Korikeinun kohtalo

Kirjoitin tässä postauksessa uudesta korikeinusta ja sen asennuksesta. Iloitsin kovasti uudesta kalusteesta ja se miellytti, kuten sanottua, myös muita perheenjäseniä. He nielivät urhoollisesti pettymyksensä vanhan kunnon rumiluksen siirryttyä aitan uumeniin. Kaikki siis hyvin, kunnes... 

Perheen nuoriso on ottanut mökin omakseen ja se on ollut totta tosiaan huippujuttu! Pohdimme mökinhankintahaaveissa sitä, että kun mökki ei ole kuulunut lapsuuden aurinkoisiin ja loputtoman pitkiltä tuntuviin kesiin, mahtaako siihen muodostua sellaista tunnesidettä, joka toisi nuorison itsenäisestikin mökille. Niin tai näin, nuoret ovat jo tehneet lukuisia reissuja kukin omien kavereidensa kanssa joko kiintyneinä paikkaan tai sitten ihan vaan ilmaisen mökkimajoituksen vuoksi. Näiden reissujen jäljiltä on usein kuultu tarinoita katkenneista airoista, auki unohtuneista huussin ja varaston ovista, kiukaan vesisäiliöön paukkupakkasilla jääneistä vesistä ynnä muusta sellaisesta. Sivunmennen sanoen tyttärien reissujen jälkeen tällaista ei ole kyllä havaittu, mutta sehän ei mitenkään voi liittyä sukupuolelle ominaiseen tapaan toimia. Ei, tuollainen ajatus on aivan absurdi ja suorastaan vanhanaikainen!

No edellämainituista syistä johtuen emme varsinaisesti olleet yllättyneitä, kun vanhimpien poikien polttarireissun jälkeen korikeinu nökötti lattialla koukun irrottua katosta. Sieluni silmin näin kuinka poikain leikit yltyivät vinhaksi keinun pyöritykseksi kenties useammankin kaverin rohjottaessa keinun kyydissä. Tästä mielikuvasta en tahdo päästä irti, vaikka pojat toki kirkkain silmin vakuuttelivat, että ihan tavallisesti käyttivät keinua. Totta puhuen kysymys taisi kyllä olla siitä, että vaikka koukkua kattoon ruuvatessa tuntuikin, että se upposi riittävän syvälle, niin kattopaneelit on kiinnitetty vain melko ohuisiin rimoihin. Tällöin koukku ei todellisuudessa päässyt alunperinkään pureutumaan tarpeeksi tukevasti. Keinun pysyminen yläilmoissa varmistettiin nyt kiinnittämällä koukku uuteen paikkaan, jossa se kiinnittyy kattoristikkoon saakka.

Toivottavasti se kestää nyt! On kai tässä vaiheessa myönnettävä, että jo aiemminkin jok'ikinen kerta keinuun istahtaessa mielessäni on käynyt rottingin ritistessä ajatus "kestääköhän tämä varmasti?" Tuo ajatus ei näemmä ole ollutkaan ihan perusteeton.

Melkein jo kesä

Mökin käyttöaste on tänä keväänä ollut melkoisen hyvä. Toukokuun viikonloput ovat olleet täyteen buukatut. Jopa siinä määrin, että on ollut vähällä tulla päällekkäisyyksiäkin. Penkkiurheilijan kanssa olemme olleet niin kiireisiä, että pääsimme käymään mökillä ensimmäisen kerran pääsiäisen jälkeen vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna - juuri ennen kesälomaa. Tämä viikonloppu olikin kunnon nollausta. Olen aiemminkin maininnut opettajan työn hektisestä loppukeväästä ja kun siihen yhdistetään jälleen kerran juhlien valmistelu, kombinaatio on melkoisen kuormittava. Siksi olikin varsin rentouttavaa tulla mökille ihan vaan oleilemaan.

En toki malttanut ihan koko aikaa vain lukea ja istuskella koneen ääressä. Haravoin vähän pihaa, istutin muutaman kesäkukan ja kylvin kasvimaalle rucolaa ja salaattia. Viime vuonna nuo kylvöpuuhat olivat viikkoja myöhemmin, joten satoisia lajikkeita kun ovat, ehdin kesän aikana toivon mukaan kylvää vielä useampaankin otteeseen.

Leppoisaan oleiluun vaikutti ilmiselvästi sekin, että lähes koko lauantaipäivän satoi vettä, Eipä ulkoilu juurikaan houkutellut. Kävimme lauantaina kylillä sen verran, että ostimme kesäkukkia ja multaa sekä puutarhamyymälässä niitä etsiskellessä vertailimme kaasugrillejä. Meillähän on, kuten varmaan muistattekin, iki-ihana grillikatos, josta on kerrottu mm. tässä postauksessa. Se on osoittautunut aiemmista käytännöllisyyskehuista (esteettisyyskehujahan se ei ole koskaan saanutkaan) huolimatta melko onnettomaksi ruuanlaittopaikaksi. Tiiligrilli on aikamoisen hankala, koska kypsentääkseen ruuan kunnolla, hiilloksen pitäisi olla hyvä. Ja hyvän hiilloksen tekeminen ei ole ihan yksinkertainen toimenpide. Lisäksi usein kun grillaamme, meitä on aika monta. Suurelle joukolle tarvitaan suuri määrä grillattavaa, jotka eivät mahdu yhtä aikaa ritilälle. Sitten osa tuotteista kääritään folioon ja siltikin ne ehtivät hiukan jäähtyä. Lopputulema on siis se, että olemme päätyneet hankkimaan kaasugrillin mökille. Niitä siis ihastelimme kauppareissumme yhteydessä. Kävimme myös syömässä poikkeuksellisesti muualla kuin kantapaikassamme turkkilaisessa kebab-pitseriassa. Tällä kertaa söimme thaimaalaista ruokaa ja hyvin maistui sekin.

Olihan meillä hiukan jännitysmomenttiakin, kun mökille tullessamme huomasimme sähköjen olevan pois päältä. Kuopukselle painotettiin  heidän viettäessään kavereiden kanssa mökkilomaa, että lähtiessä sähköt saa jättää päälle. Penkkiurheilija huomasi sähkökaapilla, että kaikki ei ole kohdillaan. Hän soitti sähköyhtiöön, josta pyydettiin tarkistamaan pääsulake. Siinähän se vika piilikin.  Saimme siis sähköt toimimaan jälleen. Myöhemmin illalla, kun lähdin saunanlämmityspuuhiin, kohtasin pienimuotoisen katastrofin: saunan lampun kupu oli lennähtänyt lattialle ja hehkulamppu oli räjähtänyt. Lamppuun johtava pintavetona vedetty sähköjohto oli mustunut yhdestä kohtaa. Meille ei selvinnyt mikä räjähdyksen oli aiheuttanut, mutta ehkäpä siihen oli iskenyt salama aiemmin viikolla riehuneen ukonilman aikana. Onni onnettomuudessa, että selvisimme vain pikku vaurioin. Mikäli sauna olisi syttynyt tuleen, ihan rauhassa olisi varmaan saanut palaa. 

Palasimme kotiin sopivasti formuloiden ja lätkäfinaalin välissä. Kyllä Penkkiurheilija aikataulut osaa laatia! Ihan heti ei illalla päässytkään nukkumaan. Sen verran äänekäs oli finaali ja etenkin sen seuraajat kotisohvalla. Itsekin kömmin katsomaan pelin pari viimeistä minuuttia - heti kun uskalsin olla lähes varma, että ei se Kanada enää kahta maalia ehdi saamaan. Hienosti pelattu, vaikka itsehän en katsonut yhtä ainutta peliä alusta loppuun. Mutta juuri siitä syystähän meillä asuu Penkkiurheilija, jonka hommaa on päivystää ruudun ääressä :)

