Heti joulunpyhien jälkeen lähdettiin tyttärien kanssa katsomaan mitä kuuluu talvimökille. Lauha alkutalvi ei ollut vielä aikaansaanut pysyvää lunta, mutta juuri joulun aikaan alkoi sentään pakastaa. Penkkiurheilijan haaveena oli ollut päästä luistelemaan peilikirkkaalle jäälle omalla järvellä. Se haave olikin vähällä toteutua. Kun lähdimme mökille, Penkkiurheilija aikoi pakata luistimet mukaansa. Muistuttelin kuitenkin häntä, että fysiikan lait ovat edelleen voimissaan. Jäätyminen ei tapahdu ihan hetkessä, ainakaan järven jäätyminen ihmistä kantavaksi. Kun päästiin mökille, havaittiin kyllä jäätymisen alkaneen, mutta kuten arvata saattaa, jään paksuus oli rannassakin vasta korkeintaan muutamia senttejä. Tämä oli tietenkin hyvä käyttövesien saamisen kannalta. Avanto oli helppo tehdä.
Mökin lämpeneminen kutakuinkin nolla-asteisesta pariinkymmeneen asteeseen kesti useamman tunnin. Lähdimme mökiltä jo seuraavana iltana ja totesimme, että talvisaikaan järkevä oleskelun minimikesto lienee vähintään parin vuorokauden verran. Nyt kävi nimittäin niin, että juuri kun lämpötila alkoi tasaantua, pakkasimme kamppeemme ja lähdimme kotiin. Seuraavaa käyntikertaa kaavailtiin hiihtolomalle helmikuun puoliväliin.
Huomhuom! Manu kävi "luistelemassa" muutamaan kertaan :D
VastaaPoistaNiinpä se riiviö taisi tehdä :D
Poista