole kastettu kyseisessä mekossa. Syynä siihen, että kaikkia vauvoja ei ole tähän perintöpukuun puettu, on ollut se, että kaksissa peräkkäisissä ristiäisissä reilut kaksikymmentä vuotta sitten kastettiin samaan aikaan kaksi lasta. Ensimmäisellä kerralla kaksospojat ja toisella kerralla viikon välein syntyneet serkukset.
Kuten tässä postauksessa mainitsinkin, perin anopilta kunniatehtävän kirjailla kastemekkoon suvun tuoreimman tulokkaan nimen. Onneksi hänellä on vain kaksi nimeä! Tehtävä ei ollut helppo, koska kangas on melko hankalasti kirjottavaa ja etenkin siksi, etten ole hyvin pitkään aikaan kirjonut yhtään mitään. Tarkemmin ajateltuna lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Joten lopputulokseen lienee syytä olla ihan tyytyväinen. Tosin nyt kun itsetyytyväisenä tarkastelen tulosta lähemmin valokuvista, huomaan siitä puuttuvan vielä vuosiluvun. Eli ei muuta kuin neula käteen ja kirjomaan lisää :)
Vielä mahtuu nimiä helmaan! Pakataanpa mekko hellävaraisesti pahvirasiaan odottelemaan seuraavaa tulokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti