Säilytyskalusteita

Kuten olen aiemminkin kehaissut, Penkkiurheilija on oikein mainio nikkaroija, kunhan vain sille päälle sattuu. Koska olemme kantojuomaveden varassa, vesiastioita on ajoittain useita - sekä täysiä että tyhjiä ja kertyypä samaan rykelmään usein limsapulloja ynnä muuta sekalaista. Ne eivät näytä esteetikon silmissä miellyttäviltä, joten tilasin Penkkiurheilijalta arkun, jonne nuo roippeet voisi piilottaa. Vieläpä kätevästi oven lähettyville. 

                                 

Ensimmäisellä lomaviikolla heti lasikaiteiden valmistuttua Penkiurheilija rakenteli tuon arkun. Paikallisen puutavaraliikkeen valikoimista löytyivät jälleen näppärästi kaikki tarvittavat ainekset. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että Penkkiurheilijan nikkarointi-intoa kasvatti kovasti keväällä hankittu Makita-sarja, josta löytyy useammanlaista työkalua, joilla rakentelu sujuu kuin leikiten. Arkun valmistuttua minä pääsin meidän perinteisen työnjakomme mukaisesti pintakäsittelemään sen. Käytin viimekesäisiä purkinpohjia öljystä, jolla käsiteltiin saunan lattiaritilät ja myös tiskauspöydän osat. Varsin edulliseen hintaan tuli tuo uusi terassihuonekalu, joka kestää jopa istumista.

                                  

                             

Penkkiurheilija lisäsi toissa kesänä rakennettuun ja viime kesänä ovilla ja öljyämisellä täydentyneeseen tiskauskaappiin takalevyn sekä kummallekin sivulle seinät, jotta tavarat pysyisivät kaapissa eikä sinne lentelisi ihan niin paljon roskia. Nämäkin osat pääsin käsittelemään samaisella öljyllä. Hyvä tuli siitäkin!

                                

                          

Kun olin saanut maalaushommat vauhtiin, sudin vielä vihonviimeisillä öljynjämillä penkin, jonka Penkkiurheilija teki terassikaiteiden uusimisesta aikoinaan jääneistä materiaaleista ehkä kolmisen vuotta sitten. Penkki on ollut laiturilla, mutta koska laituri kärsi viime talvena ehkäpä jäiden puserruksesta, tuo istumapaikka on ollut yläterassilla. Siinä se saa olla, kunnes laituri saadaan kuntoon.

Seuraavaksi Penkkiurheilija pääsikin vehkeineen saunan terassilautojen kimppuun. Terassi piti uusia jo viime kesänä paljuhommien yhteydessä, mutta tuolloin saunaremontti nieli loppujen lopuksi niin ajan kuin energiankin. Tänä kesänä siis saatiin sekin homma kuntoon! Saunan terassi saa oman arvoisensa postauksen kotvan kuluttua.

Terassin kaiteet

Terassi rakennettiin kolme vuotta sitten. Tuolloin jäätiin pohtimaan tarvitaanko kaiteita ja jos, niin minkälaisia. Kovasti on pohdittu. Monenlaisia ideoita on heitetty ilmoille köysistä, rimoista ja verkosta alkaen. Välillä on tultu jopa siihen tulokseen, että kaiteet eivät ole edes tarpeen. Viime kesänä pikkuneidin puuhailuja katsellessa varmistui, että onhan ne kaiteet oltava. Selailin netistä ja lehdistä erilaisia terassikaiteita ja mielistyin lasikaiteisiin. Niiden avulla terassi ei pienenisi eivätkä näkymät järvelle peittyisi.

                             

Lasikaiteita valmistaa useampikin yritys. Tyylit ja hintataso vaihtelevat kovasti. Päädyimme lopulta Rustan edullisiin elementteihin. Kävimme tekemässä tilauksen naapurikaupungissa sijaitsevassa liikkeessä pääsiäisen jälkeen ja alle viikon kuluttua elementit olivat jo noudettavissa myymälässä.

Emme kuitenkaan päässeet mökille ennen vappua eivätkä vapun säät varsinaisesti houkutelleet vielä ulkopuuhiin. Myöhemmin toukokuussa aloimme eräänä viikonloppuna valmistella kaiteiden kokoamista, mutta huomasimmepa sitten, että olimme tulkinneet kulmatolpat väärin ja tilanneet kaksi 45 asteen kulmaan ohjaavaa tolppaa. Eipä siinä auttanut muu kuin pakata väärät tolpat autoon ja arjen koittaessa ajella jälleeen Rustaan. Olin jo soittanut asiakaspalveluun asiasta, mutta sieltä ei oikeastaan osattu muuta kuin ohjata liikkeeseen palauttamaan väärät tolpat ja TILAAMAAN jälleen uudet. Olin ajatellut, että uusien tolppien tilaaminen olisi onnistunut puhelimitsekin, mutta ei. Liikkeessä otettiin tolpat vastaan ja sain kuin sainkin uudet tolpat mukaani, vaikka tilaustuotteita oikeasti olivatkin. Sattumalta siellä oli muutamia asiakaspalautuskappaleita tms., jotka sain itselleni. 

                               

Seuraavallakaan mökkireissulla emme päässeet vielä asennuspuuhiin. Kaidetolppien alle tarvittiin tukipalat. Minä luulin, että niihin ei löytynyt materiaalia omasta takaa, mutta kyllä sitä ylimääräistä kestopuuta olisi kuulemma löytynytkin. Penkkiurheilijaa vain laiskotti ja hän oli päättänyt lykätä kaiteiden asennuksen kesälomalle. 

                                

Niinpä vihdoin ensimmäisen kesälomaviikon puolivälissä oli aika purkaa pahvipakkaukset ja aloittaa puuha. Äkkiähän se oli tehty - kahdeksan tolppaa ja niiden väliin seitsemän lasielementtiä, vähän ruuveja ja valmista tuli muutamassa tunnissa. Hiukan on totutteleminen ympäristön muutokseen, mutta kyllä siihen tottuu. Hyvin näkyy maisemat lasienkin takaa ja kepeät alumiinitolpat eivät juurikaan estä näkyvyyyttä. Taas yksi asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

                                  

Uusi ruohonleikkuri

Mökin irtaimistoon kuului ikiaikainen ruohonleikkuri. Naureskelimme sille löydettyämme sen mökin alla olevasta säilytystilasta. Hymymme kuitenkin hyytyivät, kun se pärähtikin ensiyrittämällä käyntiin ja leikkasi nurmikkoa moitteettomasti. Kone oli sangen äänekäs ja sitä käyttäessä oli välttämätöntä suojata kuuloelimet. Ruohonleikkuu lankesi minun hommakseni (kunhan Penkkiurheilija oli ensin aina käynnistänyt leikkurin - se kun ei ihan kepeällä nykäisyllä käynnistynyt). Käytin leikatessa metsurin kypärää, jossa on kuulosuojainten lisäksi myös silmikko sinkoilevien käpyjen ynnä muiden varalta.  Myöhemmin löysimme kirpputorilta Peltorit, jotka istuivat hiukan paremmin leikkaajan päähän. 

                                      

Nurmikkoa oli tuolloin vielä hyvin mitätön pläntti rannan tuntumassa, joten sen lyhentäminen oli pikkujuttu. Puiden kaadon ja pienimuotoisen lannoittamisen jälkeen nurmikkoalue alkoi hiukan laajeta, mutta leikkaaminen oli edelleenkin melko nopsa juttu. Ihmeen ketterästi vanha rohjo käynnistyi kesä toisensa perään, kunnes viime kesänä se ei yhtäkkiä enää suostunut inahtamaankaan. Penkkiurheilija putsaili vähän tulppia ja sitten se toimi jälleen. Ei kuitenkaan kauan, ja kun Penkkiurheilija kiskoi käynnistysnarua, jokin meni niin peruuttamattomasti rikki, että se ei enää ollut korjattavissa.

Kävimme vuosi sitten alkukesästä lastenhoitoreissulla Keski-Suomessa ja samalla kerralla tapaamassa tiukkaakin tiukemmassa  koronakaranteenissa pysytelleitä vanhempiani heidän kotipihallaan. Siellä meille ylpeänä esiteltiin uutta akkukäyttöistä ruohonleikkuria. Itsekin olin sellaisia katsellut ja mietiskellyt voisiko sellainen olla näppärä mökkioloissa. Kun sitä niin kovin kehuttiin ja meidän vanha retroleikkurimme oli muuttunut lopullisesti käyttökelvottomaksi, kävimme heti seuraavana arkipäivänä ostamassa itsellemme samanmoisen. Tosin hiukan pienemmän version, mutta samanmerkkisen kuitenkin.                

Olipa juhlaa leikata nurmea uudella, miltei äänettömällä koneella. Kuulosuojaimia ei tarvittu enää lainkaan, kun koneen hurina on kutakuinkin ompelukoneen tasoa. Vaikka itse leikkuri on heppoisen tuntuinen, lähes kokonaan muovinen, luotan sen kestävän mökkioloissamme pienen nurmikkoalueen leikkaamisen verran. Akku riittää yhdeksi leikkuukerraksi ja se on helppo laittaa latautumaan tyhjennyttyään. Hienosti leikkuri toimi ensimmäisen kesänsä!

Vappuna ei vielä päässyt leikkaamaan nurmikkoa ensinnäkään siksi, että vesi lainehti osittain rantanurmikolla ja varsinkaan siksi, että nurtsi ei ollut vielä kasvanut. Seuraavana viikonloppuna pääsin lempipuuhaani surruttelemaan nurmikkoa. Leikkasin ensin koko alueen ja sitten levitin lannoitetta. Tämän jälkeen tuli sopivasti kunnon ukkoskuuro, jonka aikana taisi tulla jopa muutama milli vettä. Lannoitus oli tehostanut nurmikon kasvua ja vesi laskenut sen verran, että kesäloman alkajaisiksi pääsin leikkaamaan lähes koko nurmikon. Sen verran pitkää se jo paikka paikoin oli, että yhdellä latauksella koko nurmikko ei siistiytynyt. No, seuraavana päivänä jatkoin sitten homman loppuun. 

Melkoinen viidakko

Tässä ruoho leikattuna, vaikkei siltä ehkä näytäkään =D

Kesä kesältä nurmikko, kuten koko pihapiirikin kohenee. Mukavaa täällä on puuhastella - kotipuutarhan hoito ei sitten kyllä oikein enää kiinnostelekaan!