Keittiösuunnittelua

Useamman vuoden verran ollaan jo suunniteltu mökkikeittiötä. Toki tuosta ajasta suurin osa on ollut ihan vaan katselua ja tuumailua eikä ollenkaan aktiivista suunnittelua. Sieltä sun täältä on kuitenkin saanut monenmoisia ideoita, joiden soveltuvuutta juuri meidän keittiöön on pitänyt pähkäillä. Käytännön kokemuksen kautta, keittiössä hääräillen ollaan kuitenkin saatu arvokasta tietoa siitä, mitä tilassa ehdottomasti pitää olla ja miten eri toiminnot kannattaa sijoitella. Suuria muutoksia emme aio tehdä, joten vaikkapa lieden paikka tulee olemaan samassa nurkassa, jossa aiemminkin. Viemäri määrittää jatkossakin altaan paikkaa ja suuri ikkuna puolestaan tasojen korkeutta. Lähinnä kyse onkin kalusteiden ja koneiden uusimisesta sekä muutamasta kokkailua helpottavasta elementistä.

Lähtökohtaisesti pikkukeittiöön on mahdollisuus saada ihan riittävästi säilytystilaa, mutta alkuperäisessä keräilykeittiössä kaapit eivät ole olleet erityisen käytännöllisiä. Halkolaatikossa on säilytetty jos jonkinlaista tavaraa, mutta hyvin hankala niitä on sieltä aina ollut kaivella. Koska vanhat kaapit ovat olleet epäkäytännöllisen muotoisia, uskon uusien kalusteiden vetävän kaikki astiat ja tarvikkeet vaivattomasti siitä huolimatta, että keittiö näyttää havainnekuvissa melko niukalta  eikä suunnitelmissa ole astiakaapin lisäksi lainkaan yläkaappeja.  Tässä vaiheessa on vielä mietinnässä mitä laitetaan tuon kaapin ja alapuolella olevan tiskitason välitilaan: laatoitus, laminaatti-, lasi- vaiko muovilevy? Keltaisen sijasta uudessa keittiössä nähdään paljon valkoista.

Pääsiäislomalla mittailin jälleen tarkasti keittiön ulottuvuuksia ja kirjasin ne millimetripaperille Ikean keittiösuunnittelijaa varten. Heti arjen tultua kiiruhdin Ikeaan luonnostelmieni kanssa. Sain hyvää palvelua ja koottua mieleiseni keittiön jopa edullisemmin kuin etukäteen arvelinkaan. Nyt keittiö on tilattu ja maksettu. Se tuodaan kotiinkuljetuksella kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kesäloman alkajaisiksi pääsemme siis purkamaan vanhan keittiön ja rakentamaan uutta. Mukavaa!

Yöpöytä

Edelliset omistajat jättivät mökille joitakin huonekaluja, joista osa on edelleenkin käytössämme. Makuuhuoneessa on heidän jäljiltään kauniit, joskin hiukan epäkäytännöllisen kokoiset sängyt. Samaan sarjaan kuuluva yöpöytä jäi myös paikalleen. Kolme vuotta sitten kirjoitinkin tuosta yöpöydästä. Harmitti, että niitä oli vain yksi. Suunnittelin, että luovutaan siitä yhdestäkin ja hankitaan tilalle kaksi uutta, keskenään samanlaista.

Yllättäen paikalliselta Reissukirpputorilta löytyi kuitenkin viime kesänä tismalleen samanlainen yöpöytä. Ostin sen, vaikka mielestäni sen hinta oli hiukan yläkanttiin kirpputorihinnaksi. Toisaalta, en olisi millään hakusanalla osannut etsiä samanlaista nettikirppiksiltä. Nyt meillä on siis symmetrinen makuuhuone. Vielä kun saadaan päivitettyä patjat paremmin sänkyihin ja etenkin Penkkiurheilijan selälle sopiviksi, niin makuuhuoneessa alkaa olla kaikki kohdillaan. Retro-valaisimet ovat nekin edellisten omistajien perua. En nyt oikein tiedä sopivatko paikalleen enää kovinkaan hyvin, mutta siihen ne ovat jääneet, ainakin toistaiseksi.



Reissukirppikseltä on löytynyt vuosien varrella yhtä sun toista käytännöllistä ja kaunista. Itselleni löysin viime kesänä keinonahkajakun ja Penkkiurheilijalle muutaman kauluspaidan. Kuopuskin on löytänyt sieltä joitain vaatteita. Aika monta Ilves-tölkkiäkin sieltä on löytynyt. Merkillepantavaa on, että kesäaikaan, jolloin paikkakunta täyttyy mökkiläisistä (asukasluku moninkertaistuu heinäkuussa), kirppiksellä on vilinää. Tuolloin hinnatkin ovat selkeästi korkeammat.  Syksyllä kun seutu uinuu hiljaiselossa, kirpputorin käytävillä mahtuu kulkemaan vaivattomasti ja koko kesän myynnissä olleita tuotteita saattaa bongailla huomattavastikin halvemmalla. Tuota taidetaan kutsua yleisesti ihan vaan markkinataloudeksi.

Mökkipäiväkirja

Anoppi on pitänyt omalla mökillään mökkipäiväkirjaa iät ja ajat. Minusta sitä on aina ollut sangen kiinnostavaa lukea. Päiväkirja on toiminut samalla vieraskirjana, joten itse kukin mökillä vieraillut on kirjoittanut sinne mitä milloinkin on mielessä ollut. Sieltä on ollut hauska bongailla ensivierailuja, niin sukuun tyrkylle tulleiden kuin jälkipolvienkin. Jossain vaiheessa lapset ovat kirjoitelleet omia merkintöjään harakanvarpailla ja sitten aina vain kehittyneemmillä käsialoilla. Niissä merkinnöissä on mainittu toistuvasti joella soutelu, kalastus ja kalansaaliit, hyttyset, uiminen, saunominen, kauppa-autolla käynti ja yhä uudelleen mummon letut!

Olen pitänyt yli kymmenen vuoden ajan asuntovaunupäiväkirjaa, jonka kukoistuskausi ajoittuu vuosiin ennen mökinhankintaa. Mökin myötä nimittäin karavaanarireissut ovat vähentyneet kovasti. Muistojen kirjaaminen on kuitenkin ollut mukavaa. Niinpä hankin ikiomalle mökillemme neljä vuotta sitten mökkipäiväkirjan, jota aloin täyttää heti ensimmäisestä käynnistä alkaen. Jokainen mökkivuosi alkaa juuri tuolle vuodelle ominaisella luonnehdinnalla: ensimmäinen mökkikesä, ensimmäinen vuosi ilman Sointua, Lilianin ensimmäinen mökkivuosi...

Mökkipäiväkirja toimii tunnelmakuvauksen lisäksi faktantarkistajan aarreaittana. Tuon tuostakin kinastellaan jostain pienestä yksityiskohdasta, etenkin siitä milloin jokin asia on tapahtunut. Mökkipäiväkirja pelastaa: sinne on taatusti merkitty kaikki tärkeä ja aika usein myös moni vähemmän tärkeä seikka alkaen veden ja ilman lämpötilasta työtehtäviin ja päivänpolitiikkaan. Yllättävän nopeasti sitä nimittäin unohtaa yksityiskohtia ja toisinaan kesät tai loma-ajatkin menevät iloisesti sekaisin mielessä.

Tavoitteena on, että itsenäiset lomailijaporukatkin kuittaavat olonsa, mutta tuo ei ole ihan joka kerta toteutunut. Varsinkin pojat ovat kirjanneet oleskeluaan laiskanlaisesti. Mökkipäiväkirjasta voi seurata mainiosti myös mökin käyttöastetta, joka on kesäaikaan ollut varsin hyvä.