Jälleen on alkanut uusi mökkivuosi, jo kuudes sellainen! Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä katselemaan menneitä. Viime vuonna mökkiä käytettiin 123:na päivänä. Se oli toden totta uusi ennätys ja pitkälti koronaviruksen syytä/ansiota. Etätöiden aikana oli hyvä mahdollisuus tulla mökille myös muuna kuin loma- tai vapaa-aikana. Koska ulkomaille tai kesätapahtumiin ei kertakaikkiaan päässyt, mökilläoloaikaa jäi aiempaa enemmän. Kevät oli melko lämmin ja syksy erityisen lämmin, joten mökkeilyolosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät harvinaisen pitkään.
Laskelmieni mukaan jokaisena mökkivuotena siellä on käyty myös joululoman aikaan. Uudenvuodenvietossa mökkimiljöössä ovat kunnostautuneet perheen pojat. Ensimmäisen mökkivuodenvaihteen (2016) tienoilla käväisimme tyttärien kanssa yhden yönseudun ja totesimme tuolloin, että kannattaa olla kerralla hiukan pidempään, kun mökin on vaivalla saanut lämpenemään. Tuolloin oli pikkupakkanen ja mökin lämmittäminen asumiskelpoiseksi kesti useita tunteja. Järvi oli juuri alkanut jäätyä eikä mökkimaastossa ollut vielä lunta lainkaan.
Seuraavana vuonna (2017) sinne menivät kaksi vanhinta poikaamme kavereidensa kanssa. Tuona vuonna järvi oli jo jäätynyt, mutta lunta oli vain paikoitellen. Kolmannen mökkivuoden vaihtuessa (2018) neljänneksi mökille lähti nuorin poikamme kavereineen. Hän oli tuolloin 17-vuotias ja osa kaverista täyttänyt juuri kahdeksantoista, joten pitihän heidän lähteä testaamaan upouusia ajokorttejaan. Koskapa tämä meidän poikasemme on ajoittain sangen hajamielinen ja viihtynyt mökillä verraten vähän, päätimme hiukan helpottaa porukan mökkeilyä käymällä siellä etukäteen lämmittämässä sekä mökin että aitan ja tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa. Hänet oli myös "pakotettu" syyslomalla opintomatkalle mökille meidän kanssamme, jotta tärkeimmät käytännön asiat sujuisivat kaupunkilaispojalta. Tuona uutena vuotena mökille olisi ollut tungosta, koska myös isoveljet olisivat halunneet loikata uuteen vuoteen mökillä. Jollain perusteella nuorin poika voitti vuoron itselleen, liekö ennakkovaraajan etu? Vaihdoimme "läpystä" poikaporukan kanssa ja hiukan huvitti, kun pojat tarpoivat mökille kahlaten hangessa lenkkareissa, nilkat paljaina tietysti. Ohjeistuksia oli annettu niin suullisesti kuin kirjallisestikin ja kautta kiven ja kannon tyyppi lupasi huolehtia kaikesta. Hiukan kuitenkin jäi mietityttämään ja niinpä poikkesimme tarkistamassa tilanteen helmikuussa mennessämme Penkkiurheilijan kaverin synttäreille, reitti kun kulki melko läheltä mökkiä. Kaikenmoista "pientä" oli jätkiltä unohtunut, kuten nyt vaikkapa sulkea liiterin ovi, huussin pöntön kansi ja ovi sekä lukita aitan ja varaston ovet. Myös useita pyyhkeitä oli unohtunut kavereilta mökille. Lisäksi keväällä paljastui valtava määrä rakettien jämiä ja kaikenlaista ilotulitteisiin liittyvää roskaa.
Kaikesta edelläkuvatusta huolimatta sama jannu sai suostuteltua meidät lupaamaan mökin saman jengin käyttöön seuraavankin vuodenvaihteen (2019) aikaan. Eihän se mennyt edelleenkään ihan putkeen, vaikka olimme kovin koettaneet prepata kaveria. Kävivät sitten siskojen kanssa vähän paikkomassa tilannetta mennessään Keski-Suomeen katsomaan suvun nuorinta. Viettivät kotvan aikaa mökkisaunassa sulattamassa kiukaan säiliöön jäänyttä vettä. Tästäkin korjausreissusta huolimatta kohtasimme maaliskuussa mökille mennessämme ällöttävän näyn, kun uudenvuoden viettäjillä oli jäänyt roskapussi tyhjentämättä ja hiiret (metsämyyrät) olivat juhlineet mökissä, kunnes suuri osa (tai mistäs minä tiedän kuinka valtavat kekkerit siellä oli ollut) jyrsijöistä oli kuollut jäätyään nalkkiin pesuvatiin. Olivat meidän kohdatessamme jo onneksi muumioituneet ja kuivuneet, joten hajuhaittoja niistä ei ollut.
Laskujeni mukaan vuoden 2020 vaihtuessa mökki oli tyhjä. Sitävastoin tänä uutena vuotena siellä oli kaksi nuorta perhettä kolmen lapsensa kanssa. Vanhin poikamme perheineen sekä lastemme serkkupoika niinikään perheensä kanssa viettivät lapsiperheiden laatuaikaa rakentaen terassille lumiukon ja ampumalla muutaman pikkuraketin.
Heidän jälkeensä me "vanhukset" menimme valmiiksi lämpimään mökkiin viettämään viimeisiä ihanan pitkän joululoman päiviä. Tällä kertaa Etelä-Savossa oli jo parisenkymmentä senttiä lunta. Onneksemme joku mökkinaapureista oli tilannut tien aurauksen siten, että pääsimme autolla melko lähelle mökkiä. Vain pikku pätkä käveltiin rinkka selässä ja tavaroita pulkalla vetäen. Järvikin oli jo jäässä, mutta ei houkutellut silti vielä käveleskelemään jäällä. Olimme kerrassaan laiskoina. Teimme hyvin vaivattomia ruokia, kävimme pienellä kävelyllä, lämmitimme saunaa ja siinäpä meidän puuhamme oikeastaan olivatkin. Ihmettelimme aivan mökin edustalle ilmestyneitä jälkiä ja yritimme tunnistaa hiippailijan. Päädyimme veikkaamaan vahvimmin kettua, koska jälkien koko viittasi sen kokoluokan otukseen ja ketun olemme nähneet muutamaan kertaan mökkimaisemissa.
Sinne jäi mökki uinumaan talviuntaan nietosten keskelle. Kunhan talven selkä on taas taittunut ja kevät alkanut hiipiä maisemiin, mökki-into nousee jälleen niin suureksi, että ei auta muu kuin pakata kamppeet ja lähteä katsastamaan mitä kuuluu Etelä-Savoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti