Nyt kun kesä on kallistunut vääjäämättömästi jo loppupuolelle, on aika tutkailla hiukan mökkipihan kukkasia, joista osa jatkaa edelleen kyllä kukkimistaan, mutta osa puolestaan on jo aikaa sitten lakastunut. Aiempina kesinä en ole laittanut kesäkukkia kovinkaan aikaisin tai runsaasti, koska olemme olleet joka kesä ajoittain pidempiäkin jaksoja pois mökiltä. Tänä vuonna kuitenkin saavuimme heti kesäloman alettua ja ensimmäinen mökilläolojakso kesti pari viikkoa. Sitten kävimme kotona viikonlopun verran viettämässä kummitytön rippijuhlia ja palasimme taas mökille hyvissä ajoin ennen juhannusta. Niinpä laitoin kesäkukat jo alkukesästä paikoilleen: samettiruusuja, neilikoita ja murattia.
Viime syksynä kaivoin kesäkukkana ruukussa olleen muratin maahan ja ihme kyllä se oli talvehtinut siellä ja kesän tullen alkoi kasvattaa vihreitä lehtiä. Niinpä istutin sen kukkapenkkiin, jossa se on viheriöinyt koko kesän. Toissa kesänä istutin muutamia kukkasipuleita, joista liljat ovat kukkineet upeasti tänäkin kesänä. Kukkapenkissä on myös alppiruusu, joka istutettiin ensimmäisenä kesänä ja jonka kaveri kuivui pois jo heti seuraavana vuonna. Tänä kesänä tuo pensas kukki - riemuvoitto, koska sen habitus on ollut hyvin kitukasvuinen ja olen epäillyt sen olevan liian aurinkoisella paikalla pari vuotta sitten tapahtuneen puiden kaatamisen jälkeen. Mutta ehkäpä se on sopeutunut olinpaikkaansa ja päättänyt elää!
Ostin kotiterassille toukokuun loppupuolella ennen lakkiaisia hortensian, joka on jaksanut kukkia koko kesän. Välillä se kävi kotona, kun reissasimme vaunun kanssa pari viikkoa ja mökki oli tyhjillään. Myös tyttären hortensia ajautui tänne Pirkanmaalta, kun hän reissasi lomansa aikana niin paljon, että kukkaparka olisi kuollut sinä aikana. Ruukussa talvehtinut tuivio oli talven jäljiltä vielä pääsiäisen aikaan melko surkean näköinen, kun en ollut hoksannut suojata sitä paahtavalta kevätauringolta. Se oli kuitenkin elpynyt loppukevään aikana ja on nyt ihan samanlainen kuin viime kesänä istutettaessakin.
Olen tähän kesään saakka iloinnut kahdesta pienestä kurtturuusupensaasta, jotka edelliset omistajat olivat istuttaneet. Ne olivat tullessamme hyvin kitukasvuisia, mutta lannoittamalla ja mahdollistamalla niille lisää valoa ne alkoivat kukoistaa. Sitten luin alkukesästä, että mokoma laji on luokiteltu niin haitalliseksi vieraslajiksi, että sen kasvatus on kiellettyä 1.6.2022 alkaen. Kurtturuusun kasvattamiseksi katsotaan myös se, että lajia kasvaa omassa pihassa tai puutarhassa. Ajattelin, että käytän nuo kolme siirtymäkauden vuotta pohtiakseni järkevintä hävitystapaa. Keskikesällä Penkkiurheilija kuitenkin arveli, etteivät pensaat olisikaan kurtturuusua. Perehdyin asiaan ja totta tosiaan, ne ovatkin jotain jalostettua ruusulajia, joten ei muuta kuin lisää lannoitusta ja jatkan edelleenkin niistä iloitsemista.
Viime kesänä istutetut keijuangervot ovat lähteneet hyvään kasvuun. Ne kasvavatkin alueella, johon käymälän kompostoitu jäte tuodaan jälkikompostoitumaan. Samalla alueella alkoi kesän alussa kasvaa jokin tunnistamaton kasvi. En kiskonut sitä pois, koska en tiennyt mikä se on eikä tuo alue muutoinkaan ole niin tarkasti hoidettu ja viimeistelty - samalla alueella kasvaa niin mustikanvarpuja kuin istutettuja kasvejakin. Kun tuo tunnistamaton aloitti kukintansa, se osoittautui marketaksi. Viime kesänä piharuukussa oli marketta, jonka istutin muratin tavoin syksyllä maahan. Luulin kummankin olevan yksivuotisia tai talvehtivan vain sisätiloissa, mutta luonto on täynnä ihmeitä. Ainoa epäonninen on tänä kesänä ollut kasvimaa. Alkukesästä kylvin sinne viimevuotisia siemeniä, jotka eivät tainneet edes itää. Myöhemmin ostin uusia siemeniä, mutta nekään eivät syystä tai toisesta päässeet kunnon kasvuun. Luultavasti ne kärsivät kuivuudesta parin viikon asuntovaunukiertueemme aikana heinäkuun alussa. Ensi vuonna uusi yritys jälleen sillä saralla.
Edellisten omistajien jäljiltä pihassa on muutamassa paikassa myös pensashanhikkeja. Ne olivat tullessamme niin pieniä ja kitukasvuisia, että niitä vaivoin edes huomasi. Puiden kaataminen tontilla on lisännyt valoa siinä määrin, että nekin ovat vahvistuneet ja kukkivat lajityypilliseen tapaansa koko kesän. Niitäkin olen lannoittanut säännöllisesti. Vaikka kotipihassa kasvava sama kasvi (tai oikeammin sanoen pensaikko) on saamassa hävitystuomion, täällä katselen pensaiden kasvua tyytyväisenä.
Mökkimiljöössä on myös luonnonvaraisia kukkia: suopursuja, kanervia, kangasmaitikkeja ja lumpeita, joitakin mainitakseni. Tänä kesänä anoppini huomasi juhannuksen aikaan laiturin lähistöllä kasvavan valkolehdokin, sitä on koitettu varjella, rauhoitettu kasvi kun on. Pihassa kukki myös yksittäinen harakankello ja alueelle, jossa muinoin poltettiin kaadettujen puiden oksia, on levinnyt runsain mitoin maitohorsmaa. Vaikka kangasmaastossa elelläänkin, on täällä näkynyt kesän aikana monenmoista kukkijaa. Tarkoitus on pitää suurin osa mökkipihasta edelleenkin luonnontilaisena, mutta istuttaa sinne tänne joitakin kasveja. Tarhakataja ja sinikataja ovat ainakin toistaiseksi menestyneet aurinkoisessa ja kuivassa rinteessä, myös kotoa tuodut kivikkokasvit ovat näyttäneet sopeutuneen ja kukkineet kiitollisina.
Viime syksynä kaivoin kesäkukkana ruukussa olleen muratin maahan ja ihme kyllä se oli talvehtinut siellä ja kesän tullen alkoi kasvattaa vihreitä lehtiä. Niinpä istutin sen kukkapenkkiin, jossa se on viheriöinyt koko kesän. Toissa kesänä istutin muutamia kukkasipuleita, joista liljat ovat kukkineet upeasti tänäkin kesänä. Kukkapenkissä on myös alppiruusu, joka istutettiin ensimmäisenä kesänä ja jonka kaveri kuivui pois jo heti seuraavana vuonna. Tänä kesänä tuo pensas kukki - riemuvoitto, koska sen habitus on ollut hyvin kitukasvuinen ja olen epäillyt sen olevan liian aurinkoisella paikalla pari vuotta sitten tapahtuneen puiden kaatamisen jälkeen. Mutta ehkäpä se on sopeutunut olinpaikkaansa ja päättänyt elää!
Ostin kotiterassille toukokuun loppupuolella ennen lakkiaisia hortensian, joka on jaksanut kukkia koko kesän. Välillä se kävi kotona, kun reissasimme vaunun kanssa pari viikkoa ja mökki oli tyhjillään. Myös tyttären hortensia ajautui tänne Pirkanmaalta, kun hän reissasi lomansa aikana niin paljon, että kukkaparka olisi kuollut sinä aikana. Ruukussa talvehtinut tuivio oli talven jäljiltä vielä pääsiäisen aikaan melko surkean näköinen, kun en ollut hoksannut suojata sitä paahtavalta kevätauringolta. Se oli kuitenkin elpynyt loppukevään aikana ja on nyt ihan samanlainen kuin viime kesänä istutettaessakin.
Olen tähän kesään saakka iloinnut kahdesta pienestä kurtturuusupensaasta, jotka edelliset omistajat olivat istuttaneet. Ne olivat tullessamme hyvin kitukasvuisia, mutta lannoittamalla ja mahdollistamalla niille lisää valoa ne alkoivat kukoistaa. Sitten luin alkukesästä, että mokoma laji on luokiteltu niin haitalliseksi vieraslajiksi, että sen kasvatus on kiellettyä 1.6.2022 alkaen. Kurtturuusun kasvattamiseksi katsotaan myös se, että lajia kasvaa omassa pihassa tai puutarhassa. Ajattelin, että käytän nuo kolme siirtymäkauden vuotta pohtiakseni järkevintä hävitystapaa. Keskikesällä Penkkiurheilija kuitenkin arveli, etteivät pensaat olisikaan kurtturuusua. Perehdyin asiaan ja totta tosiaan, ne ovatkin jotain jalostettua ruusulajia, joten ei muuta kuin lisää lannoitusta ja jatkan edelleenkin niistä iloitsemista.
Viime kesänä istutetut keijuangervot ovat lähteneet hyvään kasvuun. Ne kasvavatkin alueella, johon käymälän kompostoitu jäte tuodaan jälkikompostoitumaan. Samalla alueella alkoi kesän alussa kasvaa jokin tunnistamaton kasvi. En kiskonut sitä pois, koska en tiennyt mikä se on eikä tuo alue muutoinkaan ole niin tarkasti hoidettu ja viimeistelty - samalla alueella kasvaa niin mustikanvarpuja kuin istutettuja kasvejakin. Kun tuo tunnistamaton aloitti kukintansa, se osoittautui marketaksi. Viime kesänä piharuukussa oli marketta, jonka istutin muratin tavoin syksyllä maahan. Luulin kummankin olevan yksivuotisia tai talvehtivan vain sisätiloissa, mutta luonto on täynnä ihmeitä. Ainoa epäonninen on tänä kesänä ollut kasvimaa. Alkukesästä kylvin sinne viimevuotisia siemeniä, jotka eivät tainneet edes itää. Myöhemmin ostin uusia siemeniä, mutta nekään eivät syystä tai toisesta päässeet kunnon kasvuun. Luultavasti ne kärsivät kuivuudesta parin viikon asuntovaunukiertueemme aikana heinäkuun alussa. Ensi vuonna uusi yritys jälleen sillä saralla.
Edellisten omistajien jäljiltä pihassa on muutamassa paikassa myös pensashanhikkeja. Ne olivat tullessamme niin pieniä ja kitukasvuisia, että niitä vaivoin edes huomasi. Puiden kaataminen tontilla on lisännyt valoa siinä määrin, että nekin ovat vahvistuneet ja kukkivat lajityypilliseen tapaansa koko kesän. Niitäkin olen lannoittanut säännöllisesti. Vaikka kotipihassa kasvava sama kasvi (tai oikeammin sanoen pensaikko) on saamassa hävitystuomion, täällä katselen pensaiden kasvua tyytyväisenä.
Mökkimiljöössä on myös luonnonvaraisia kukkia: suopursuja, kanervia, kangasmaitikkeja ja lumpeita, joitakin mainitakseni. Tänä kesänä anoppini huomasi juhannuksen aikaan laiturin lähistöllä kasvavan valkolehdokin, sitä on koitettu varjella, rauhoitettu kasvi kun on. Pihassa kukki myös yksittäinen harakankello ja alueelle, jossa muinoin poltettiin kaadettujen puiden oksia, on levinnyt runsain mitoin maitohorsmaa. Vaikka kangasmaastossa elelläänkin, on täällä näkynyt kesän aikana monenmoista kukkijaa. Tarkoitus on pitää suurin osa mökkipihasta edelleenkin luonnontilaisena, mutta istuttaa sinne tänne joitakin kasveja. Tarhakataja ja sinikataja ovat ainakin toistaiseksi menestyneet aurinkoisessa ja kuivassa rinteessä, myös kotoa tuodut kivikkokasvit ovat näyttäneet sopeutuneen ja kukkineet kiitollisina.
Kuten joskus aiemmin olen maininnutkin, tontilla kasvaa runsaasti puolukan ja mustikan varpuja. Niitä on joutunut aika ajoin kiskomaan pois istutusalueilta ja kulkuväyliltä ja alkuun tuo tuntui jotenkin harmilliselta. Nyt siihen on jo tottunut, kun on nähnyt miten paljon niitä on ja kuinka sinnikkäästi ne kasvavat missä vain on hiukankin multaa tai muuta kasvualustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti