Hiihtolomalla (tai siis talvilomahan se on sekä virallisesti että käytännössäkin, kun ei tänä vuonna ole luonnonladuille täällä Etelä-Suomessa päässyt ollenkaan) lähdimme poikkeuksellisesti Etelä-Eurooppaan kevättä tai jopa kesää katselemaan. Useana vuonna olemme käyneet Tallinnassa ja muutaman kerran olemme viettäneet hiihtolomaa mökilläkin. Tietämättä lainkaan lumettomasta ja lämpimästä talvesta varasimme jo marraskuun alussa matkan Fuengirolaan. Reissuun lähtivät mukaan Penkkiurheilijan ja minun lisäksi tyttäret. Nuorempi tyttäristä ei tiennyt matkasta ennen kuin sai jouluaattona lahjaksi kirjekuoren, joka sisälsi lentoliput ja tiedot hotellista.
Niinpä helmikuun treffipaikka olikin aurinkoinen Andalusia. Kuten aina ennen reissua, selvittelin etukäteen mitä voisimme lomallamme tehdä. Alusta asti oli selvää, että emme me koko lomaa viettäisi kohteessamme, etenkin kun helmikuu on vielä Fuengirolassakin talvea, joskin suomalaisittain hyvin lämmintä sellaista. Luvassa ei kuitenkaan ollut rantaloma laisinkaan. Päätimmekin vuokrata muutamaksi päiväksi auton, jolla huristella kiinnostaviin kohteisiin. Penkkiurheilijan siskontyttö perheineen vietti loppuvuodesta kuukauden verran lomaa Fuengirolassa ja heidän somepäivityksistään löysimme sangen kiintoisan kohteen: huikean Caminito del Reyn vaellusreitin.
Kuninkaan polulle otetaan päivittäin vain rajallinen määrä vaeltajia, joten liput pitää ostaa etukäteen. Saimme ne haluamaamme ajankohtaan, koska olimme liikkeellä hyvissä ajoin. Etukäteen olin ajatellut helmikuun treffipaikaksi tuon huikean rotkon äärellä taiteilun, mutta toisin kävi: treffikumppanini pötkötteli huonovointisena hotellisängyssä sillä aikaa kun minä kiipeilin sadan metrin korkeudessa tyttärieni kanssa. Uskoakseni matkustamme vielä toistamiseen noihin maisemiin, sen verran paljon jäi vielä nähtävää. Niinpä voimme pitää ne aiotut treffit sitten myöhemmin tuolla kiehtovalla vaellusreitillä.
Koko matka oli lopulta yksiä treffejä. Raskaan kouluvuoden (joka toki loman jälkeenkin vielä jatkuu monta monituista viikkoa) vastapainoksi teki hyvää lähteä ihan uusiin maisemiin. Vanhin tytär on viettänyt Fuengirolassa joskus muutaman kuukauden, joten hän toimi mainiona paikallisoppaana, vaikka yllättävän moni asia oli häneltä jo painunut unholaan.
Hotellin varasimme sen enempiä vertailematta sukulaisten suosituksesta. Siskoni miehen veljellä puolisonsa kanssa on parikin hotellia aurinkorannikolla ja oli mukavaa mennä suomalaisomisteiseen hotelliin, joka oli juuri muutamia vuosia aiemmin remontoitu. Skandinaaviseen tyyliin sisustettu hotelli sijaitsi mukavasti lähellä niin keskustaa kuin rantaakin. Hotellissa oli aivan loistava sänky ja muhkea tyynyvalikoima. Plussaa olivat myös päivittäin täydennettävät hedelmät ja juomat - ilmaisia luonnollisestikin. Minulle sopi oikein hyvin koodilla toimivat ovet, jolloin ei ollut välttämätöntä asioida kenekään kanssa. Minäkö muka introvertti?
Koska reissu oli lähes viikon mittainen ja teimme lähes joka päivä jotain hyvin mieliinpainuvaa, teen vielä ainakin yhden postauksen kokemuksistamme. Kuten jo aiemmin taisin mainita, löysimme Andalusiasta paljon mielenkiintoista nähtävää. Upea luonto ja historia yhdistettynä miellyttäviin lämpötiloihin houkutellee meidät vielä toistamiseenkin alueelle. Kesän kuumuudessa matkustelu ei viehätä, mutta syysloman aika voisi hyvinkin olla mainio ajankohta matkustelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti