tiistai 24. maaliskuuta 2020

Andalusian auringon alla osa 1

Talvilomamatkamme alkoi ensimmäisen lomapäivämme iltana. Päivän olimme viettäneet Penkkiurheilijan kanssa järjestyksenvalvojakurssilla päivittämässä osaamistamme. Oli tuntunut hiukan haasteelliselta miettiä reissua etukäteen ja pakata järkevästi. Pyrähdys talvesta keskelle kevättä tai jopa kesää tuntui omituiselta, vaikka tämä talvi onkin ollut pääsääntöisesti sekä lumeton että jäätön. Lentokentällä kuitenkin pääsi mukavasti reissutunnelmaan. Hilpeä reissufiilis säilyi huolimatta siitä, että myöhäisillan lento oli jo lähdettäessä tunnin myöhässä. Otimme Malagan lentokentältä taksin Fuengirolaan ja kömmimme huoneisiimme kutakuinkin kolmen aikaan sisäisten kellojemme ja Suomen ajan mukaan. Kukin meistä oli tainnut vähintäänkin torkahdella lennon aikana, joten emme olleet kohtuuttoman  väsyneitä tuossa vaiheessa. Hetki meni vielä ennenkuin sai unenpäästä kiinni.

Sohail1

Näkymä kaupungille

Ensimmäisen päivän vietimme Fuengirolassa tutustuen kaupunkiin ja suunnitellen tulevien päivien ohjelmaa. Kävelimme kilometritolkulla rantakatua, yritimme etsiä geokätköä (tuloksetta) ja kiipesimme Sohailin linnoitukselle, josta avautuivat upeat näkymät niin merelle kuin kaupunkiinkin.

Toisena matkapäivänä lähdimme bussilla Mijaksen vuoristokylään, joka sijaitsee alle kymmenen kilometrin päässä Fuengirolasta, mutta jonne kestää körötellä bussilla parikymmentä minuuttia, sen verran korkealla ja mutkaisen tien päässä kylä sijaitsee. Meille sattui ihanan lämmin kesäpäivä, mutta sää ei ollut kuitenkaan helteinen kiitos vuorilla puhaltelevan tuulen. Kylä oli söpö, mutta nykyään läpeensä turistikohde matkamuistomyymälöineen ja ratsastusaaseineen. Jälkimmäiset olivat jokseenkin surullisen oloisia eläimiä, jotka oli kahlittu parruihin odottelemaan asiakkaita. Emme osanneet päättää kumpi oli niille kurjempaa, sekö, ettei asiakkaita näin turistikauden ulkopuolella ollut vaiko se, että ne joutuivat kököttämään paikoillaan.  Palattuamme Mijaksessa kävimme hakemassa vuokra-auton. Hurautimme sillä vielä illaksi Marbellaan, jonne saavuimme juuri auringonlaskun aikaan. Käveleskelimme hetken rantabulevardilla ja kävimme syömässä, siinä kaikki mitä Marbellasta näimme. Uskoakseni kovin paljon jäi näkemättä - ehkä joskus toiste lisää!

Mijas portaat

Mijas kalliokirkko

Mijas kujia

Marbella

Olimme varanneet etukäteen liput Caminito del Reyn vaellusreitille. Yöllä Penkkiurheilija kuitenkin tuumaili, että ei pysty lähtemään. Oli nimittäin raukka saanut melkoisen rajun vatsataudin. Aamuvarhaisella ryhdyimme soittamaan josko saisimme vaihdettua vaelluspäiväämme. Palvelu oli kyllä puhelimen toisessa päässä sangen ystävällistä, mutta liput olisi saatu vaihdettua vain kahdelle. Niinpä päätimme lähteä kutistuneella porukalla, siitäkin huolimatta, että vuokra-auton ajo-oikeus oli vain Penkkiurheilijalla. Kaltaiselleni lainkuuliaiselle ja sääntöorientoituneelle tyypille tämä tuntui aluksi hankalalta, mutta reissu olisi jäänyt tekemättä, ellen olisi tarttunut rattiin. Hyvinhän se ajo sujui, vaikka pikku-Peugeot oli kovin hidas kiihtymään vuoristoteillä ja muutaman risteyksen ohi hurautettiinkin.

Caminito del Rey1

Caminito del Rey

Olimme hyvissä ajoin opastuksen alkamispaikassa. Ryhmässämme oli parikymmentä jäsentä ja opastus oli englanniksi. Oppaamme oli ystävällinen ja hauska heppu, joskaan ihan kaikesta hänen sanomastaan emme saaneet selvää johtuen ajoittain kovin espanjalaisesta aksentista sekä siitä, että välillä ajauduimme hiukan kauemmas jonon etuosasta emmekä kuulleet hänen selostustaan. Reitti on avattu uudelleen viitisen vuotta sitten perusteellisen korjauksen jälkeen. Sitä ennen se jouduttiin sulkemaan useiden kuolemantapausten vuoksi. Tämä aikoinaan kaiketi maailman vaarallisimmaksikin tituleerattu vaellusreitti on nyt erittäin turvallinen, mutta kulkee edelleenkin ajoittain todella henkeäsalpaavissa maisemissa rotkon yläpuolella ja koko reitin ajan näkösällä on upeita näköaloja.

Caminito del Rey3

Vahva suositus tosiaan tuolle vaelluspaikalle. Oli ehdottomasti hintansa väärti! Meillä oli paljon kerrottavaa Penkkiurheilijalle, joka raukka oli viettänyt päivänsä peiton alla sairastaen. Onneksi ruoka alkoi jo illalla vähän maistua, mutta ei hän lähtenyt kanssamme kutakuinkin kilometrin päässä hotellistamme sijaitsevaan kauppakeskukseenkaan vielä tuolloin. Seuraavana aamuna jatkoimme seikkailua autoillen toisaalle, mutta se on taas oma juttunsa se!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti