Pääsimme kuin pääsimmekin mökille pääsiäisen viettoon. Normaalipituisen koulupäivän jälkeen lähdimme ajelemaan yllättävän täyteenpakatulla autolla kuopuksen ollessa ratin takana. Olin käynyt edellisenä iltana kaupassa ja pakannut ruuat mukaan siten, että poikkeuksellisesti ajoimme suoraan mökille. Pääsimme ajamaan omaan mökkipihan tienhaaraan saakka. Penkkiurheilija lapioi siihen kohtaan tienreunaa vähän leveämmäksi lumesta, jotta pari autoa mahtuisi siihen. Aika monta reissua piti taas tallustella auton ja mökin väliä, ennenkuin kaikki romppeet oli siirretty sisälle. Ensitöiksi oli laitettu tietysti sähköt päälle ja sitä myöten myös patterit hohkamaan lämpöä. Lisäksi napsautettiin päälle lämpöpuhallin, jonka Penkkiurheilija osti joskus loppuvuodesta. Näiden avulla saatiin mökki lämpimäksi muutamassa tunnissa.
Lunta oli siis vielä melkoisesti, vaikka mökkinaapurit kertoivatkin tavatessamme, että juuri pääsiäisviikolla oli lumen pinta humahtanut alaspäin sateiden ja lämmön vaikutuksesta. Myös jääkerros oli vielä paksu, mutta ei suinkaan koko vahvuudeltaan teräsjäätä, vaan välissä useitakin kohvakerroksia.
Mökillä viettämiemme viiden päivän aikana lämmitimme joka ilta saunan ja Penkkiurheilija reippaana järjesti meille paljukylvytkin parina päivänä. Kesällä vähän kinastelimme paljun talvikäytöstä. Penkkiurheilija oli vakaasti sitä mieltä, että talvella paljua ei käytetä - piste! Itse olin puolestani sen kannalla, että jos jotkut jaksavat nähdä sen vaivan, että veivaavat pumpulle riittävän suuren avannon ja lämmittävät paljua tuntitolkulla sekä lopuksi tyhjentävät ja putsaavat kylpytynnyrin, niin siitä vaan!
Pääsiäistä leimasi äitini lopullinen heikkeneminen. Hän joutui sairaalaan kiirastorstaina ja siitä lähtien odottelimme äidin saavan taivaskutsun. Hänen elinpäivänsä olivat etukäteen luetut, kuten kaikilla meillä. Hän nukkui lopulta ikiuneen pari päivää pääsiäisen jälkeen. Vaikka elimmekin nuo päivät odottaen suruviestiä, ehdimme muistella kaikkia kauniita ja lämpimiä asioita, joita äitiin ja mummoon liittyi. Elämä jatkuu toisaalla, meissä jäljelle jääneissä ja joka kevät uudistuvassa luonnossa.
Nyt sitten odotellaan vielä joitakin viikkoja ja seuraavalla mökkireissulla päästäänkin jo pihaan saakka autolla. Jäätkin ovat saattaneet lähteä, riippuu toki siitä, milloin seuraavan kerran päädymme niille main. Siitä mökkireissusta onkin tulossa oma postauksensa terassin kaiteiden teemalla.
Olispa lumet jo sulanu!
VastaaPoista